lauantai 30. lokakuuta 2010

Pikainfo kirjablogistitreffeistä

Yritän tätä kautta vielä tavoittaa ainakin osan tänään kirjablogistitreffeille tulijoista: kokoustila, jossa nähdään on niin hankalassa paikassa, etten tiedä olisinko löytänyt sinne ikinä itse.

Treffeille ilmoittautuneet: jos epäilette suunnistustaitojanne, tulkaa klo 14.50 Avaimen osastolle 6d88, niin mennään siitä yhdessä. Toisaalta luotan siihen, että messujen infopisteestä osataan neuvoa oikeaan paikkaan..

Palailen muuhun messuraportointiin tänään tai huomenna! Tämän päivän pikavinkki: Hesarin esikoiskirjapalkintoehdokkaat esiintyvät tänään klo 14 Aleksis Kivi -lavalla. Sami Hilvon Viinakortti on ehdokkaana, mistä ilahduin, koska muita en ole lukenutkaan. :-/ Täytynee skarpata, nythän tän messurumban jälkeen ehtii taas lukea..

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Parhaat messubileet

Tänä vuonna joudun kuittamaan kirjamessuvinkit kommentilla "Jag vet ingenting, jag bara jobbar här". En ole ehtinyt perehtyä ohjelmaan juuri yhtään, koska messut menevät lähinnä työkuvioissa. Mutta yritän ehtiä raportoimaan jotain tunnelmia.

Pari vinkkiä silti: parhaat messubileet pidetään Facebookin päivityksistä päätellen huomenna torstaina Dubrovnikissa (Eerikink. 11). PEN järjestää 50-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi Vangittujen kirjailijoiden iltamessut klo 18.30 alkaen, tilaisuus on kaikille avoin, sisäänpääsy 5 euroa. Ei ehkä kuulosta niin hauskalta, mutta veikkaan, että on: esiintymässä kuuluisia ulkomaisia kirjailijoita ja monia kotimaisia sekä musaa. Joka tapauksessa siellä on kaikki, siis myös lahjomaton paparazzi-reportterinne Inahtaja!

Toistakin merkkipäivää vietetään sunnuntaina: kirjallisuuskritiikin verkkolehti Kiiltomato täyttää 10 vuotta. Sunnuntaina messuilla on kriitikkopaneeli klo 15-16 Kullervo-lavalla. Pakko mennä kuuntelemaan, miten oikeat kriitikot tekevät työtään jos vaikka oppisi jotain. ;)

En haluaisi linkata tätä uutista, mutta ei auta inistä. Hesan kirjamessuille luvattiin e-kirjan läpimurtoa, mutta tuota.. E-kirjojakin siellä myydään, mutta läpimurto lienee liioittelua, katsokaa Ylen uutinen otsikolla "Kotimaiset sähkökirjat viivästyvät yhä". No kai nyt, kun se arvonlisäverokin on ihan järjetön! Kun joku pystyisi kertomaan, miksi painetun kirjan arvonlisävero on 9 ja sähkökirjan 23? Tästä asiasta voisin mennä pikaisesti barrikadeille, että sähkökirjan hinta saataisiin kuluttajillekin järkevämmäksi.

Sen sijaan menen pikaisesti messuille mesoamaan, kuulumisiin!

tiistai 26. lokakuuta 2010

Kreetta Onkeli: Kutsumus


Summa summarum: Onkelin esikoinen Ilonen talo oli huippu. En ole sittemmin lukenut Onkelilta mitään (miksi?), mutta uusin romaani Kutsumus (Sammakko) on saanut kehuja. Kun sen vielä luvattiin paljastavan ilkeästi kaikki kustannusmaailman salat, niin olihan se pakko lukea. Kiitän päälauseita ja huumoria. Moitin juonen hajoamista. Ilonen talo on parempi, mutta tämäkin satiiri viihdyttää.

Arvio: Kun aiheena on taiteilijan kutsumus ja kirjailijaelämän rankkuus, alkaa pakostakin miettiä, kuinka monilla kirjailijoilla riittää lahjakkuudesta huolimatta sanottavaa elämäntyöksi asti? Ja miksi ne, joilla ei oikein riitä silti jatkavat? Onkeli on nyt muodikkaasti ilmaisten ajan hermolla. ;)

Kutsumus kertoo tästä ristiriidasta. Päähenkilö Sanelma on drop-out, joka ajautuu kirjoittamaan ja kirjailijaksi, kun ei muutakaan osaa. Elämä on köyhää ja ankeaa, vähälevikkiset kirjat kirjoitetaan kotona ja kotielämästä, kun muutakaan elämää ei ole. Tämä itseironinen osio huvittaa kovasti.

Mukaan tulee kutsumuskirjailija Sanelman vastapainoksi ns. vahinkokirjailija Gunnevi: rikas ystävätär, jonka järjetön runokokoelma julkaistaan ja menestyy hurjasti. Teos rakentuu näiden kahden sekoiluille, vastakkainasettelulle, ryyppyreissuille ja keski-ikäisten naisten irrotteluille. Välissä irvaillaan sekä kirjailijoille että kustantajille ja ajoittain tosi hauskasti.

Kutsumuksessa on loistavat ainekset. Onkelin kieli muistuttaa Petri Tammista osuvassa tokaisevuudessaan. Nälkäkirjailijan kitinä naurattaa. Jotain sekavaa stoorissa silti on.

Itseäni hämmentää minä-kertojan ja hän-muodon vaihtelu näkökulman muuttuessa Sanelmasta Gunneviin - kenen tarina tämä nyt on? Lukija on yleensä konservatiivi kertojan äänen suhteen ja muutokset pitää tehdä perustellusti ja huolella.

Porukkaa ja yllätyskäänteitä on muutenkin vähän liikaa. Kirjan loppupuolella aletaan yhtäkkiä seurata sivuhenkilönä pysyneen Gunnevin aviomiehen matkaa Bonairelle, mikä tuntuu täysin irralliselta kuviolta. Bonairella käyneenä vaikuttaa siltä, että kirjailijakin on käynyt siellä, mutta miten se tähän liittyy? Pitikö mieskuvaa jotenkin monipuolistaa kesken kaiken or what? Ei ymmärrä.

Nämä hajanaiset hyppelyt estävät kirjaa tulemasta nerokkaaksi. Hyvä se on silti, jos kirjailijuuden syvissä vesissä ryömiminen noin ylipäänsä kiinnostaa. ;) En osaa sanoa, onko tällä tirkistelyarvoa ns. tavallisille lukijoille. Itselleni ei tullut vastaan mitään suuria paljastuksia alalta - onhan meillä jo Sofi Oksanen.

Alkulause: "Työväentalolla oli huonekaluliike."

Kenelle: Kirjailjaksi haluaville. Kevyttä ja nopeaa satiiria kaipaaville.

Jälkimaku: Kylläpä näitä kirjailijaelämän rankkuuden kuvauksia riittää. Onko niillä oikeesti näin vaikeaa..? Ja montako kirjaa lukijat vielä aiheesta jaksavat lukea? ;)

Starat: 3,5. Alkoi hyvin, hiomisella olisi tullut nelonen.

torstai 21. lokakuuta 2010

Haluatko kirjailijaksi?


Mieti nyt kuitenkin vielä. Mutta koska moni tuntuu haluavan, annan pari kirjavinkkiä: ensin kannattaa lukea Kreetta Onkelin Kutsumus. Se on aika hauska, eikä luultavasti kovinkaan epärealistinen. Onkeli kuvaa kirjoittamisen autuutta mm. näin:

"Helppo oli kuvitella. Vaikea kirjoittaa. Jaloittelin. Kylläpä päässä virtasi. Merkkimäärä ei ollut siitä lisääntynyt."

Tuttu tunne bloggaajallekin. ;D Toinen käytännön opas kirjailijuuteen on oman talon eli Avaimen, mutta se täytyy mainita silti. ;) Tämä on törkeän subjektiivinen arvio, koska ihailen tekijöitä kirjoittajina enkä pettynyt tälläkään kertaa.

Anu Silfverbergin ja Elina Hirvosen Sata sivua - tekstintekijän harjoituskirja takaa nimensä mukaisesti sata sivua jonkunlaista tekstiä, jos tekee kaikki harjoitukset. Tykkään. Näitä kannattaisi jokaisen kirjoittajan treenata silloin tällöin.

Tehtävät ovat lyhyitä, selkeitä ja tehokkaita. Olen kokeillut osaa Anun toimittajakurssilla ja ne toimivat: kirjoittamisen kynnys laskee ja hetkittäin voi yllättää itsensä yhdellä onnistuneella lauseella. Suurin haaste omatoimioppijalla on tietysti itsekuri, mutta se näyttää olevan ongelma ammattilaisillekin. Sata sivua romuttaa viimeistään sen myytin, että kirjailijaksi voi tulla vain, jos kirjoittaminen on helppoa ja itsestäänselvää. Harvalle tuntuu olevan.

Harjoitusten lisäksi kirjaan on koottu kymmeniltä kirjailijoilta vinkkejä siitä, mitä tehdä kun ei suju. Tai miten saada kirjoitettua edes jotain? Uskokaa tai älkää: ihmisillä, jotka painivat työkseen paperin kanssa on aika nerokkaita ja hauskoja keinoja saada jotain aikaan.

Anja Snellman menee uimaan tai kävelylle puhumaan itsekseen, Jani Saxell juo liikaa teetä, valtaosa vannoo pakollisten deadlinien nimeen. Mari Mörö kertoo poikkeuksellisesti kirjoittamisen olevan hänelle helppoa ja suosittelee tekemään jotain muuta, jos se on vaikeaa. Lionel Shriver kertoo vanhan totuuden:

"Ainoa oikea ongelma on se, ettei kirjoita, koska pelkää epäonnistuvansa."

Siihen suosittelen ratkaisuksi blogia. Epäonnistuminen on taattu, jäät siitä häpeästä henkiin ja huomaat kirjoittavasi huviksesi, usein ja yllättävän paljon. Joku saattaa jutuistasi tykätäkin.

Niin että kirjoittakaa nyt kumminkin. Kyllä tonne kirjamessuille sekaan mahtuu. ;)
Ps. Koen blogin kanssa säännöllisesti kirjoituskammoa. Jos lukemani kirja on liian hyvä tai liian huono, tuntuu, ettei siitä osaa sanoa mitään, mikä tekisi kirjalle oikeutta. Muut ovat kuitenkin sanoneet jo kaiken tai ainakin paremmin. Aikani arvottuani huijaan itseni tekemään vain draftin. Kun olen kirjoittanut jotain vaan, päätän sittenkin julkaista tekstin. Sehän on vain netissä. Tämä postaus syntyi sillä tekniikalla: tuntui aivan mahdottomalta sanoa tuttujen ammattikirjoittajien taitavasta kirjasta mitään. Sanoin kumminkin.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Fragmentaarinen Itkonen kalsareillaan

Tulin ilmaisemaan olemassaoloani ja kertomaan teille mitä en ole lukenut. Pitkäaikaiset lukijat tietävät jo, että näinä viikkoina ennen kirjamessuja on pikkusen kiire ja tämä ei ole mitään "voi hitsi kun on tosi kiire" -diibadaabaa. Nyt on ihan niinku OIKEESTI aika kiire. ;)

Mutta koska opin tänään KOMin Kone-näytelmästä, että fragmentaarisuus on meidän sukupolven juttu ja tosi in, niin annankin tässä teille hajanaisia ajatusfragmentteja - ei niin, että pystyisin mihinkään kokonaisvaltaiseen ja järjelliseen ajatteluun just nyt muutenkaan.

Ensinnäkin: voi hitsi, että kirjailija Juha Itkonen Kone-näytelmässä oli aika symppis, taas. Mun ja ystävien suosikkikohtaus oli se, jossa kirjailija Itkonen saa kilarit teatterityöhön turhautumisesta, riipii karjuen paitansa päältä ja menee kalsareillaan askiin (siis kirjaimellisesti). Kyllä se kuulkaa kannattaa mennä katsomaan ihan vaan nähdäkseen tämän. Muutenkin näytelmässä palloileva hukassa oleva kirjailija oli aika liikkis hahmo ja sai mut ehkä ymmärtämään paremmin kaikkea Seitsemäntoista-romaanin itsereflektiota. Hyvä, että ehdin arvioida kirjan ennen näytelmää ja kalsonkiesityksen aiheuttamaa pehmenemistä. Mieskirjailijoita ei saisi tietenkään esineellistää, mutta kun se nyt siellä puolialasti hyppeli, niin mainittakoon, että ei ollut aivan paha silmälle. Kehtaa hyppiä.

Olen lukenut sitkeät 80 sivua Seijan kirjailijasuositus-kirjaa Viisi veistä Andrei Kraplilla. Se on erinomainen kirja. En mitenkään pysty lukemaan sitä juuri nyt. Tarvitsen päälauseita. Hannele Mikaela Taivassalo kirjoittaa taitavaa ja runollista kieltä teinitytön symbolisesta karkumatkasta herra ties mihin. Nukahdan sekä illalla että työmatkalla - en siksi, että kirja olisi huono, päinvastoin, vaan siksi, että sen symbolisuus ylittää tämänhetkisen kapasiteettini ja vastaanottokykyni rajat. Jyrkkä ei symboliikalle.

Niinpä vilkaisin viimein Kreetta Onkelin Kutsumusta (Sammakko), joka todisti viimeistään väitteeni pienten kirjojen trendistä todeksi: taas yksi lisää! Uskokaa pois, kirjojen kansissa, koossa ja taitoissa on muoti-ilmiöitä. Mietin, jaksanko lukea myöskään uutta kirjallista itsereflektiota kirjailijan kutsumuksesta vai pitäisikö lukea vaihteen vuoksi vaikka Uuni, mutta taidanpa jaksaa: heti eka sivu sisältää paljon päälauseita. Pelkkiä päälauseita. On Onkelin aika.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Lukutoukkien kokoontumisajot

Perjantaivinkki kaikille teille, jotka kaipaatte lukupiiriä: Jenni, Sara ja Tomomi ovat perustaneet kaikille avoimen virtuaalilukupiirin. Aloituskirjana on vaikuttavasti nobelisti Doris Lessingiä - can't wait! En varmaan ehdi lukea mitään yhteiskirjoja, mutta sehän ei estä mua osallistumasta keskusteluun. ;)

Kerron samalla, että Hesan kirjamessuilla on luvassa muutakin kirjablogistiaktiviteettia: lauantaina 30.10. on klo 15 Avaimen organisoima kirjablogistitreffi, jonne kaikki kirjabloggaajat ovat tervetulleita! Avauspuheenvuoron pitäjinä kirjailijat Elina Hirvonen ja Anu Silfverberg, jotka kertovat uutuusteokseensa liittyen voiko kirjoittamista opettaa. Sen jälkeen vapaata kirjakeskustelua ja bloggaajien vertaistukea.

Tilaisuuteen mahtuu 20 henkeä (ilmoittautuneita on tällä hetkellä 10), lisätietoja paikasta ja ohjelmasta saa multa.

Raportoimme tästä lukutoukkien kokoontumisajosta valokuvien kera myöhemmin ja alamme nyt jo jännittää, mitä laittais päälle - pistäiskö kauhtanan, rillit vai kulahtaneen villatakin? ;)

tiistai 12. lokakuuta 2010

Yksi lensi yli yksitoikkoisuuden

Koska olen marraskuulapsena syksyisin pohjattoman kyynisyyden vallassa, ilahduin seuraavasta sitaatista:

"Yksitoikkoisuus on täällä niin sakeaa ja tyhmyys niin loputonta, että jokainen pikkuisenkin kehysten ulkopuolelle putoava yksityiskohta vain putoaa ja katoaa ikuisiksi ajoiksi. Kukaan ei edes yritä käsittää mitään sellaista. Ehkä kaikilla on riittävästi työtä selviytyä kuluvasta päivästä. Myös seuraavasta päivästä selviytyminen tuottaa miltei ylittämätöntä tuskaa."

En tiedä miksi, mutta mua tämä nauratti kovasti. Sitaatti on Taivassalon romaanista Viisi veistä Andrei Kraplilla ja kuvaa koulumaailmaa. Muuten en vielä ihan ymmärrä, mistä kirja yleensä kertoo, mutta siinä on hienoja lauseita.

Lokakuun Imagessa oli myös piristävä artikkeli Kirja on pop, jossa perustellaan, miksi kirjat ja kirjailijat ovat nyt seksikkäämpiä kuin koskaan. Jutussa kuvataan kiinnostavia kansainvälisiäkin ilmiöitä ja verrataan menestyskirjailijoita muuhun taiteeseen, esim. Sofi Oksasen Puhdistusta Anssi Kelan Nummelaan (Puhdistus on myynyt enemmän, 160 000 kpl, kun taas 2000-luvun myydyin kotimainen levy Kelan Nummela "vain" 157 900 kpl. Nykyäänhän levyjä ei kai ikävä kyllä osta enää kukaan, joten vertailu on mahdotonta.).

Juttu on tietysti nimensä mukaan hyvin populaarioptimistinen, mutta ei se mitään. Optimismia kaipaa syyskyynisyyteen.

Jos multa kysytään, niin kirjat on pop, koska ne ovat parhaita aseita sodassa sakeaa yksitoikkoisuutta ja loputonta tyhmyyttä vastaan. Mikä meidän ajassamme ei ole vielä lainkaan voitettu sota.

Seija Vilénin kirjailijavinkki

Kirjailija Seija Viléniltä tuli Turun kirjamessujen paluujunassa niin monta kiinnostavaa kirjavinkkiä, että voisin lukea niitä loppusyksyn. Piti valita yksi. Seija alkoi pitää viime viikolla omaa kirjailijablogia, jonka nimi on kerrassaan nerokas Kirjailijablogi. ;) Suosittelen, Seijalla on paljon asiaa!

Seijan kirjasuositus on Hannele Mikaela Taivassalon Viisi veistä Andrei Kraplilla (Teos & Söderströms 2008):

"Viisi veistä Andrei Kaplilla on kaunis, oudon unenomainen ja ihana kirja kaipuusta sekä palaamisen mahdollisuudesta tai mahdottomuudesta. Sen kieli on lyyristä ja tarina monitasoinen. Romaani on matka, jota valaisevat vilkkuvat valot. Tunnelmaltaan myyttinen teksti viittaa joskus Raamattuun, toisinaan Danteen. Taitavaa, niin äärimmäisen taitavaa."

Olen ehtinyt lukea vasta ekat 20 sivua, mutta taidan kuulua kohderyhmään. Ainakin stoori on erikoinen ja vaikuttaa sopivalta syyskirjalta - asiasanat kaipuu, myyttisyys, lyyrinen kieli, kuolleet lehdet, you know... ;)

perjantai 8. lokakuuta 2010

Jaana Taponen: Väärä varustus


Summa summarum: Kirsti Ellilän kirjailijavinkki tuntui mahtavalta lokakuukirjalta: Jaana Tapolan Väärä varustus (Karisto) kuvataan takakannessa kesäisen raikkaaksi kolkytjarisat-cocktailiksi, joka kaiken lisäksi tapahtuu saaristossa. Humoristista parisuhdedraamaa saaressa, täydellistä! Mutta ei sitten kuitenkaan. Huumori on aina makuasia; mua tämä viihdytti lievästi, mutta ei sittenkään naurattanut, ainakaan yhtä paljon kuin Ellilän suositus.

Arvio: Ihme juttu sinänsä: luulisi mua huvittavan, kun kolmekymppinen cityihminen tuupataan veneeseen ja saareen pärjäämään omillaan. Hmm. Ajoittain huvittaa kyllä, mutta ongelmaksi muodostuu juonen lisäksi päähenkilö (muuten tämä on ihan kiva ;). Ymmärrän, että kotimainen versio Bridget Jonesista on naisellinen antisankari ja tahallisesti klisee, mutta itseäni tyyppi lähinnä rasittaa.

Ihan oikeesti: en ole mikään partiolainen itsekään, mutta voiko Suomessa olla 35-vuotiasta ihmistä, joka ei ole eläissään sytyttänyt takkaan tai saunaan tulta? Aargh. Rajansa uusavuttomuudellakin!

Lisäksi juoni lähtee jotenkin väärille raiteille jo alusta, vaikka asetelma on ensin hauska: päähenkilö Susannan kelvoton poikaystävä on saanut vene- ja saarikuumeen. Odotan innolla heidän parisuhdedraamojaan, joita syntyy, kun mies raahaa väkisin kauhistuneen maakrapunaisen yksinäiseen saareen lakattujen varpaiden, pikkubikinien ja väärien romanttisten odotusten kanssa.

Mutta mies ei sitten tulekaan saareen. Susanna jää sinne kökkimään ja selviytymään yksin, mikä ei ole musta ollenkaan niin hauskaa kuin saaristoloman potentiaaliset parisuhdedraamat. Köh köh. Niistä olisi helppo repiä huumoria, ainakin jälkikäteen.

Tavallaan Susannan selviytymistarina on ihan hupaisaa luettavaa sekin. Romantiikkaa saadaan peliin, kun saareen rantautuu parempi mies. Lopun arvaattekin.

Kuten Kirstikin suosituksessa toteaa, en yhtään vastustele romanttista viihdettä ja heterokliseiden käyttämistä. Bridget Jones nauratti aikoinaan kovasti ja pidin sitä loistavana viihteenä.

Väärä varustus ei ole huono, se sopii ehdottomasti biitsilomalle tai lokakuuangstiin. Jostain syystä itseäni ei vain oikein naurattanut. Takerruin myös tarpeettomiin yksityiskohtiin - missä Porin edustalla on saari, jonka ohi ei keskellä kesää viikon sisällä menisi tosi läheltä joku paatti? Tahdon sinne!

Väärä varustus on kuitenkin sujuvasti kirjoitettu ja nopealukuinen - suosittelen väsyneille!

Kenelle: Bridget Jones -faneille, hömppää kaipaaville.

Alkulause: "Susanna seisoi pitkän, harvalautaisen, sään tikkuiseksi piiskaaman laiturin päässä."

Jälkimaku: Miksi näiden naisellisten antisankarien pitää aina olla pullukoita? Eikö liian laiha antisankari olisi ihan kiinnostavaa vaihtelua ja todiste naisille siitä, ettei viehättävyys ole (vain) painosta kiinni, kuitenkaan?

Starat: 3.

Hilppa kertoo tulevaisuuden

Hyväntuulinen perjantaivideo: asiakkaat onnittelevat Hesan kaupunginkirjastoa, kirjailijoista mukana Juha Itkonen, Elina Hirvonen ja Seija Vilén.

Ennen kaikkea ilahduttaa visionääri Hilppa Tuomaisen luottamus kirjastojen tulevaisuuteen: "Se on nyt tosi hyvä paikka ja mä luulen, että tästä tulee ainakin vielä parempi paikka sen jälkeen kun monet vuosikymmenet on menneet." ;D Niin luulen minäkin.

Videoon pääsee tästä.

Hyvää suomalaisen kirjallisuuden viikonloppua (Aleksis Kiven päivä sunnuntaina)!

torstai 7. lokakuuta 2010

Nobel-ylläri ja kirjastokehotus

Inahdus-indeksi petti uusimman kirjallisuuden Nobelin valinnassa! Yleensä on ollut melko varmaa, että joko en ole nobelistia lukenut ollenkaan tai jos olen, niin en ole ainakaan tykännyt.

No mutta, tänä vuonna Nobelin sai perulainen Mario Vargas Llosa, joka päätti palkintolistassa samalla monen vuoden Eurooppa-putken (viime vuonna saksalainen Herta Müller). Olen lukenut Llosaa! En kylläkään muista mitä, mutta jotain tiedän lukeneeni ja taisin tykätä. Luulen. Koska olen latinalaisen kirjallisuuden fani, taidan ottaa agendalle nobelistin uudelleen luentaa tänä syksynä - kertokaa, jos teillä on Llosan tuotannosta joku suosikki?

Kävin yksissä Hesan kaupunginkirjaston monista 150-vuotisjuhlista tänään - tämä oli tosin se fiinein, paikalla kun oli itse Halosen Tarja, joka puhui aika kivasti kirjastoista. Mies kuulemma käyttää kirjastoa kovasti ja Halonenkin lupasi palata lähitulevaisuudessa asiakkaaksi. Kaupungin johto lupasi kirjastoille kauniisti ja vakuuttavasti hienoa tulevaisuutta jatkossakin ja ennen kaikkea sitä keskustakirjastoa (muistaakseni vuodelle 2017); tämä lupaus kirjattakoon täten Inahduksen aikakirjoihin. Enää seitsemän odotuksen vuotta!

Asiakkaiden kanssa juhlintaa jatketaan ensi sunnuntaina 10.10, jolloin kaikki Hesan kirjastot ovat auki ja niissä tapahtuu vaikka mitä. Menkää kirjastoon! Tosin niinhän te ihanista vastauksista päätellen taidatte mennäkin. ;)

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Kirsti Ellilän kirjavinkki


Jonkun aikaa sitten kaipailin suomalaisia naishumoristikirjailijoita. Kirjailija Kirsti Ellilä suositteli kommenteissa Jaana Taposta, joka oli itselleni uusi tuttavuus. Pyysin Kirstiltä kirjailijan kirjavinkkiä, jonka saamme alla - älkää unohtako Kirstin omaa Kirjailijan häiriöklinikka -blogia sekä aikuisten ja lastenkirjoja, joista uusin Reetta ja linnan vangit julkaistiin tänä syksynä.

Olen lukenut Tapolan romaania puoliväliin ja nyt vasta tajuan lukeneeni sitä väärin. Onneksi sain ammattilaisen apuun, olkaapa hyvä:

Jaana Taponen: Väärä varustus (Karisto 2008)

"Moderni, itseään kunnioittava nainen kai ajattelee nykyään niin, että elämässä on muitakin tärkeitä asioita kuin miessuhteet ja niiden vatvominen. Maailma pitää muuttaa ja pelastaa, tai ainakin ura hoitaa kunnialla, ja mikäpä siinä. Mutta jos heteronaisen miesrintamalla mättää, niin kyllähän siitä kärsii koko ihminen. Siksi minusta on ihan järkevä käyttää aikaa lukemalla kirja, joka tekee huumoria siitä tosiasiasta, että miehiksi ja naisiksi kutsutut ihmisrodut ovat edelleen olemassa, ja aiheuttavat toisilleen päänsärkyä, vaikka onkin ehkä hyvin konservatiivista puhua tällaisia.

Jaana Taposen Väärän varustuksen päähenkilö Susanna on eräänlainen naisellinen antisankari, joka joutuu huomaamaan, että epätäydellisen naisen on vaikea löytää onnea täydellisyyttä vaativassa maailmassa, varsinkin kun Kohtalolla niin selvästi on munat. Hän joutuu tragikoomisiin tilanteisiin, joista hän saa syyttää vain itseään. Surullisen hahmon ritarikunnan naisellinen edustaja kompuroi sitkeästi tiensä kohti lopussa odottavaa onnen lupausta.

Modernin kyynisyyden keskellä ei kannata unohtaa, että miehet ja naiset voivat myös päästää toisensa kaikkiin niihin taivaisiin joita on, jos siis oikeat kaksi onnistuvat löytämään toisensa. Siksikin on minusta järkevä lukea kirjoja, jotka pyrkivät vahvistamaan meidän uskoamme ja toivoamme toistemme suhteen."

tiistai 5. lokakuuta 2010

Maailman eka 3D-animaatiosatukirja - Suomesta, totta kai

Kaikkea ne kanssa keksii! E-kirja on kuulkaas kohta jo ihan so last season - kirjassa pitää tietysti olla 3D-animaatiota myös!

Voi hyvää päivää, katsokaa Ylen eilisistä uutisista, miltä lastenkirjat voivat näyttää jo aika piankin: 3D-animaatiotekniikka rantautui lastenkirjoihin

Onneksi tämä on todellisuutta vasta VTT:n laboratorioissa, mutta itse olen ihan vaikuttunut. Lievästi lohduttaa lopussa lapsen kommentti siitä, että heillekin se webkamera on vähän haastava käyttää.

Juu. Oon mäkin käyttänyt webkameraa tossa Skypessä. Ihan hyvin meni. Melkein itse osasin. Ihan ollaan täällä trendien ja teknologian aallonharjalla tukevasti mukana!

Lisäys: sisustusvinkki viikkoon! Nyt maailmallakin todistetaan, että kirjat on hot, myös sisustuselementteinä, katsokaa vaikka tämä blogi

Aivan, en siis vain ratsasta trendien aallonharjalla, vaan olen suorastaan edelläkävijä - meillä on sisustettu kirjakasoilla jo vuosia! Ens kerralla kun tulee vieraita, en edes yritä työntää kasoja piiloon kaappeihin, vaan pinoan ne näyttävästi ikkunalaudoille ja lattioille. Parven rappuset on muuten otettu tarkoituksellisesti kirjojen esittelykäyttöön, mistä keksinnöstä olen ihan ylpeä (mies ei, kutsuu hengenvaaralliseksi esteradaksi, ei ymmärrä estetiikkaa). Glorian kodin visiittiä odotellessa.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Pikamainos

Seuraa oman kirjailijan mainontaa: A-studio seurasi Elina Hirvosta Turun kirjamessuilla, ohjelma tulee ulos tänään (TV1, klo 21).

En tiedä sen tarkemmin, mitä tuleman pitää, mutta Elinan sanavalmiuden ja suoruuden tuntien kuvittelisin, että kannattaa katsoa. ;)

Ote ohjelman kuvauksesta: "Pitääkö kirjailijan olla julkkis - tai jopa tähti? Eikö hyvä romaani riitä lukijoille?" Aiheena kirjailijan toinen rooli, linkki kuvaukseen löytyy täältä.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Isältä pojalle

Terkkuja Suomen Turusta! Koska mulla on (toistaiseksi) jonkunlainen elämä myös kirja-alan ulkopuolella, ehdin olla kirjamessuilla vain yhden päivän, mutta sehän Turussa onkin mahtavaa: messut ovat Hesaa sen verran pienemmät, että yhdessä päivässä ehtii kiertää ja kuulla paljon kirjailijoita ilman ähkyä. Suosittelen lämpimästi niille, joille tulee Hesan kirjamessuilla ahi.

Turussa kivaa on sekin, että lavoille pääsee marginaalisemmilla mutta erittäin kiinnostavilla aiheilla kuten kirjastolla. ;) Kirjailijaesiintymisten lisäksi ehdin osallistua ennenkuulumattoman äänekkääseen nuorkirjastolaisten kirjastoseminaariin ja treffata kirjastoihmisiä muutenkin. Virkisti.

Kirjastoalalla on tapahtumassa isoja muutoksia ja uudenlaista avautumista kirjaston asiakkaiden (huom: ei käyttäjien!) suuntaan. Jos ette usko, niin katsokaa tämä Isältä pojalle - paras mainosvideo sitten Jörn Donnerin dekadentin "Lukeminen kannattaa aina"-sloganin. ;)

Kirjastoista inspiroituneena pitääkin kysyä teiltä, käyttekö kirjastossa - rehellisiä vastauksia kommentteihin tai gallupiin?