Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2016.

Lukevia miehiä etsimässä: Jarkko Nieminen

Kuva

Miltä kirja tuntuu?

Kuva
Tänä vuonna tapahtui itselleni yksi iso asia. Julkaisin esikoiskirjan keväällä. Se oli iso juttu silloin ja se on sitä edelleen. Ei muulle maailmalle, mutta itselleni. Kustantaja teki vielä ennen joulua pienen joulukamppiksen, joten mainostettakoon sitä nyt tämän viimeisen kerran täälläkin: osta halpa kirja! Vain 19 euroa ja ilman postikuluja suoraan kotiin!

Kannattiko tehdä kirja? Kyllä. Tunne muistuttaa esikoislapseen liittyvää hämmästystä: ai tommonenko sieltä tuli? Ei se täydellinen ole, mutta kovin rakas.


Olen siinä onnellisessa asemassa, etten saanut kertaakaan ns. murskakritiikkiä mistään. Toisaalta olen siinä huonossa asemassa, että kritiikkejä ylipäänsä tuli kovin vähän - kirja sai sen sijaan paljon julkisuutta haastattelujen kautta perinteisessä mediassa ja etenkin blogeissa, joissa kukaan ei sanonut, että olipas kökkö. Ne, jotka eivät tykänneet, jättivät kirjan varmaankin käsittelemättä kokonaan. Olen siis tullut kohdelluksi silkkihansikkain. 

Osaan silti samastua nyt vielä pa…

Lasten lahjavinkit: Pokémon ja Aku Ankka

Kuva
Miten pääsikin unohtumaan kaksi erittäin tärkeää lahjavinkkiä lasten kirjaraadista - sen täytyy johtua siitä, että äiti ohjasi valitsijoita tietyn kirjapinon ääreen. Soo soo.

Pokémon ja Aku Ankka ovat tällä hetkellä 5-vuotiaan kovimpia hittejä ja niitä, joiden lukemiseen ei tarvitse koskaan houkutella.

Päätin jo alkusyksystä, etten taistele Pokémon-peliä vastaan, vaan yritän keksiä siitä muita pointteja, joilla pelaaminen ikään kuin unohtuu. Taktiikka oli yllättävän toimiva: ostin muutamia ylihintaisia Pokémon-palloja ja hahmoja ja aloimme leikkiä niillä Pokémonien kiinniottamista ulkona. Toimi.

Lopulta taivuin ostamaan myös Pokémon-kirjoja, joita lapsi jaksaa katsella illalla jopa itsekseen. Suurin osa niistä on tehty isoille harrastajille, mutta löysin yhden suomenkielisen 5-vuotiaan ja äidin tasoisen kirjan, josta äitikin viimein tajusi, mistä pelissä on kysymys. Itse asiassa Pokémon-hahmothan ovat aika hauskoja ja moniulotteisia satuhahmoja kaikkine erikoisvoimineen ja kehitysvaihein…

Novellihaaste: Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia

Kuva
Montakohan romaania hyllyssäni on kesken Haruki Murakamilta? Suhdettani häneen kuvastaa parhaiten se, että hänen kirjoissaan on jotain, josta pidän ja jotain, joka saa jättämään ne kesken. En tiedä miksi. Kerronta on tuntunut aina taitavalta, mutta jotenkin unettavalta ja seuraavaksi olenkin aloittanut ihan vain väliaikaisesti jonkun muun kirjan.

Siksi novellihaaste sopii Murakamiin loistavasti. Eikä turhaan: Miehiä ilman naisia -kokoelman (Tammi 2016, suom. Juha Mylläri) ensimmäinen novelli Drive my car ei todellakaan jää kesken.



Se kertoo vanhasta näyttelijämiehestä, joka saa itselleen nuoren naiskuskin. Yksinäinen leskimies tulee lopulta avautuneeksi kuskille onnellisesta avioliitostaan ja kuolleesta vaimostaan, joka petti häntä useita kertoja ilman, että miehelle koskaan selvisi miksi eikä hän osannut sitä vaimon eläessä kysyäkään. 

Vanhan näyttelijämiehen yksinäisyyttä jää pohtimaan, eikä naislukijan ole ehkä aivan mahdoton ymmärtää, miksi vaimo on kaivannut muita miehiä tämän kaike…

Lasten kirjaraati jouluksi

Kuva
Kysyin esikoiselta tämän hetken lempikirjat lahjavinkeiksi. Valinta ei ollut vaikea, tässä ne tulevat:

Iiris Kalliola, Väinö Heinonen: Ihminen napakasti (Avain 2016)

Selkokirja ihmisestä. Viisivuotiaalle vielä vähän vaativa, mutta toimii kun katsellaan kuvia ja luetaan sopivat osuudet. Biologiasta ja ruumiin toiminnoista kiinnostuneelle lapselle erinomainen ja kattava tietokirja. Huom: nimensä mukaisesti kyse on selkokirjasta, eli teksti on selkeää ja asiallista. Tässä ei ole tarinallisuutta tai huumoria (paitsi kuvissa), vaan tiukkaa asiaa ihmisestä. 


Aino Havukainen, Sami Toivonen: Tatu ja Patu pihalla (Otava 2016)

Kirjan alaotsikko on: Käsikirja kaikille niille, joilla ei ole mitään tekemistä ja niille, jotka ovat jo unohtaneet leikkimisen jalon taidon. 

Kuten kaikki tietävät, Tatu ja Patu nimenomaan ovat suurta huumoria, mutta kirjan ansiosta viisivuotias innostui rakentamaan pihalle lumilinnoja ja kiipeilemään puihin jopa äidin kanssa, ilman kaveriseuraa (huom: kirjaa ei kannata jättä…