INAhdus

Päivää taas. Muut aktiivibloggaajat ovat jatkaneet Blogistanian suosikkikirjojen valintaa myös ulkomaisiin käännöskirjoihin - en ehtinyt tähän kelkkaan mukaan, mutta eipä haittaa, koska näemmä lempikirjani ovat listalla joka tapauksessa. ;) Mm. Nyt-liite teki aiheesta juttua, katso täältä tai Kirjava kammari - blogista. (Sivumennen sanoen: tuntuu vähän jännältä, että media alkaa herätä kirjablogi-tietoisuuteen ja niiden suosioon enemmän vasta nyt, kun itse on kolmen - vai neljän? - vuoden jälkeen siirtynyt jollain lailla post-bloggaus-vaiheeseen... Mutta hyvä näin ja ainakin kirjablogit elävät ja saavat lukijoita!) Käännöskirjojen ykköseksi tuli itselleni ihan vieras teos: Sarah Watersin Vieras kartanossa - never heard, olisi kai pitänyt tuntea tämä... Kakkoseksi tuli Lionel Shriverin Jonnekin pois - ihanaa, hehkutin sitä syksyllä Lilyssä, kiva, että muutkin fanittivat sitä! Jaetulle kolmossijalle päätyi myös lempparini Michael Cunningham ja Illan tullen (jonka kehuin muistaakseni jo...

Voi kuulkaa. Nyt on käynyt sitten sillä lailla, etten ainakaan kuuteen vuoteen tule saamaan kutsua linnan juhliin. Ainakaan jos Sauli on siellä isäntänä (eikä tähän liity mitään poliittista kannanottoa). Sattumoisin olen nimittäin mennyt moittimaan Jenni Haukion runoilijan lahjoja blogissa vuonna 2009. Tässä se nyt nähdään: minkä blogiin jättää, sen edestään löytää. Koska en ollut ihan näillä näppäimillä odottamassa linnan kutsua muutenkaan, niin kehtaan kaiken lisäksi muistuttaa asiasta ja linkata uudelleen haukkuihin, täällä. Varmistan täten tulevaisuuteni Suomen poliittisen eliitin ulkopuolella for good, voi harmi. Kritiikistä pahoitti eräs lukija mielensäkin muinoin - olen lueskellut kokoelmaa uudestaan ja todennut, että pysyn kannassani, valitettavasti. Haukion runot eivät uponneet muhun, vaikka runoilijuus tuo hänen persoonansa sinänsä ihan kiinnostavaa särmää. Tosin särmän puutteesta taisin runoja moittia, eh. ;) Toistan edelleen, että tällä postauksella ei ole mitään poliittis...

Hesari julkaisi tänään listan kevään uutuuskirjoista, kannattaa vilkaista. Meinasi tulla pienimuotoinen angsti kaikista niistä kiinnostavista kirjoista, joita EN ehdi lukea tänä keväänä. ;) Hyvä uutinen tässä on se, että keväälläkin riittää hyvää luettavaa - kirja-ala elää! Ensin kerron mitä en lue: James Joycea olisi nyt tarjolla uusina suomennoksina oikein olan takaa - sekä Ulysses (Gaudeamus) että Dublinilaisia (Basam Books). Kiitän merkittävästä kulttuuriteosta ja totean, että kun kerran olen hikisesti saanut Joycen tentittyä läpi legendaarisen tiukalle Riikoselle, se riittäköön tälle elämälle. Jätän Joycen tajunnanvirran uudelleentulkinnan seuraavan polven haltuun ellen sitten innostu lukemaan Savukeitaan tänä keväänä julkaisemaa Pyhä, rivo rakkaus -teosta, joka sisältää rakkauskirjeitä vaimolle. Siinäpä olisikin uutta ja kiinnostavaa näkökulmaa Joyceen! ;) Sitten kerron mitä haluaisin lukea: Monica Fagerholmin ja Martin Johnsonin esseekokoelman Meri / Havet (Teos / Söderströms), ...

Haloo päivää. (taitaa olla päivä, oletan?) Koska olen itse siirtynyt x-ajaksi hiljaiseloon blogimaailmassa (tosielämässä kodin äänimaailma on sen sijaan ajoittain, hmm, sanoisinko erilainen kuin ennen ja hiljaiselosta kaukana, sori naapurit!) niin tyydyn linkkaamaan teille tällä välin parempaa luettavaa: 1) monien bloggaajien suosikkikirjailija Helmi Kekkonen on aloittanut oman Sivulauseita-kirjablogin, ihanaa! :) Menkääpä sinne siis vaikka täältä . 2) (varoitus: vinkissä äitiasiaa, poistu heti, jos ei kiinnosta): tänä keväänä on tulossa lempparibloggaajieni melko päräyttävä äiti-kirja nimeltä Vuoden mutsi. Tiedän sisällön päräyttäväksi ja hauskaksi, koska sattumoisin toimin koelukijana ja kommentaattorina sairaslomalla - nauratti! Project Maman Katja ja Salamatkustaja Satu ovat siis lyöneet viisaat päänsä ja surkeimmat äitikokemuksensa yhteen ja saaneet aikaan ekan lapsivuoden oppaan, jota en suosittele tosikoille, mutta kaikille muille kyllä. Kirja julkistetaan keväällä, mutta kirjan...

Kirjabloggaajat ovat puhuneet! Blogistanian äänestyksen voitti Katja Ketun Kätilö ja kas vain - Kätilö onkin sohvapöydällä odottamassa. Aihe on tosin niin rankka, että saa nähdä tuleeko lukemisesta mitään, mutta yritetään, olen entistä kiinnostuneempi siitä kyllä. Luin muuten Joni Pyysalon erinomaista novellikokoelmaa viimeksi, mutten ehtinyt postata siitä ja nyt en muista kirjasta juuri mitään. :-/ Luen sitä vähän uusiksi ja palailen, mutta sen sijaan yllätän teidät kertomalla, että olen lukenut eilen ja tänään yhden kirjan! Kyllä! Palaan siihenkin, romaani se tosin ei ole... Palatakseni varsinaiseen aiheeseen, Sallan blogista löytyy koko lista täältä. Kakkoseksi pääsi Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis (jee!), sen jälkeen itselleni vielä lukemattomia teoksia: Katja Kaukonen: Odelma, Miika Nousiainen: Metsäjätti, Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet, Marja Leena Virtanen: Kirjeitä kiven alle. Kiitos Sallalle listan kokoamisesta ja isosta työstä ja onnea voittajille! Mitäs olette mielt...

Salla koordinoi tänä vuonna blogistanian Finlandia-kisan, katsokaa lisää täältä . Loistoidea, jonka deadlinen tänä aamuna klo 10 missasin täysin, meillä nukuttiin ja hoidettiin aamurumbaa sen jälkeen, mutta jos en ehdi laskentaan enää mukaan, niin mun ehdokkaat sitten muuten vain tiedoksi. ;) Olisi pitänyt tehdä postaus ennakkoon, nyt en ehdi tekemään kunnollista perustelua tai etsiä tähän hätään muiden arvioita linkeiksi. Näistä kaikista olen kirjoittanut itse ainakin jotain Lilyssä syksyllä ja ovat olleet bloggaajien suosiossa muutenkin. Mutta pulinat pois ja lista peliin: 1) Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis. Kyröltä täysosuma, jota hehkutin pitkin syksyä - perusteellisen arvion tekeminen tosin on vielä tekemättä, mutta ehkä senkin aika vielä tulee... Tässä Kyrö- Hotakais -vertailu (huom, kaikki tekstit sairaslomaltani iPad-ajoilta, siksi kirjoitusasu on kökkö ja tekstit lyhyitä) 2) Essi Tammimaa: Paljain käsin. Hienoa uutta naiskirjallisuutta, kiinnostava perhetarina ja omaperäinen...

Uusi lukutoukka on syntynyt, sopivasti jouluksi. :) Jatkossa pääsette siis seuraamaan, saadaanko poikalapsi lukemaan kirjoja ja jos niin miten, mutta siihen taitaa mennä hetki, niin ihmeellinen kuin hän tietysti muuten onkin. Kaikki on siis hyvin ja olemme onnesta melkein mykkänä kaiken aikaa, kuten tuppaa käymään kun vähän vanhemmalla iällä saadaan tällainen käänne elämään - kahden akateemisen uraihmisen vaippa- ja arkisekoiluista riittäisi suht humoristista jaettavaa, mutta kun tämä ei ole vauvablogi, niin jätän ne tarinat muille: tiedän, että aivan uutta nämä jutut eivät ole muulle maailmalle kumminkaan vaikka meille joka päivä on suuria ihmeitä täynnä (maitokakka!! oooh!! unihymy - onpa lahjakas lapsi!! se osaa aivastaa!!). Palailen blogiin, kun pääsen tästä euforiasta jotenkin järkiini ja koen kiinnostusta taas ulkomaailmaakin kohtaan. ;) Alan ymmärtää, miksi monet mieskirjailijatkin ovat tehneet isyydestä loistavia kirjoja, kun katson uuden isän huumaa: nyt on kerrankin asia, jok...