Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2009.

Riku is back

Lukupiirissä kyseltiin, miten ehdin lukea kaiken sen minkä luen (ja itse asiassa myös kaiken sen, mistä en täällä asti raportoi). Vastaus: en aina ehdikään. Berliininpoppeleiden jälkeen elämässäni on vallinnut hyvän kirjan mentävä aukko - usein loistokirjan jälkeen mikään ei tunnu vähään aikaan oikein miltään ja viikonloppuna jäi parikin kirjaa alkumetreille.

Mutta kas! Arvatkaa kuka palasi elämääni keskelle tätä tyhjiötä - tilaamatta ja pyytämättä! No tietysti Riku Korhonen, jonka Hyvästi tytöt -uutuuden kollega toi ystävällisesti pöydälleni. ;)Odotukset ovat korkealla, sillä ennakko-oletukseni on, että pidän Korhosen kirjoitustavasta tiiviinä kertomuksina vuolasta Lääkäriromaania enemmän. Hyvästi tytöt -takakansi lupaa, että kirja on kunnianosoitus sille, mikä miehen elämässä on kauneinta ja katoavaisinta eli tytöille; no katsotaan tuleeko ihastus vai ikäkriisi.

Ystävä kyseli, olenko perehtynyt Bookcrossingiin. Jouduinpa myöntämään, että nyt on löydetty kirjailmiö, josta ei ole hajua…

Richard David Precht: Montako minua on?

Kuva
Palatakseni Uomo Universaleen: lupasin kertoa teille lisää tämän kevään in-filosofista Richard David Prechtistä, joka kävi viime viikolla Montako minua on ? -teoksensa suomennoksen julkkareissa.



Istuin yhden illan Prechtin seurueessa enkä odotuksistani huolimatta saanut vastausta siihen kuka olen, miksi ja kuinka. Höh! Sain kuitenkin kuulla monta muuta kiinnostavaa debattia, josta jokainen filosofiaa koskenut meni aika pahasti yli käsityskyvyn, vaikka kuvittelin filosofiaakin jonkun verran lukeneeni. Eivät Aristoteles, Platon tai edes good old Kristeva näemmä näissä piireissä paljon auta. Onneksi mentiin maallisempiinkin asioihin kuten uskontoon, DDR:ään, ympäristösuojeluun ja Suomen natsi-suhteisiin - varsin valaiseva ilta kaiken kaikkiaan!

Entä onko Precht itse Uomo Universale? Savolainen vastaus: suattaapi olla vaan suattaapi olla olemattannii. Ainakin hänellä on kaikki tarvittavat ominaisuudet: nopea äly, taitava supliikki, mieletön yleissivistys ja lukeneisuus sekä hillitön kiinnos…

Anne B. Ragde: Berliininpoppelit

Kuva
Miksi hyville kirjoille annetaan huonoja nimiä? En olisi ikinä osannut tarttua tähänkään loistoteokseen ilman lukijoiden ja kollegoiden suosituksia. Ja kun takakannessa vielä lukee "Hurmaavan hauska ja koskettava perhedraama" niin olisin sen perusteella todennut ei kiitos. Kiitos siis kaikille sitkeille suosittelijoille! Summa summarum: Norjalaisen Anne B. Ragden teos on osoitus siitä, että pitäisi lukea pohjoismaisia kirjailijoita enemmän. Berliininpoppeleissa koomaan vajonnut äiti kokoaa pitkästä aikaa yhteen suvun, jonka ei pitäisi olla yhdessä. Jännää, hauskaa ja osuvaa arjen kuvausta varustettuna sopivan erikoisilla persoonilla - kunnon lukuromaani väsyneille ja kiireisille, ja ehdottomasti äitienpäivälahjaksi!Arvio: Eniten teoksessa viehättävät vinot henkilöt. On symppiksiä homoja ja erakoitunut hautausurakoitsija, maatilan vanhapoika ja eläinlääkärivanhapiika, omituinen äiti ja vielä kummallisempi isä. Ihmiset tempaisevat kirjassa mukaansa alusta asti. Sukusalaisuuksi…

Huumorinkukka äidille (äiti, älä lue tätä!)

Kuva
Valo alkaa vaikuttaa ja bloggausvimma sen kun kiihtyy. Onneksi voitte lukea tai olla lukematta. ;)

Tuli työpöydälle pari vuotta myöhässä loistava äitienpäivävinkki erikoiskohderyhmälle: jos äitisi on vähän oudolla huumorintajulla varustettu kieli- ja kasvi-ihminen (kuten omani on - Olli-huumoristeja, kuten ehkä muistatte), osta hänelle perinteisen puutarhakirjan sijaan Napapaju.

Että mikä? Takakantta lainatakseni: "Herrojen sanaselityskerho sanoo kukkasin Sen, ja hyvin paljon muuta."



Esimerkkejä: "Napapaju, tanssilattialla loppuillasta hetken mielijohteesta esitetty taivutus, joka meni omasta mielestä ihan hyvin." ;D Been there, done that!



Toinen omakohtainen: "Miltonia, satojen vuosien ikäisen runouden aiheuttama ylevöitymisen ja erityisyyden tunne aloittelevassa kirjallisuudenopiskelijassa." Hihi.



Asialla on tuttuja kielimiehiä: Jaakko Heinimäki, Kaarlo Kalliala, Vesa Sisättö ja Tero Norkola. Varoitukset: suositellaan vain sanaselityshuumorin ystäville ja na…

Vinkki Hesalaisille

Hesarissa oli tänään koko sivun juttu lukijan jo aiemmin suosittelemasta Puolikas keltaista aurinkoa -romaanista, jutun lyhyt versio löytyy netistä. Pakko lukea!

Jos joku sattuu liikkumaan kaupungilla iltapäivällä, niin tänään kannattaa mennä Akateemisen kirjakaupan kohtauspaikalle, jossa on peräkkäin kaksi kiinnostavaa kansainvälistä staraa: klo 16 Heidi Hautala haastattelee eilen kehumaani filosofi Prechtiä (josta lisää myöhemmin, mutta suosittelen kuuntelemaan!) ja klo 16.30 nigerialainen Chimamanda Ngozi Adichie (em. Puolikas keltaista aurinkoa -kirjailija).

Ei ole varmaankaan toivoa ehtiä itse paikalle ellei tapahdu ihmeitä, mutta kirja tulee lukulistalle seuraavaksi!

Uomo Universale saa paikan

Kävin Lapissa tuijottamassa tunturia ja rassaamassa korvien väliä - kannatti. Jänkhällä tuli mieleen, että modernissa maailmassa vallitsee vakava puutos.

Meiltä puuttuvat Uomo Universalet, nuo entisajan keksijäihmeet, jotka osasivat kaiken katedraalin rakentamisesta runojen ulkolausuntaan ja astronomiaan. Olen aina ollut häiriintynyt siitä, että nykytiede on liian edistynyttä ja eriytynyttä kenenkään hallittavaksi edes jotenkin: on erikoistuttava ja mielellään jo ala-asteella jos haluaa päästä elämässä minnekään. Itse tietäisin mieluummin kaikesta vähän, mihin tavoitteeseen olenkin menestyksellä pyrkinyt ja kadottanut matkalla mahdollisuuden tulla briljantiksi missään. ;)

Tästä seuraa myös tieteen ja taiteen alojen jumiutuminen. Kannatan kaikkia mahdollisia yliopistoja ja kouluja, joissa humanisteja kannustetaan opiskelemaan taloustieteitä ja itsensä myymistä bisnekselle, lääkäreitä lukemaan psykologiaa ja filosofiaa, kauppatieteilijöitä etiikkaa ja juristeja taidehistoriaa, esimerkiksi…

Inahtaja toivottaa hyvää pässeä!

Kuva
Vielä luontovinkki pääsiäiseen: Juha Taskisen Paluu Saimaalle -teoksesta meinaa tulla itku jo ihan kantta katsomalla saimaannorppien surkean tilanteen takia. Oletan kirjaa edes näkemättä, että sen täytyy olla hieno. Taskisesta oli muutenkin tosi symppis haastattelu Hesarissa, joten saimaannorpalle kannatuspisteet. (Tämä on tunnepitoinen subjektiivinen arvio vailla mitään tietopohjaa.) Tiedän tiedän, on muitakin pahasti uhanalaisia eläimiä, mutta kyllä se verkkoon hukkunut kuutti jaksaa surettaa jotain hämähäkkiä enemmän, ei voi mitään. Nythän saimaannorpasta on lumen puutteen takia tullut suuri ilmastonmuutoksen symbolikin, joten peukut pystyyn norpille!
Ei nyt lähdetä pääsiäiseen kuitenkaan itku silmässä, vaikka norpat kuolee, requiem pauhaa ja eletään kevätmasennuksen auvoisinta aikaa. Itse pakkaan kirjat ja sukset samaan kassiin ja lähden Lappiin hengittämään - hauskaa ja rentoa pääsiäistä! :)

Lapset lukee sittenkin!

Kuva
Kaikkien kurjien lamauutisten keskellä pitää nostaa esiin jotain positiivista: opetusministeriö julkaisi kirjastojen viime vuoden lainaustilastot, joiden mukaan lasten ja nuorten kirjojen lainaus kasvoi, vaikka muuten trendi on laskeva (verkkolainausta lukuun ottamatta). Hesarissa on aiheesta hyvä tiivistelmä.

Lastenkirjoista puheen ollen: huomasitteko, että ainakin oman lapsuuteni ehdoton lemppari eli Pikku-Nikke täytti 50 vuotta? Ja mikä järkyttävintä, itseltäni oli mennyt täysin ohi Pikku-Niken uudet ennen suomentamattomat seikkailut, esim. Nikke palaa lomilta! Mon dieu! Tämä on hankittava heti - suosittelen pääsiäislukemiseksi ihan kaikille; Fedja-sedän tavoin Nikke naurattaa aikuisia vähintään yhtä paljon kuin lapsia.

Ja toinen pääsiäisen lukuvinkki: sain viimein lainaan lukijoiden suositteleman norjalaisen Anne B. Radgen Berliininpoppelit - toimii! Ekasta sivusta lähtien ja niin hyvin, että toivottavasti siitä jää luettavaa pääsiäiseenkin... Kirja näyttää olevan juuri sitä, mitä …

Puolustuspuhe Härköselle

Kuva
Saako olla besserwisser? Olen kuitenkin. Viime syksyn ekoihin arvioihini kuului Anna-Leena Härkösen Ei kiitos-romaani, josta tykkäsin mutten ihan riittävästi. Kirjassa oli hosutun makua ja valittelin joissain piireissä, että Härkösen pitäisi ehtiä hioa kirjojaan enemmän. Aihe oli hyvä ja kirjaa myytiin 66 000 kappaletta, joten ei huono, Jorma Uotista lainatakseni. Mielestäni Härkönen olisi vain pystynyt tyylillisesti ja kielellisesti parempaan, jos kirja olisi saanut levätä hetken ja käydä yhden hiomis- ja tiivistyskierroksen läpi.

Ja kuinka ihanaa onkaan olla oikeassa! ;) Uusimmassa Hesarin Kuukausiliitteessä on hyvä haastattelu Härkösestä ja kirjailijoiden kevätpaniikista. Härkönen kertoo Ei kiitos -romaanin aikataulupaineista, jotka väsyttivät hänet niin, että hän päätti hypätä pois kirjan tuottamisen oravanpyörästä. Seuraavan kirjansa hän aikoo kirjoittaa rauhassa ja tasan sillä tahdilla kuin itselle sopii. HYVÄ.

Valitettavasti valtaosalla kirjailijoista ei ole tätä luksusta. Kirjo…

Piiloviktoriaanin tunnustukset

Kuva
Summa summarum: Puhuttiin lukupiirissä kunkin lemppariklassikoista ja siitä, jäikö niistä paljonkin tajuamatta teininä. No jäi. Mutta ei hätää: klassikon tietää klassikoksi vasta, kun sen avaa kädet täristen 15 vuoden kuluttua ja riemastuu, koska kirja on vielä parempi kuin nuorena. Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva kuuluu näihin helmiin ja on ilmestynyt uutena suomennoksena. Onneksi - se on huippu!
Arvio: En tiedä, mikä häiriö itselläni on päässä 1700-1800-lukujen kirjallisuuden suhteen, koska suurimmat klassikko-idolini ovat siltä ajalta kaikki. Jos uskoisin reinkarnaatioon, arvelisin olleeni hento ja kalpea perijätär-neitokainen, joka pimputteli päivät pianoa ja huokaili runoja kyykyssä palvoville kosijoille. Mutta kun en usko, niin täytyy vain todeta, että silloin kirjoitettiin yksinkertaisesti pirun hyvää kirjallisuutta - ehkä siksi, että yläluokan koko elämä kului antiikin kirjailijoita tankatessa ja kirjeitä kirjoitellessa muun huokailun lomassa. Loputhan eivät osanneet edes …