keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Kesää!


On aika jättää hyvästit ripsarille, föönille, korkkareille, nettiyhteyksille, Hesarille, melulle, pikaruualle, kahville, kiireelle ja kiukulle ja lähteä merille! :)

Kirjat tulevat sentään veneeseen, luen mitä ehdin ja huvittaa, nyt on lukutoukan loma ja ulkoilma-aktiviteettien aika.

Jos en pääse piuhoihin kiinni, niin palaan blogiin elokuussa. Hyvää kesää kära vänner! :)

Muumipeikon juhannusruno

Pään painan ruohikolle
ja oioin jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

- Tove Jansson










tiistai 6. heinäkuuta 2010

Ian McEwan: Ikuinen rakkaus


Summa summarum: Ian McEwania suosittelivat sekä kollegat että muutkin kirja-alan tutut yhtenä lempparikirjailijanaan. Itse en muistanut lukeneeni mitään häneltä kokonaan, joten otin Ikuinen rakkaus -teoksen (Otava) ensin käsittelyyn. Kerrankin olen takakannen kuvauksesta samaa mieltä: "Monisyinen psykologinen jännityskertomus Ikuinen rakkaus on samalla terävä parisuhteen analyysi ja mielisairauden kuvaus." Siinä se. Suosittelen lomapokkariksi.

Arvio: Kirja oli niin hyvä, että meinasi jäädä kesken. Alkoi pelottaa. Teos alkaa vaikuttavasti karmealla kuumailmapallo-onnettomuudella ja vähitellen kirja muuttuu painostavaksi stalkkeri-tarinaksi ja parisuhdedraamaksi ovelien juonenkäänteiden kautta.

Sain painajaisia. Piti tarkistaa välissä, onko McEwan trilleristi, mutta kun selvisi, että ei ole, uskalsin jatkaa. ;) Dekkarifaneille on selvennettävä, että kirja on jossain määrin jännä, mutta kuitenkin vain jännästi kirjoitettu ihmissuhderomaani, ettei tule pettymyksiä.

Keskiössä on ahdistava uskonnollinen hullu, joka alkaa vainota päähenkilöä mielipuolisen rakkauden takia. Jossain vaiheessa minäkertojan luotettavuus kyseenalaistetaan ja syntyy epäselvyyttä siitä, mikä on totta ja kuka se hullu on. En kerro, miten käy, mutta tästä sain painajaisia - jostain syystä inhoan eniten leffoja ja kirjoja, joissa toden, mielikuvituksen ja hulluuden välinen raja on epäselvä. Hyi olkoon, tulee lukijana hullu fiilis.

Kun tästä selvitään, kirja lakkaa aiheuttamasta painajaisia ja on erittäin mukaansatempaava, hyvin kirjoitettu ja taidokas juoniromaani. Pidän McEwania melko perinteisenä juonikirjailijana ja niitäkin tarvitaan. Booker-palkintokin löytyy plakkarista, mistä plussaa.

Romaanissa on lopulta kyse tarkasta ja havainnoivasta parisuhdekuvauksesta ja siitä, miten täydellisen onnellinenkin suhde voi horjua riittävän oudoissa elämäntilanteissa: "Mutta vuodet paaduttavat meidät siksi mitä olemme", kertoja toteaa, eikä yhteisen onnen nopeaa ja yllättävää muuttumista molempien onnettomuudeksi voi sen osuvammin kuvata.

Kenelle: Laadukasta, mutta vetävää lukemista etsivälle. Dekkarimainen ihmissuhderomaani.

Jälkimaku: Painajaisista huolimatta luen McEwania lisää. McEwanin omaan elämään liittyy sen verran erikoisia käänteitä, että kannattaa vilkaista myös wikipedia.

Alkulause: "On helppo sanoa, miten kaikki alkoi."

Starat: 4-. Lievästi perinteistä kerrontaa omaan makuuni, siitä miinus.

Kestovaippailua kesään

Vielä ehtii pari postausta ennen lomaa. Muistatte varmaan Vaippailmiö-kirjan, jonka lähetin parille lukijalle arvioitavaksi? Sain toisenkin arvion, jossa on myös muutamia miehen kommentteja välissä - miesnäkökulmaa! ;) Seassa pari Inahtajan asiantuntematonta ja hämmästynyttä kommenttia myös. Kiitos arviosta, enjoy! Ps. en uskaltanut lyhentää tekstiä, kun tiedän asiaan vihkiytyneiden innostuksen.

Esikoista odottaessani olin päättänyt kestovaippailla tulevan vauvan kanssa, mutta tietotaito asian suhteen oli vähintäänkin olematon ja koko kestovaippailu outoine termeineen tuntui asialta, johon oli todella vaikea saada tarttumapintaa. Sovinkin varmasti paremmin kuin hyvin Vaippailmiö-opuksen kohderyhmään.

Isä: Tulevana isänä en päättänyt ruveta hangoittelemaan kestovaippa / kertavaippa keskustelussa. Sinänsä minulle oli aivan sama kumpia tulisin käyttämään, kunhan vaadittu työmäärä olisi lähestulkoon sama. (Inahtajan huom: viisas mies.)

Ennen lapsen syntymää

Ensimmäinen konkreettinen kosketus kestovaippoihin tapahtui äitiyspakkauksen mukana tulleiden vaippojen myötä. Ne tosin lähinnä hämmensivät ja mietin, miten niitä pitäisi oikein käyttää ja miten homma kokonaisuudessaan toimisi. Ennen Vaippailmiö-kirjaan tarttumista olin käynyt myös ihmettelemässä eräässä liikkeessä kestovaippavalikoimaa. Käynti hämmensi lisää: eri malleja, kuoseja, vaihtoehtoja, merkkejä ja materiaaleja oli vähintäänkin liikaa. Myyjäkin totesi, että ei pysty suosittelemaan mitään erityisesti, koska eri ihmiset pitävät eri kestovaippavaihtoehdoista ja -ratkaisuista. (Inahtajan huom: mitä varten se myyjä sitten on siellä?? Sanooko vaatekaupan tai torin myyjä, ettei voi suositella mitään, kun ihmisillä on niin eri maku?)

Tätä samaa tosin kertoi Vaippailmiö-kirjakin: alussa olisi syytä kokeilla erilaisia ja erimerkkisiä vaippoja, jotta löytäisi itselle sopivat. Ja tilanne saattaisi muuttua lapsen kasvaessa, kun aikaisemmin huono vaippa muuttuisikin hyväksi ja omalle lapselle sopivaksi. Vaikka internet onkin täynnä kestovaippailutietoutta, koin asiaan perehtymisen huomattavasti helpommaksi ja miellyttävämmäksi perinteisen kirjan muodossa. Sivu sivulta pääsin paremmin sinuiksi kestovaippailun kanssa: alle kosteutta imevää ja päälle kosteutta pitävää, jotta vaatteet pysyvät kuivina. Ja vaihtoehtoja yksinkertaisesti olisi lukemattomia. Paras vain lähteä kokeilemaan.

Kirjassa varoiteltiin, että kestovaippailuun voi ”hurahtaa”, mitä en ymmärtänyt ollenkaan. Olin ajatellut selvitä pääosin harsovaippoja taittelemalla ja villahousuja kosteudensuluksi päälle pukemalla. Niin aina siihen asti, kunnes aloin toden teolla etsiä nettikaupoista erilaisia vaippavaihtoehtoja ja eräänä päivänä töistä tullessaan mies löysi minut innostuneena tietokoneen äärestä erilaisia vaippoja ostelemasta. Ihastuin erilaisiin kuoseihin ja valinnanvaikeuskin ratkesi sillä, että ostin vähän kaikenlaista. Hankin kyllä myös villahousujen langaksi suositeltua hahtuva-lankaa ja neuloin kirjan loppuosassa olevilla ohjeilla villahousut.

Kritiikkiä teoksen tekijälle tästä: ohjeen koko S osoittautui käytännössä kooksi XL! Housut odottavat edelleen viimeistelemättöminä villalankakorin pohjalla lapsen kasvamista riittävän suureksi.

Isä: Kirjassa esitetty starttipaketti on mielestäni erittäin hyvä mietittäessä, mitä kaikkea tarvitaan. Välillä käytiin keskusteluja, onko jo kaikkea tarvittavaa vai jo vähän ylikin. (Inahtajan huom: Vaarallista kommentoida odottavalle, menikö yli. ;D Pisteet siviilirohkeudesta.)

Vaikka kestovaippailun terminologia selvisikin kirjan sivuilta, olisin kyllä kaivannut teoksen loppuun Sanasto-osuuteen myös sanojen selitykset. En ymmärrä mitä hyötyä on sanastosta, jossa vain luetellaan kestovaippailutermejä ilman termien avaamista ”normaalikielelle”. Miinusta teokselle myös siitä, että kaikkia uusia termejä ei selitetty kun ne ensimmäistä kertaa mainittiin. Erityisesti ihmettelin ”maitokakkapaperia” ja sen käyttötarkoitusta. (Inahtajan huom: Help!)

Paitsi että Vaippailmiö-kirjassa käydään hyvin lävitse kestovaippojen materiaalivaihtoehdot ja erilaiset vaippatyypit, pidin erityisesti käytännön ohjeista ja vinkeistä, joiden avuilla sain itse koottua ennen lapsen syntymää oman vaippavalikoiman. Lisäksi vinkit mm. siitä, että likavaippa-astiaa ei kannata hajuhaittojen vuoksi säilyttää suoraan lattialämmityksen päällä ja että hajuja voi neutralisoida teepuuöljyllä, kuulostivat varsin näppärältä tiedolta. (Inahtaja: ---)

Kaiken kaikkiaan kirja antoi kestovaippailusta selkeän ja positiivisen kuvan. Ei muuta kuin lapsen syntymää odottamaan.

Lapsen syntymän jälkeen

Neljän viikon kokemuksella kestovaippailu on osoittautunut juuri niin helpoksi kuin kirjassa mainostetaankin: on yhtä helppoa vaihtaa kestovaippa kuin kertavaippakin. Mielestäni kestovaippailu vaatii kuitenkin erityistä innostuneisuutta aihetta kohtaan, koska vaippavaihtoehtojen määrän vuoksi itselle parhaiden löytäminen vaatii sekä aikaa, että viitseliäisyyttä. Meidän perheessämme ongelmana on erityisesti ollut riittävän imukykyisten vaippojen löytäminen.

Lisäksi myös virheostoksia on osunut kohdalle, näistä pitäisi kirjan mukaan päästä helposti ja hyvällä jälleenmyyntiarvolla eroon. Tätä ei ole vielä käytännössä testattu.

Isä: Vaikka teoksessa esitetyssä starttipaketissa olikin mainittu lisäimut, niiden tärkeyttä ei voi ylikorostaa. Olisin kaivannut lisämainintoja niiden käytön tärkeydestä. Pelkät sisävaipat eivät meillä ole riittäneet kuivana pysymiseen. Toinen yllättävä asia on ollut pyykin määrä. Ylimääräiset kuivaustelineet ovat tulleet tarpeeseen.

Kaiken kaikkiaan Vaippailmiö-teos osoittautui hyväksi oppaaksi kestovaippailuun tutustumiseksi ennen lapsen syntymää, mutta se on osoittautunut hyödylliseksi myös vaippahuollon keskellä seikkaillessani: ilmenneisiin ongelmiin on löytynyt ratkaisuja kirjan sivuilta ja erityisesti nyt, kun olen hankkimassa lisää vaippoja, olen havainnut materiaalitietouden käteväksi.

Niin, ja ilman kirjan mainintaa maitokakkapaperista en olisi edes osannut etsiä vaippahuoltoa huomattavasti helpottavia, vaipan päälle lisättäviä ohuita papereita, joiden avulla maitokakat saa helposti siivottua vaipan pinnalta WC-pyttyyn. (Inahtaja kiittää kaikkia ansiokkaita ekovanhempia ja toivottaa onnea valitsemallanne tiellä! ;)

torstai 1. heinäkuuta 2010

Kirjastoala on kuuma!

Ja jälleen perinteinen loppuviikon videokevennys - varsinkin niille onnellisille, jotka jäävät lomalle perjantaina. Onko kiva istua offisessa tällä helteellä ja odottaa ens viikkoa, no ei ole, mutta kestettävä on.

Tämä saattaa huvittaa vain kirjastoalan ihmisiä, mutta siksipä mua naurattaakin kovasti tämä lukutoukkien irtiotto: mahtava musavideo hotista kirjastoalasta. ;D Librarians do Gaga

Yeah, you can use my catalogue! :) Kuumaa kesäviikonloppua!