Kirjailijalta kajahtaa!
Olen aina kysellyt tapaamiltani kirjailijoilta kirjavinkkejä, koska heiltä saa usein ideoita mainstreamin ulkopuolelta. Kesti vain kaksi vuotta tajuta, että voisin jakaa niitä vinkkejä myös täällä.
Starttaan siis uuden "sarjan" (huomatkaa brändäys!), jossa pyydän silloin tällöin joltain kirjailijalta kirjasuositusta, luen teoksen ja arvioin sen. Pidätän oikeuden olla eri mieltä teoksen laadusta. ;) Lisäsin tätä varten omaperäisen tunnisteen "Kirjailija suosittelee", jolla voitte etsiä näitä vinkkejä.
Tämän syksyn ehdoton esikoislöytö tulee kirjailija Helmi Kekkoselta, joka suositteli Sami Hilvon esikoisromaania Viinakortti (Tammi). Luen sitä parhaillaan ja se on vaikuttava. Tässä Helmin perustelut, olkaapa hyvä:
"Viinakortti on kieleltään ja tarinaltaan yksinkertaisesti taidokas. Kielen soljuessa häkellyttävän luontevasti on tarina moneen suuntaan aukeava, kerroksittain purkautuva romaani sodasta, individualismista, sukupolvien yli kantavista haavoista ja halusta ymmärtää.. Ennen kaikkea se on rohkea romaani rakkaudesta ja vapaudesta. Miesten välisen rakkauden kuvaaminen on Suomessa yhä harvinaista, ja sen tuominen keskelle sotaa sitäkin harvinaisempaa. Onneksi Hilvo on uskaltanut. Nykyhetki, menneisyys, sota, nuoruus ja aikuisuus on kerrottu sellaisella palolla mutta samalla sellaisella vähäeleisellä ja hallitulla varmuudella, että tämä romaani on selkeästi ollut pakko kirjoittaa. Hyvä niin."
Herää kysymys, onko mulla tähän hienoon tiivistelmään enää mitään lisättävää, mutta onneksi itsekritiikki ei kuulu vahvuuksiini. ;) Siispä palaan.
Starttaan siis uuden "sarjan" (huomatkaa brändäys!), jossa pyydän silloin tällöin joltain kirjailijalta kirjasuositusta, luen teoksen ja arvioin sen. Pidätän oikeuden olla eri mieltä teoksen laadusta. ;) Lisäsin tätä varten omaperäisen tunnisteen "Kirjailija suosittelee", jolla voitte etsiä näitä vinkkejä.
Tämän syksyn ehdoton esikoislöytö tulee kirjailija Helmi Kekkoselta, joka suositteli Sami Hilvon esikoisromaania Viinakortti (Tammi). Luen sitä parhaillaan ja se on vaikuttava. Tässä Helmin perustelut, olkaapa hyvä:
"Viinakortti on kieleltään ja tarinaltaan yksinkertaisesti taidokas. Kielen soljuessa häkellyttävän luontevasti on tarina moneen suuntaan aukeava, kerroksittain purkautuva romaani sodasta, individualismista, sukupolvien yli kantavista haavoista ja halusta ymmärtää.. Ennen kaikkea se on rohkea romaani rakkaudesta ja vapaudesta. Miesten välisen rakkauden kuvaaminen on Suomessa yhä harvinaista, ja sen tuominen keskelle sotaa sitäkin harvinaisempaa. Onneksi Hilvo on uskaltanut. Nykyhetki, menneisyys, sota, nuoruus ja aikuisuus on kerrottu sellaisella palolla mutta samalla sellaisella vähäeleisellä ja hallitulla varmuudella, että tämä romaani on selkeästi ollut pakko kirjoittaa. Hyvä niin."
Herää kysymys, onko mulla tähän hienoon tiivistelmään enää mitään lisättävää, mutta onneksi itsekritiikki ei kuulu vahvuuksiini. ;) Siispä palaan.
Kommentit
Hieno tägi muuten! :D
SaSo: kiva kuulla, että tykkäsit myös!
Täytyy toivoa, että kirjailijat ymmärtävät suositella teoksia, jotka jaksan lukea! ;D Tosin siinäkin tapauksessa voi tunnustaa taas kerran rehdisti omat rajansa..
Ja Sami on hieno sekä hauska mies, olen ollut työasioissa hänen kanssaan jonkin verran tekemisissä. Hänelläkin on muuten blogi, täällä: http://sohilvo.blogspot.com/
Ehkä voit kysyä Samilta seuraavaa kirjasuositusta? :)
Karoliina
Itse luin Viinakortin tällä viikolla ja pidin myös todella paljon kirjasta. :)