Helmi Kekkonen: Kotiin.



Kapinoin. Helmi Kekkosen Kotiin-novellikokoelma ei ole Hesarin esikoiskirjapalkinnon ehdokaslistalla. Pitäisi olla - tai sitten kaikki muut 10 ehdokasta ovat poikkeuksellisen hyviä esikoisia. En tiedä, kun en ole lukenut niitä, mutta tästä teoksesta tekisi mieli huokailla "hätkähdyttävän kirkas debyytti kotimaisen kerronnan tähtitaivaalle" tai jotain vastaavaa.

Kekkosen tiivis kokoelma sopii haikeilla tarinoillaan loistavasti kaamosaikaan, mutta kannattaa varautua aikamoiseen syksyn sävel -tunnelmaan. Tarinat ovat lyhyitä otoksia arkisesta elämästä ja ihmisistä, mutta pienessäkin ajassa ne onnistuvat koskettamaan. Mitään erityisen ihmeellistä ei tapahdu, mutta tarinat tiivistetään siitä kaikkein tavallisimmasta elämästä niin, että tulee hämmästeltyä tuttuja tunteita ja hetkiä.

Hyvillä novellisteilla on ajan tihentämisen taito - Kekkosella se on. Pitää tarkistaa kannesta hänen ikänsä; syntynyt vuonna -82, ei uskoisi.

Muutama tarina tuntuu vielä vähän kirjoitusharjoitukselta, mutta parhaat novellit kuten Aatos tai Sisko ovat vangitsevia ja jäävät mieleen pyörimään. Tulee mieleen Leena Krohn.

Kekkonen kirjoittaa parhaillaan romaania, odotan mielenkiinnolla. Ja olisin toivonut tämän kirjan saavan enemmän huomiota ja palstatilaa: lukekaa lisää Jennin blogista tai Kekkosen haastattelusta. Parnasson kritiikki analysoi novellien sisältöä osuvasti. Lisäksi häntä haastatellaan tämän viikon torstaina Hesan Akateemisen kirjakaupan kohtaamispaikalla klo 16.30 - samaan aikaan, kun Jukka Petäjä haastattelee Hesarin kirjallisuuspalkinnon voittajaa.. ;)

Kenelle: Niille, jotka fanittavat kaunista novellistiikkaa. Runotytöille.

Paras alkulause: "Ensimmäinen kerta oli ollut sattumaa."

Jälkimaku: Oivoi. Syys saa. Kuolleet lehdet. Kekkosesta kuullaan vielä.

Starat: 3,5.

Kommentit

Jenni sanoi…
Samaa mieltä siis tästäkin kirjasta. :) Kiitos linkistä Parnasson kirja-arvioon. Olen senkin kanssa samaa mieltä!
Anna-Riikka sanoi…
On niin ilahduttavaa, että kirjakauppa nostaa oma-aloitteisesti ja isosti esiin esikoisnovellikokoelman, tätä ei tapahdu joka päivä. Toivottavasti tapaamme Kohtaamispaikalla torstaina!
Ina sanoi…
Ihana konsensus-henki Helmin puolesta! ;) Mutta syystäkin - esikoiskirjoja pitäisi lukea edes pari syksyssä, niin näkee minne ollaan menossa. Kustantajallehan ne ovat aina riski, joten hyvä, että niitä uskalletaan julkaista ylipäänsä..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Unohtakaa Guggenheim, nyt tarvitaan Junibacken!

Mitäs me hirviöt