Pikamainos

Seuraa oman kirjailijan mainontaa: A-studio seurasi Elina Hirvosta Turun kirjamessuilla, ohjelma tulee ulos tänään (TV1, klo 21).

En tiedä sen tarkemmin, mitä tuleman pitää, mutta Elinan sanavalmiuden ja suoruuden tuntien kuvittelisin, että kannattaa katsoa. ;)

Ote ohjelman kuvauksesta: "Pitääkö kirjailijan olla julkkis - tai jopa tähti? Eikö hyvä romaani riitä lukijoille?" Aiheena kirjailijan toinen rooli, linkki kuvaukseen löytyy täältä.

Kommentit

Kati sanoi…
Olen miettinyt, että miten sitä ujo ihminen uskaltaisi edes miettiä kirjan kirjoittamista, saati sitä tilannetta, että se vielä julkastaisiin.. Ennen riitti tarina, nyt tarina täytyy vielä selittääkin..pureksia lukijalle valmiiksi annospaloiksi ja näyttää samalla nätiltä :)
Anonyymi sanoi…
En usko, että ennenkään pelkkä tarina riitti: ainahan sitä on pakko jollain tavalla kirjaa mainostaa, jotta ihmiset ylipäätään tietävät sen olevan olemassa. Ainakaan Elinan kohdalla kyse ei ollut valmiiksi pureksimisesta ja nätiltä näyttämisesta (vaikka hän nätti onkin!) vaan kommunikoinnista lukijoiden kanssa.

Ujous on inhimillistä (eikä kirjailijoiden ole pakko kiertää messuilla tai antaa haastatteluja), mutta joskus eristäytyminen voi olla norsunluutorniin kapuamista. Lukijoiden keskuuteen jalkautuva kirjailija on ehkä juuri sellainen kansanmies tai -nainen, jota nykyäänkin kovasti kaivataan.

Itse näen kirjat myös yhteisöllisinä ilmiöinä, kannanottoina erilaisiin teemoihin, ikkunoina uusiin maailmoihin, keskustelun avaajina. Miksi kirjailijan pitäisi pysytellä tuon keskustelun ulkopuolella?

Seija Vilén
Anonyymi sanoi…
ah, ja vielä lisäyksenä: kirjailija voidaan myös vaientaa jättämällä hänet julkisuuden ja keskustelun ulkopuolelle. Joskus vaadimme kirjailijoilta sellaista vaatimattomuutta, joka itse asiassa johtaisi vain näkymättömyyteen.

Seija
Ina sanoi…
Kati: lue ihmeessä Petri Tammisen uusin. ;) Siinä on aiheeseen hyvä näkökulma ja todiste siitä, että kyllä ujokin pystyy esiintymään, mutta tarina on tärkein! Nimenomaan ujolle ihmiselle kirjoittaminen on loistava keino kommunikoida ja saada yhteyttä muihin ihmisiin.

Olen vähän samaa mieltä Seijan kanssa siitä, että kyllä kirjailijat ovat ennenkin olleet oman aikakautensa staroja ja vilkkaasti mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa ja politiikassa. Ehkä jopa enemmänkin kuin nykyään, jolloin mennään helposti viihteen puolelle esiintymisten osalta.

Älä Kati missään nimessä anna ujouden estää kirjoittamista. Ei sun ole pakko näkyä yhtään missään (viittaan jälleen Remekseen). Jos oikein ujostuttaa, niin käytä salanimeä. Ei kukaan kustantaja kyllä pakota ketään esiintymään - se tietysti edesauttaa kirjan myyntiä (joskus paljonkin), mutta ei ole mikään must. Tosin yleensä kirjailijat surevat kyllä enemmän huomion puutetta kuin liikaa huomiota, kuten Seijakin toteaa.

Kriitikoillekin lähetetään ainakin toistaiseksi arvostelukappaleina kirjoja, ei puhuvia päitä. ;)
Anonyymi sanoi…
"puhuvia päitä" :D LOL! :D Tämä oli hyvä!

(Ja Kati: Ina kirjoitti viisaasti, älä nyt hyvä ihminen kirjoittamista lopeta! :)

Seija
Kati sanoi…
Piti tulla vilkaisemaan uudelleen juuri tätä postausta .. :)

Taisin oikoa kommentissani mutkia vähän turhankin suoriksi. En viitannut tuolla 'pureksinnalla ja nättiydellä' postauksessa mainittuun henkilöön, vaan puhuin yleisemmällä tasolla.

On totta, että kirjailijat ovat kautta aikojen osallistuneet yhteiskunnalliseen keskusteluun. Nykyään tämä puoli tuntuu vain unohtuneen jonnekin.

Ymmärrän sen, että saadakseen työnsä tulokset näkyville ja leipää pöytään kirjailijan on melkeinpä pakko astua (pinta)julkisuuteen. Minusta on kuitenkin sallittua ja ehkä hyväksikin miettiä, onko tämä ainoa toimintamalli, jota kirjailijan sallitaan noudattaa.

Kiitos Ina ymmärtämyksestä :). Tutustun tuohon Tammisen kirjaan.
Ina sanoi…
On totta, että julkisuudesta täysin pois jääminen tai kieltäytyminen ei ole mitenkään yleinen toive kirjailijoilla, päinvastoin. ;) Aika monet kirjailijat pikemminkin toivovat esiintymisiä ja tapaamisia lukijoiden kanssa, ehkä siitä saa senkin takia kuvan, että se kuuluu asiaan. En tietenkään tiedä, painostetaanko muissa kustantamoissa julkisuuteen, mutta luulen ja toivon, että ei - kauniisti kannustetaan varmasti.

Jos haluaa kuulla vähän syvällisempää keskustelua ja käydä sitä vaikka kirjailijan kanssa livenä, kannattaa käydä esim. kirjastojen kirjailijailloissa tai Prosak-klubilla (jos asuu Helsingissä). Hyvää keskustelua on paljon (meillä oli viimeksi eilen yksi erittäin inspiroiva pienen porukan tapaaminen), mutta sitä käydään useimmiten muualla kuin telkkarissa, josta tosin löytyy hyviä kirjakeskusteluja myös.

Tämä ei varmaan vastannut mihinkään. Perjantai. ;)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Unohtakaa Guggenheim, nyt tarvitaan Junibacken!

Mitäs me hirviöt