Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2016.

Kirjailijan muotokuva: Mikä siinä tokassa kirjassa on niin vaikeaa?

Kuva
Tämä. 



Mooses Mentula: Jääkausi

Kuva
Luin kirjan, eläköön! Ja vieläpä syksyn uutuuden. Ennen kuin sanon enempää, tähän väliin pitää antaa objektiivisuus-seloste: jos asia ei sinua liikuta, hyppää tämän kappaleen yli. Olen sen verran kytköksissä kirja-alalla vähän joka paikkaan, etten enää tee varsinaisia kirja-arvioita. Valtaosa lukemistani kirjoista on ihan jo käytännön syistä joko oman firman kustantamia tai työtuttujen tai ystävien kirjoittamia. Näin ollen melkein kaikki postaukset mistä tahansa kirjoista voi tulkita piilomaininnonnaksi tai muuten vaan tuttujen suosimiseksi. 

Siksi olenkin päättänyt tehdä arvioiden sijaan impressionistisia lukuvinkkejä. Tässä tulee ensimmäinen: 

Mooses Mentula kuuluu lempparikirjailijoihini. Ensinnäkin hän kirjoittaa elämästä kehä kolmosen ulkopuolella. Se on aina virkistävää, lisää murteita kirjoihin! Lisäksi Mentula työskentelee koulun rehtorina ja hänen näkökulmansa ihmisiin on sopivalla tavalla vino. Hänen kirjansa ovat vähän hauskoja, vähän traagisia, vähän kevyitä, vähän syvällisi…

Pedagoginen katsaus: Miten saa pojat lukemaan?

Kuva
Tää on helppo: pakottamalla. Näin sanoi entinen kollegani ja oli tavallaan oikeassa.

Tai sitten ei. Ystäväni kertoi lomalla, että heidän koululaisensa ei ole yhtään kiinnostunut kirjoista ja lukemisesta, vaikka on yritetty. Isä lisäsi: "Tosin en ole itsekään ollut mikään lukijatyyppi koskaan." Aivan. Eivät kaikki ole, eikä heistä lukijoita tule vaikka yrittäisi mitä.


Oman kohta viisivuotisen kokemukseni perusteella kannattaa silti yrittää, jos haluaa pelastaa jollain lailla nekin epätoivon hetket, jolloin iPadin akku on loppu tai nettiä ei ole (lentokone. Aaargh.).

Aloin lukea molemmille lapsille iltasatuja, kun ne olivat 2-3 kuukautta ja pahimmat vatsavaivat ohi. Jotkut suosittelevat aloittamaan parivuotiaana, mutten ymmärrä miksi. Luin lapsille iltaisin ennen kaikkea omaksi ilokseni. Olen parempi lukemaan kuin laulamaan. Kirsi Kunnaksen kirkkaasti kuvitetut vauvalorukirjat toimivat erinomaisesti. Samoin Pikku Papun laulut. Vauvat toljottavat kirjavia, isoja kuvia, itse keskit…

Ei menny niinku Solsidanissa

Kuva
Taisin luvata kirjajutun, mutta se vaatii jonkun verran aivotoimintaa, joten otetaan nyt ensin tämä tilitys.

Hengaillaan nimittäin parhaillaan pari kuukautta Tukholmassa miehen työkuvioiden takia.

Tai no hengaillaan ja hengaillaan. Tästä tuli mieleen Salamatkustajan loistava postaus lasten kanssa matkustamisesta. Vastaa aika lailla omia kokemuksiani.

Kokeilin kerran viikon Kreikan reissua esikoisen kanssa, kun se oli 1,5-vuotias. Mukana oli ystävä ja kummipoika ja sanotaanko niin, että emme kokeile tätä äitien kesken reissausta ihan heti toiste. Hieno matka tietenkin, jos ei oteta lukuun sitä, että esikoisella oli paha kurkuunpääntulehdus jo lentokoneessa ja lääkäri haettiin paikalle ekana iltana. 

Ekan sairasteluyön jälkeen vaihdettiin hotellia, joka ei ollutkaan kolmen tähden apartementos, vaan kolmen hiirenpissan läävä keskellä ei mitään. Parvekenäköala oli vastapäiseen purkutaloon. Aurinkomatkoille haluan edelleen antaa kiitoksen siitä, että hotellinvaihto neljän tähden lapsiystävälli…

Luku 1, jossa aloitetaan sisustusblogi

Kuva
Olen aina ihaillut sisustusblogeja. Harmi, etten ehdi lukea niitä. Sisustaminen on prioriteettilistallani väistämättä siellä, minne valo ei edes yllä. Lisäksi, jos haluaa varmistaa täydellisen tuhon kahden pojan kanssa, kannattaa panostaa johonkin upeaan sisustuselementtiin. 
Tällä tekosyyllä olen vältellyt sisustamista nyt 4 vuotta (kyllä, on lapsia, joille voidaan opettaa, että valkoisella sohvalla ei pompita likaisilla housuilla tai tuhrita sohvaa kynillä tai ruualla. Meillä ei ole tällaisia lapsia. Sen sijaan meillä on erittäin entinen valkoinen sohva, johon aion vaihtaa kankaat välittömästi, kun nuorin on muuttanut pois kotoa. Lisäksi syön itse salaa suklaata punkkulasin kanssa sohvalla iltaisin, koska sohva on ihmisiä, ei Kodin Gloriaa varten.)
Mutta sitten alkoi putkiremontti ja selitykset loppuivat siihen. Nyt on pakko sisustaa. Putkiremonttihan on nimittäin upea mahdollisuus rempata koti viimeinkin oman maun mukaan sellaiseksi kuin on aina halunnut.
Juu ei. Ensin remontin budjet…

Inahdus - paluu!

Näin kauan se tauko sitten kesti. Aika tarkalleen kolme vuotta.
Juha Itkonenkin teki jatko-osan, ihan reippaasti ja keski-ikäisesti, eikä edes flopannut. Eikös tämä jatko-osailu ole ihan trendikästä sitten?
Kaipasin blogia pitkään, jopa siinä määrin, että kun ei ehtinyt blogata piti kirjoittaa kirja (Syliin, jota tietysti mainostan aina jokaisessa sopivassa välissä). Mietin blogin aloittamista vuoden verran ja ihmettelin miten ja missä ja ennen kaikkea miksi? Pitäisi varmaan keksiä jotain uutta ja mullistavaa ja vähintäänkin alkaa vlogata ja tubettaa hulluna, ettei olisi ihan 90-luvulta, omg ja kaikki muut lyhenteet, joita en enää osaa.
Sitten tuli Juha Itkonen jatko-osineen ja aloin miettiä, miksen menisi ruuhkavuosina läpi siitä, mistä aita on matalin (kuten kaikessa muussakin) ja jatka ihan vaan suosiolla Inahdusta?
Itkosen Anna minun rakastaa -romaanin jatko-osassa Palatkaa perhoset keski-ikäinen mieskirjailija potee maailmantuskaa, puntaroi elämäänsä ja yrittää kirjoittaa uutta kirj…