Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2009.

Blogi bloo

Tänään julkaistiin Hesarissa viestintätoimisto Manifeston tekemä blogitutkimus, jossa sain olla mukana vastaajana. Oli vallan kiinnostavaa päästä tutkimuskohteeksi ja vielä kivempaa tietysti taas vaihteeksi puhua itsestään, joten tässä tulee aiheeseen liittyviä "paljastuksia", joita lukijat joskus kysyvät.

Ei, en tosiaan tienaa tällä blogilla mitään eikä blogeilla tienaa Suomessa paljon kukaan muukaan. ;) Se tuskin on yllätys. Tutkimuksessa kyseltiin myös yritysten yhteydenotoista, joita bloggaajat saavat hämmästyttävän vähän siihen nähden, että bloggaajat itse suhtautuvat asiaan ihan positiivisesti.

Entä haluaisinko itse tienata tällä jotain? Kyllä, jos sen pystyisi tekemään ilman vaatimuksia blogin sisältöön. En, jos bloggaus ja markkinointi menisivät sekaisin tai lukijat eivät enää luottaisi objektiivisuuteen.

Itse olen sikäli onnellisessa asemassa, että olen saanut yhdistettyä työn ja harrastuksen (= kirjat) - saan silloin tällöin kirjoja blogia varten luettavaksi. Osan nii…

Uskontunnustus sähkökirjalle

Viimeinkin uutinen, jota olen odottanut. Sony tuo joulumarkkinoille sähköisten kirjojen lukulaitteen, joka kilpailee Kindlen kanssa. Innostuneimmat voivat lukea Ylen uutisesta lisää, muille blondin pikabriefi siitä, mikä tässä on hienoa:

- no tietysti langaton 3G-yhteys, jolla voi ladata lennossa lisää sähköisiä kirjoja (joita mahtuu laitteeseen 1000!)
- kirjojen lisäksi voi ladata sähköisiä lehtiä
- Sonylta tulee myös sovellus, jolla voi ladata kirjoja kirjastosta: mikä parasta, kirja tuhoutuu laina-ajan jälkeen, joten ei enää myöhästymissakkoja! ;)
- hinta 399 dollaria. Maksaisin.

Mahtavaa. NOW we are talking. Enää puuttuvat sähköiset kirjat, mutta olen optimisti: uskon, että kun tekniikka on saatu kohdilleen niin markkinavoimat alkavat pukata sisältöä (huomatkaa: tässä kohtaa humanistista löytyy tekniikkauskovainen piiloinsinööri!).

Uskon myös, että tämä kaikki tulee tapahtumaan pian ja huomattavasti nopeammassa tahdissa kuin tähän asti on ajateltu: alalla on huolettomasti puhuttu viiden…

Dekkarituskaa!

Tässä se nyt tulee. Epämiellyttävä totuus siitä, että minulla on geenivirhe, joka estää pitämästä maailman suosituimmista ja parhaista dekkareista.

Tein perusteellista gallupia kirjallisten kollegoiden ja kirja- sekä dekkarifriikkien keskuudessa. Intohimoja tuntuu tässä genressä riittävän, mutta yksi oli ylitse muiden (ja sai ihailua erityisesti niiltä ihmisiltä, jotka eivät yleensä lue dekkareita): Stieg Larsson. Niinpä otin kuuliaisesti Larssonin trilogian ekan osan "Miehet jotka vihaavat naisia" varmuuden vuoksi vielä lentokonelukemiseksi, etten pysty lopettamaan kesken sivulla 5.

Kaikki vannoivat, että se imee mukaansa heti.

Nyt joudun kiroilemaan: mitä helvettiä?? But WHY??

Kertokaa ihan oikeasti ahdistuneelle ja epätietoiselle kirjaihmiselle mikä teidät veti mukaansa? Olen lukenut sisulla 40 ekaa sivua ja voisin yhtä hyvin lukea Talouselämää.

Toistaiseksi en ole löytänyt mitään kiinnostavaa, mitä ei voisi lukea päivän lehden taloussivuilta: on joku melko yhdentekevä talousr…

Petri Karra: Haarautuvan rakkauden talo

Kuva
Summa summarum: Viihdyttävä avioerodraama muuttuu omituiseksi alamaailmajännäriksi ja perjantaina ensi-iltansa saavaksi Mika Kaurismäen leffaksi. Ihan ok, mutta miksi tästä tehtiin romaani ollenkaan?

Arvio: Tätä tulee sanottua harvoin, mutta kerta se on ensimmäinenkin: Haarautuvan rakkauden talo on mainio käsikirjoitus. Siitä on luultavasti voitu tehdä varsin viihdyttävä leffa, mutta romaanina kirja on keskinkertaisen hauska ja vain ajoittain omaperäinen.

Alkuasetelma on kohtuullisen vekkuli: espoolainen aviopari päättää erota sivistyneesti ja asua saman katon alla kunnes talo myydään. No ei ole iso yllätys, että jo ekan luvun aikana homma leviää käsiin ja sivistyneen avioeron sijaan kyseessä on niin sanottu suttuinen kuvio. Jopa niin suttuinen, että vähän epäuskottavankin rajamailla liikutaan, mutta tämä on vissiin parodiaa.

Ihan varma en ole siitä, miksi juoneen pitää sotkea virolaista mafiaa, erinäistä väkivaltaa ja kummia sukulaisuuskuvioita - paitsi tietysti sen leffakäsiksen takia…

Kirjasyksy julistetaan avatuksi

Hesarissa oli viikonloppuna hyvä yhteenveto kirja-alan haasteista samalla kun listattiin syksyn kirjoja. Edelleen samoja asioita, joista täälläkin on vuoden mittaan puhuttu: naiset nousevat sitkeästi johtoportaaseen, isot kustantamot karsivat väkeä, pienet pärjäävät vaihtelevalla menestyksellä, tietokirjat vähenevät, dekkarit jyräävät - sähkökirjan läpimurto ei taida tulla tänäkään syksynä, mutta kirja elää, aamen! ;)

Kauno- ja tietokirjojen lyhytkin listaus kertoo, että syksy on hyvä ja tiukkoja valintoja joutuu tekemään. En uskalla etukäteen uhota liikaa lukuaikeistani, mutta ainakin Laura Honkasalon uusin Eropaperit kiinnostaa (koska Honkasalo jatkaa edelleen 70-luvun lasten tuntojen tulkkina), mutta 60-luvun sukupolven tulkin eli Kjell Westön uusimman kanssa joudun olemaan vähän varuillani. Edellisen keskenjäämisestä jäi trauma, joten odotellaan kommentteja.

Hotakaisen uutuus Ihmisen osa pitäisi saada myös luettua. Margaret Atwood ilahduttaa nimestään (Velka ja vaurauden varjopuoli)…

Sananen viikon lopuksi

Kuva
Hämmästyttää ja kummastuttaa. Nyt-liitteessä on juttu Muumipeikon paluusta: lastenkirjasta, joka on Riina ja Sami Kaarlan piirtämä (ja kolmen muun kirjoittama - viisi yhden lastenkirjan kimpussa??) uusiomuumi. Muumin näköinen ja oloinen ja kaikin puolin viehättävä muttei kuitenkaan.

Mitä tämä nyt on? Johan japanilaiset muumin kertaalleen animoivat ja onneksi ihan hyvin. Nyt muumista tulee sitten uusia "luukkukirjoja" - eikö se Kuinkas sitten kävikään olisi riittänyt?

Asiaan on kaksi suhtautumistapaa. Moderni tapa on Nyt-liitteen: "Muumipeikko on kuin Elvis. Hän elää."

Epämoderni tapa on 70-luvulla syntyneen, jota rasittaa uusiomuumius, oli se tehty miten hienosti ja laadukkaasti tahansa. On ihan ok, että akut ja mikit on ylikansallistettu, mutta ei meidän Muumia!

Olkoon. Ei kai uusiomuumius pysty Janssonien alkuperäistä filosofiaa ja kuvamaailmaa pilaamaan (etenkin kun lapsena pidin niitä jotenkin outoina ja haaleina enkä ollut erityinen Muumifani ollenkaan). Olen kärt…

Sananen viikon aluksi

Muuttuuko viihteellinen ihmissuheromaani äijäkirjallisuudeksi kun a) sen kirjoittaja on äijä b) vauhdikkaaseen juoneen lisätään riittävä määrä v-johdannaisia sanoja, yleistä alatyylistä kiroilua, väkivaltaa sekä räväkän rohkeaa pornoilua?

En tiedä, mutta ainakin näillä eväillä se muuttuu jo ennen julkaisuaan Mika Kaurismäen elokuvaksi ja oletettavasti tämän leffasyksyn puheenaiheeksi.


Petri Karran Haarautuvan rakkauden talo tulossa viiltävän terävään analyysiin pian. Tai ainakin analyysiin.

Rakkaudesta kirjaan

En oikein pystynyt kesällä seuraamaan Ylen 10 kirjaa rakkaudesta -sarjaa, mutta muutaman jakson perusteella kiinnostavuus vaihteli aika paljon esiintyjistä riippuen. Tänään on joka tapauksessa ihan must-jakso; Märta Tikkanen on kutsunut Eva Dahlgrenin ja Jörn Donnerin ja jos tästä ei tule kiinnostavaa debattia, niin sitten ei mistään. Tänään Ylellä klo 21 (kerrankin kiitän äänittävää digiboksia, koska Madonnaa en kuitenkaan voisi jättää väliin edes tämän takia ;).

Palaan myöhemmin kirjasyksyn uutuuksiin, mutta jos haluatte jo kurkistaa, mitä tuleman pitää, niin katsokaa Ylen uutinen. Ei näytä ihan huonolta: Westö, Fagerholm, vakio-Tervo uudella konseptilla, Riikka Pulkkisen kakkoskirja ja vaikka mitä muuta.

Ajoittain on täälläkin kyselty book crossingista ja ihmetelty, mitä tehdä pokkari- ja kirjavuorille. Hesarissa oli tällä viikolla juttua kirjastojen aloittamasta book crossingista (eli hyllystä, josta voi ottaa kirjan ja tuoda jonkun oman tilalle). Kokemukset ovat olleet hyviä, joten…

Tove Jansson: Kesäkirja

Kuva
Summa summarum: Pieni suuri kirja saaristosta, elämästä ja kaikesta.



Arvio: Lukijoiden suosituksesta hoksasin poistaa tämänkin sivistysvajeen vihdoin viimein - ja elämässäni täsmälleen oikeaan aikaan. Pari vuotta sitten osa fiiliksestä olisi mennyt ohi, koska olen saariston suhteen myöhäisherännäinen (ja tietysti sitäkin intomielisempi). Kirja sopii silti myös maa-, järvi-, city- ja avaruusihmisille, jotka tahtovat fundeerailla universumia. Voi lukea nopeasti, mutta suositellaan puolikeskittynyttä iltahetkeä luku kerrallaan. Hyvän unen takuu.



En ihan heti muista, milloin olisin lukenut yhtä viisaan ja sympaattisen kirjan, joka kertoo kaiken olennaisen elämän ääripisteistä eli lapsuudesta ja vanhuudesta; tai pikkuvanhasta lapsesta ja lapsellisesta vanhuksesta. Rakastan Janssonin ironista huumoria ja osoittelematonta luontokuvausta. Arvio menee väkisinkin ylisanojen puolelle, mutta huomioikaa, että luin sen kesälomalla kelluessani toinen toistaan idyllisemmissä ulkosaarissa ja myös karmei…

Kesämuisteloita

Kuva
Hiiohoi! Täällä ollaan, toivottavasti tekin! Ei sitten ollutkaan ihan yksinkertaista bloggailla saaristosta käsin, joten otin blogiloman ja palaan pahan kirjapatoutuman kanssa. ;) Tulin viiden viikon jälkeen kotiin eilisiltana, joten pidän saavutuksena sitä, että osasin kirjautua tänne sisään. Tässä pikainen yhteenveto kirjallisesta kesästä 2009: - Kesän kirjallinen kohokohta oli käynti Myrskyluodon Maijan saarella (vaatimaton kännykkäkuva yllä, yritän saada myöhemmin oikeita kuvia). Hieno paikka mutta tosi kaukana Ahvenanmaan pohjoispuolella (tai siellä päin, navigointitaidot on tämänkin kesän jälkeen vähän puolinaiset). Saari on kaunis ja pieni, paljon muuta siellä ei ole kuin vähän ränsistyneitä taloja kuvausten ajalta, mutta onhan se nostalginen paikka. - Kesän ehdoton musikaalis-kirjallinen kohokohta oli sen sijaan Turun Jurmon saarella, jonka kappelissa oli kesäkonsertti, jossa itse Lasse Mårtenson (74 v) juonsi ja vähän soittikin! Meinasi lähteä taju siitä stimmungin määrästä. Kon…