Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan

Kävipä hassusti. Sain kirjan arvostelukappaleen töihin. Siis arvostelukappaleen, se on: kirjekuoren, jonka sisällä on kirja ja kuoren päällä tarra "arvostelukappale".

OMG! Tarkoittaako tämä sitä, että kirjabloggaajille aletaan vähitellen lähettää kirjoja ihan luettavaksi asti?? Maailma muuttuu eskoseni, todellakin! Olen saanut arvostelukappaleita ennenkin, mutta lähinnä kirja-alan tutuilta ja useimmiten itse pyytämällä. Mutta tässä kirjassa on arvostelukappale-tarra ja aion kehystää sen seinälle.

Ja mikäs se kirja sitten on: Matthew MacDonaldin "Näin kehosi toimii. Käyttäjän käsikirja." (Docendo) Arvioin tekijän edellisen teoksen "Aivot - käyttäjän käsikirja", joka oli hyvä (arvio täällä). Nyt ne olivat Docendolla osanneet ajatella, että saattaisin tykätä tästäkin. Olen niin hämmentynyt, että aion ehdottomasti arvioida ja kehua kirjan.

Aihe liittyy väljästi Hesarissa viime viikolla olleeseen juttuun blogien suosion kasvusta ja jopa blogilla tienaamisesta. Monet kirjabloggaajatkin (esim. Marjis, joka kävi Avaimen avajaisissa) ovat pohdiskelleet mitä saavat ja todenneet, etteivät paljon mitään. Itse harvemmin näistä kirjoitan, koska arvelen tällaisen itsetutkiskelun ikävystyttävän lukijoita, mutta olkoon tämän kerran, kun blogin kaksivuotispäivä lähestyy ja muutkin avautuu.

Hieraisin nimittäin silmiäni toisenkin kerran tänään: viime viikolla Inahduksen kävijöitä oli ollut viikossa 903 kappaletta (se olisi säälittävää muotiblogille, mutta aika paljon vähemmän seksikkäälle tavis-kirjablogille, jota kirjoitetaan öisin). Suomalaisena epäilin tietysti tilastovirhettä. Seuraavaksi mietin bugia - joku googlen saittiautomaatti on jäänyt jumiin ja aiheuttanut klikit. Ilahduin kuitenkin sen verran, että päätin aloittaa markkinoinnin, tässä se tulee:

Jos 1000 viikkokävijän raja ylittyy, se ylittää myös kaikki kuvitelmani bloggaamisen suosiosta ja siitä ilosta arvon lukijoille kirjapaketteja! Siitäs saitte. Nyt kaikki hulluna klikkaamaan.

Sitten narsismista asiaan: entisen työkaverin (nimen julkaisuun on lupa) status Facebookissa oli niin loistava, että piti lainata se tänne: "Jami Järvinen ei pysty ajattelemaan vieläkään mitään muuta kuin Dan Brownia. Melkein pitäisi ostaa Kadonnut symboli omaan hyllyyn, niin mielettömän huono se oli!"

Asiaankuuluvan tykkäämisen jälkeen keskustelu jatkui ja sain perustelut:

"Joo, siis mä olin vältellyt Brownin viimeisintä, koska olin lukenut (olikohan Guardianin?) arvostelusta, että mies on saanut itselleen kustannustoimittajan, joka on siivonnut tekstistä pois pahimmat brownismit. Mutta mitä vielä! Sivukaupalla kursivoitua parenteesia, täysin juoneen liittymättömiä kulttuurihistorian luentoja, jopa Da Vinci -koodia heikommat motiivit, mielettömän kahjo murhaaja, universumin lattein loppuratkaisu... Yllätyin teoksen huonoudesta todella myönteisesti. PALJON PASKEMPI KUIN OLIN ODOTTANUT."

Tämä oli musta hieno. Huomasin lukevani nykyään liian hyviä kirjoja ja koska aiheesta on puhuttu myös lukupiirissä ja toivottu joskus vinkkejä todella huonoista kirjoista, julistan 1000 viikkokävijää odotellessa uuden kisan:

Oletko lukenut todella huonon kirjan? Avaudu. Arvon 15.9. mennessä kommenttikenttään vastanneiden kesken jonkun huonon kirjan.

Ennen kuin saan meilin täyteen vihaviestejä ja menetän lukijoista 899, haluan pointata, että tarkoitus ei ole mollata kirjoja ja kirjailijoita, vaan etsiä kiinnostavia kirjavinkkejä. Lukupiirissä jo huomattiin, että toisen huono on toisen aarre.

Ps. Miksi bloggaajat kyttää kävijämääriä? No siksi, että rahan ja kunnian puutteessa kävijät ovat tärkein syy jatkaa tätä (ja kyllä, tiedostamme, että kävijä ei ole yhtä kuin yksi henkilö, koska monet käyvät monta kertaa viikossa ja osa klikeistä tulee hakukoneista). Muuten voisi pitää vaikka päiväkirjaa ihan isselleen vaan. Kivaa, että käytte täällä.