INAhdus

Sain tänään työpöydälle yllärinä oman talon kirjan, josta on pakko kertoa heti - en muistanut tämän tulevan vielä ennen lomaa, vaikka on setiltään melkein Inahduksen mittatilauskirja! Nimittäin: Venäläisiä kertojia (Avain). Ah! Pitkäaikaiset lukijat ymmärtävät tämän hurmion - ei kesää ilman venäläisiä klassikoita! Viime kesänä luin taas kerran Tsehovin novelleja, mutta tänä kesänä saan sivistää itseäni jollain ihan uudellakin. Teoksen toimittaja ja kääntäjä Vappu Orlov on valinnut kokoelman omia lempparikertomuksiaan 1800-luvun suurilta venäläisiltä, suomentanut ne uudelleen ja lisännyt vielä pitkän esipuheen, taustiedot ja selitysosion (toim. huom. pitkä esipuhe on kiitettävä ja harvinainen asia näinä pikapuheiden päivinä). Ollakseni rehellinen en muistanut, että mukaan tulee perinteinen selitysosio: viimeksi Murakamia lukiessani mietin pari kertaa, mitä on tapahtunut kirjojen alaviitteille? Miksei käännöskirjoissa enää koskaan ole kääntäjien huomautuksia, varsinkin jos kielialue on t...

Inahdus on WSOY ja Sofi Oksanen -sensuurissa. En halua spekuloida pelkkiä juoruja asioista, joista en mitään todellista tiedä. YT:t ja näin mittavat irtisanomiset ovat tietysti pienellä alalla erittäin ikävä uutinen, siitä olen pahoillani kirja-alan kollegoiden puolesta. Niille, joita asia kiinnostaa, suosittelen Ylen aamutelkkarista erittäin hyvää keskustelua, jossa Jaakko Tapaninen ja Sakari Laiho kertovat what's up (tai oman näkemyksensä siitä). Ohjelman otsikko "Kirja-alan kuohunta on osa suurempaa muutosta" kertoo kaiken olennaisen: meneillään on iso rakennemuutos ja kuka tietää mihin kaikkeen se lopulta johtaa. Ihan selväjärkistä puhetta. Ikävistä uutisista huolimatta aurinkoista juhannusta; lomataukoa ei ole blogissakaan vielä luvassa! ;)

Summa summarum: Japanilaisen Haruki Murakamin teos Kafka rannalla on jo kultti-ilmiö. Itselläni Kafka jäi rannalle ruikuttamaan, mutta Suuri lammasseikkailu (Tammi) kolahti. Mies etsii itseään ja lammasta, joka yrittää valloittaa maailman - jos tykkäät Italo Calvinosta, kokeile tätä. Arvio: Suuren lammasseikkailun alku on kokonaisuutta parempi ja antaa odottaa paljon. Calvinon nerouteen asti Murakami ei yllä: lammasseikkailussa on hilpeästä surrealismistaan ajoittaista tyhjäkäyntiä. Siitä huolimatta se on hauska, omaperäinen ja monesti oivaltava. Koska juonta on melkein mahdoton ja turha selostaa tekemättä kirjasta typerää (eronnut mies siis etsii lammasta - what can I say?), olkoon arviokin surrealistinen. Pidin itseäni ihailtavan globaalina lukiessani pitkästä aikaa japanilaista nykykirjallisuutta. Aivan mahtavaa, Japaniin on ollut kauan jo hinku mennä. Odotin mieltä ylentävää eksotiikkaa. Ja sitten tämä kaikki eurooppalaisuus? Henkilöt syövät pääosin spagettia, käyvät ranskalaisiss...

En ole ehtinyt vielä selvittää itselleni, aionko lukea jotain kesälomalla ja jos niin mitä. Onneksi on ammattitoimittajia, jotka ovat hereillä: Ylen Aamun kirjassa on hyvä kooste Seppo Puttoselta. Ainoa, jonka olen lukenut on - ette ikinä arvaa! ;) - Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta (Avain), jota Puttonen kehuu ihanan epä-äijämäisesti. Aion siis uskoa Puttosta muissakin suosituksissa. Anja Snellmanin Parvekejumalia (Otava) on hehkutettu kaikkialla ja taidanpa ottaa Snellmanin kesäagendalle pitkästä aikaa. Samoin Kreetta Onkelilta on tullut luettua viimeksi Ilonen talo (josta tykkäsin kovasti), tänä keväänä ilmestynyt Kutsumus (Sammakko) kertoo kirjailijoista ja kustannusalasta, joten onhan se tirkisteltävä läpi jossain vaiheessa. Murakami on vienyt niin mukanaan, että sitä pitää saada lisää. Kollega tyrmistyi, koska en ole lukenut Ian McEwanilta mitään kokonaan ja lupasi lainata parhaat - ilmeisesti siis luen lomalla jotain. Teen aie-listaa vielä myöhemmin. Mitä te pakkaatte kesäl...

tämän vuoden Finlandia-palkinto -raadista . Eihän tällaista saisi sanoa, jos on itseään kunnioittava kirja-ihminen. Raati on raati ja kaiken subjektiivisuuden ulkopuolella. Ei mun mielestä. Onneksi en ole itseäni, vaan lukijoitani kunnioittava kirja-ihminen ja sanonpa vielä kerran, että viime vuoden Finlandia-palkinnon ehdokaslista oli mielestäni edelleen omituinen ja raadin asenne hieman pompöösi. Ja ei: en ole lukenut vieläkään Uunia. Tämän vuoden ehdokaslista voi tietysti olla vielä oudompi, mutta nyt paljastan oman lehmän: raadissa on mukana Kirsi Piha. Tykkään tietysti siitä, että valtakunnan ykköskirjabloggaaja on saanut virallisen tunnustuksen raatijäsenyyden muodossa. ;) Se on kiva kaikkien kirjabloggaajien kannalta ja toisaalta: Kirsi Piha edustaa haluamattaankin ns. tavallisen lukijan näkökulmaa, jota Finlandia-palkinnossa on kuitenkin alusta asti korostettu (se on kaupallinen palkinto, toim huom, ei akateeminen). Sitä paitsi Pihalla on lukupiirinsä kautta aika konkreettinen ...

Olen heittäytynyt uusien yritysten pariin. Sattui pienen nilkkaonnettomuuden takia olemaan kerrankin vähän aikaa, joten kaivoin keskeneräisten kirjojen nolostuttavaa pinkkaa. Mitä osui käteen: Arundhati Royn Joutavuuksien jumala (Otava). Booker-palkittu ja kaikkien sivistyneiden kirjaihmisten suosittelema, hehkuttama ja ihailema, jota ei kuulemma voi jättää kesken. No kyllä voi. Kahdesti. Arvelin olleeni edelliskerralla liian nuori ja hätähousu. Nyt olen lukenut intialaista kirjallisuutta, ymmärrän maailmaa ja elämää, joogaan, kasvatan kärsivällisyyttä ja puhdistan auraa. Ei hitto. Taistelin maagisen sadan sivun yli ja luovutin. Ei tule mitään: Roy kirjoittaa hyvin, tarinan aineksia on ja kiinnostavia henkilöhahmoja, mutta en pääse kärryille. Hermostun siitä, että joka aukeamalla tulee uusia henkilöitä, sukulaisia ja sivujuonia kun en ole kartalla edellisistäkään. Sekavaa, en löydä punaista lankaa: muuten kyllä tykkään kirjoissa aikakerrostumista, sivujuonista ja monista persoonista, j...

Ilahdutan (?) teitä taas perjantain kunniaksi kollegan lähettämällä YouTube-videolla (alimpana), tällä kertaa nettimaailman ja median kehityksestä ja siitä mitä ehkä tuleman pitää - tai mitä on jo tullut, ilman, että oikein tajuttiinkaan. Video voi aiheuttaa ahdistusta meille ilman hiirtä oikeassa kädessä syntyneille reliikeille. Tässä kohtaa tekee mieli kertoa nuoremmille, että lapsuudessani minulla ei ollut kännykkää ja oma tietokone ja sähköpostiosoite tuli vasta opiskelujen alettua, omg! Soitimme toisillemme lankapuhelimella, joskus ihmiset vastasivat, joskus eivät, tapaamisiin tultiin ajoissa ja kirjastoissa oli pahviset kortit. Hyvää viikonloppua, irrotan itseni piuhoista, koska ulkona on kesä! :) Did You Know 4.0.

Summa summarum: Nainen, murhe ja meri. Ranskalaisen Claudie Gallayn palkittu Tyrskyt-romaani (Avain) on kaihomielisen kaunis kirja Twinpeaksmaisella tunnelmalla. Lisäetua saa, jos on joskus käynyt Normandiassa. Jenni kuvaili kirjaa hyvin täällä Arvio :Alkuun mietin, olenko oikeassa moodissa tätä lukemaan - pitäisi ehkä olla lomalla jonkun saaren kivenkoloon kaivautuneena. Mutta kirjan mysteerit alkavat kehkeytyä vähitellen, pienen kylän salaisuudet ja kummat hiipparit alkavat elää ja kiinnostaa, äkkiä ei pysty lopettamaan. Kirja vaatii lukijalta yritystä, mutta se palkitaan. Kieli on kaunista, mutta jyrkkää. Olen tehnyt yhden automatkan Normandian ja Bretagnen halki ja sillä asiantuntemuksella uskallan sanoa, että kieli sopii maisemaan. Rannikkoihmisethän ovat vähän outoja - meren armoilla ja eristyksissä, mysteereihin taipuvaisia. Esimerkki kauniin jyrkästä kielestä: "Tutkin myös syitä muuttolintujen vähenemiseen La Haguen alueella. Minulle maksettiin huonosti. Mutta minulla oli...