keskiviikko 29. elokuuta 2012

Kirjailija sanoo sen paremmin

No kuulkaa. Kirjailija Elina Hirvonen kiteyttää Hesarin kolumnissaan tänään sen, mitä itsekin ajattelen ja vieläpä Ala-Harjan kollegana. Lukekaa, jos voitte - Hirvosen tärkeä pointti on myös se, että kirja syntyy aina lukijan päässä ja jokainen tarkastelee tätäkin asiaa omasta näkökulmastaan. Lisäksi kyse on Ala-Harjojen perheen sisäisestä asiasta, joka ei oikeastaan kuuluisi muille.

Samaa mieltä. Ja kun olen oikein rehellinen, taitaa olla niin, että itselleni olisi vaikeaa lukea tällä hetkellä pienen lapsen leukemiasta ahdistumatta kohtuuttomasti, tästä kohusta riippumatta.

maanantai 27. elokuuta 2012

Sananen Ala-Harja -Gatesta

Hämmästyttää ja kummastuttaa tämän syksyn kuuma kirjallinen keskustelu siitä, saiko kirjailija Riikka Ala-Harja käyttää siskonlapsensa leukemiaa materiaalinaan fiktiivisessä romaanissa vastoin sisarensa perheen tahtoa (iso juttu viikonlopun Hesarissa - sisar haluaisi kirjailijoille eettiset säännöt casen pohjalta. Niitä hän tuskin saa, mutta välirikon sisarensa kanssa kylläkin).

Tietenkin sai. En tajua, mitä mesoamista asiassa edes on: ei tällä ole mitään tekemistä tekijänoikeuksien kanssa, kun kyse on fiktiosta. Kuka omistaa kenen kokemukset fiktiossa, täysin järjetön kysymyskin.

Koko keskustelu on mielestäni ihan harhateillä. Kysymys on puhtaasti moraalinen, ja siinä ainakin itselläni on vähän enemmänkin pohdittavaa.

Osaan samaistua tilanteeseen tätinä ja nimenomaan tätinä ymmärrykseni kirjailijaa kohtaan päättyy: jos sisarenlapseni sairastuisivat syöpään, en voisi kuvitella tekeväni mitään, mikä loukkaisi heitä ennestään järkyttävän tilanteen keskellä, vaikka olisin mielestäni oikeassa ja vaikka sisareni olisi yliherkkä ja ylireagoiva.

Toinen asia, jota en ymmärrä, on mielikuvituksen rooli kirjailijan työssä: millä tavoin kirjasta olisi tullut huonompi tai vajaampi, jos leukemia olisi vaihdettu siskon mieliksi ja hänen toiveensa mukaan mihin tahansa muuhun maailman karmeista sairauksista? Eikö kirjailijan tehtävä ole myös kuvitella ja ottaa selvää, vaikkapa nyt tuntemattomista sairauksista? Lapsen sairauden kokemushan tässä on tärkein, eikä leukemian taudinkuva ja hoito. Kannattiko sen takia ajatua välirikkoon? Ymmärrän myös sisaren suuttumuksen hänen henkilökohtaisten perheelle tarkoitettujen sähköpostiensa ja viestiensä hyväksikäytöstä kirjan materiaalina vastoin lupaa - nehän ovat hänen tekstejään, joskaan en tiedä millä tasolla niitä on kirjaan otettu.

Kolmas ja mielestäni tärkein asia, joka keskustelussa unohtuu on se, että kyse on pienestä sairaasta lapsesta. On eri asia kirjoittaa paljastavasti parisuhteista tai eroista esim. Tikkasten tai pääministerin morsiamen malliin kuin käyttää syöpäsairaan lapsen kokemuksia tunnistettavasti.

Sitä en hyväksy. Edelleenkään sillä ei ole mitään tekemistä tekijänoikeuksien kanssa. Kyse on puhtaasti ihmisyydestä.

Olin kovasti kiinnostunut Ala-Harjan romaanista, mutta taitaa jäädä lukematta: tuli ikävä tirkistelyn sivumaku tästä kuviosta, joka on vain yksi muuten ilmeisen hienon romaanin juonenkäänteistä. Ala-Harja käsittelee tärkeää ja vaikeaa aihetta, josta pitäisi puhua enemmän, mutta ei näin.

En olisi halunnut tietää, että pieni leukemiapotilas on kirjassa vastoin tahtoaan.

Se saattoi tehdä Ala-Harjasta entistä kiitetymmän kirjailijan, mutta millaisen tädin ja sisaren se hänestä tekee?

maanantai 20. elokuuta 2012

Päivää.

Kävinpä kesälomalla, kuten varmaan huomasitte. Siinä välissä oli vähän haipakkaa, mm. salahäät (omat), kesämökin rakennus saareen (ei omin käsin mutta kuitenkin), vähän matkustelua (Kroatiaan, suosittelen!) sekä tietenkin jossain välissä myös pikkusen lapsenhoitoa (neljä hammasta, ryömintää, konttausta, kaikkea sellasta pientä). Ja luin viisi kirjaa - romaaneja! Olivat kovasti hyviä ja kovasti olisi hinkua niistä kirjoittaa: syyskaudella aloitan uusia kirjoitusprojekteja uudenlaisten lastenhoitokuvioiden avustuksella, joten tulin alentamaan bloggauskynnystä tällä "elossa" -ilmoituksella. Kaiken kaikkiaan voisi silti summata, että tämä vaikuttaa siltä vuodelta, jolloin lukutoukka on keskittynyt elämään lukemisen sijaan. ;) Hyvä niinkin. Toivottavasti sielläkin on vielä joku, palaan viimeistään syyskuun alussa!