Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu


Summa summarum: Japanilaisen Haruki Murakamin teos Kafka rannalla on jo kultti-ilmiö. Itselläni Kafka jäi rannalle ruikuttamaan, mutta Suuri lammasseikkailu (Tammi) kolahti. Mies etsii itseään ja lammasta, joka yrittää valloittaa maailman - jos tykkäät Italo Calvinosta, kokeile tätä.

Arvio: Suuren lammasseikkailun alku on kokonaisuutta parempi ja antaa odottaa paljon. Calvinon nerouteen asti Murakami ei yllä: lammasseikkailussa on hilpeästä surrealismistaan ajoittaista tyhjäkäyntiä. Siitä huolimatta se on hauska, omaperäinen ja monesti oivaltava.

Koska juonta on melkein mahdoton ja turha selostaa tekemättä kirjasta typerää (eronnut mies siis etsii lammasta - what can I say?), olkoon arviokin surrealistinen.

Pidin itseäni ihailtavan globaalina lukiessani pitkästä aikaa japanilaista nykykirjallisuutta. Aivan mahtavaa, Japaniin on ollut kauan jo hinku mennä. Odotin mieltä ylentävää eksotiikkaa.

Ja sitten tämä kaikki eurooppalaisuus? Henkilöt syövät pääosin spagettia, käyvät ranskalaisissa ravintoloissa ja juovat kahvia. KAHVIA? Missä on teekulttuuri, kummat tavat, japanilainen ruoka? Vai onko kirja menestynyt eurooppalaisuutensa takia? En tajua. Pitäisi kai lukea lisää japanilaista kirjallisuutta. Tai käydä siellä, varmaan.

Sitten tekstinäyte kuvaamaan sitä, mistä tykkäsin:

"J katseli minua koko ajan.
'Kaikki on nyt siis toisenlaista ja sinulla on ulkopuolinen olo?'
'Ei oikeastaan', minä sanoin. 'Kaaos on vain muuttanut muotoa. Kirahvi ja karhu ovat vaihtaneet hattuja, ja karhu on vaihtanut huivia seepran kanssa.'
J ei sanonut mitään."

Ymmärtäkää tai älkää, mutta tässä on mielestäni koko nykymaailman kuva, 2000-luvun sivullinen. Elämme absurdissa maailmassa, jota kummat globaalit voimat heittelevät sinne tänne - mihinkään emme usko, kukaan ei meitä pelasta ja kaaos vain muuttaa muotoaan. Minä päivänä tahansa saatat joutua tilanteeseen, jossa työpaikkasi lopetetaan ja sinut lähetetään etsimään maailmaa valloittavaa tuhoajalammasta tai muuten. Miksi ei?

Vaikka Murakamin sivullinen on eksyksissä, hän ei ole eksistentialistisen ahdistuksen vallassa. Hän vain on. Vaimo jättää - ahaa. Työpaikka tuhotaan alta, jassoo. Hän ottaa maailman sellaisena kuin se kävelee vastaan ja lukijaan tarttuu jotain keveän antisankarin asenteesta.

Mistä tulee mieleeni: Murakamin sankari vaeltaa maailmassa merkitystä etsimässä kuin Coelholla konsanaan, mutta tekee sen välinpitämättömällä huumorilla. Jos tuntisi Japania paremmin, voisi todeta, että kunnianhimoton antisankari kuvastaa perinteisen työnarkomanian vastarintaliikettä. Me löysät eurooppalaisethan osaamme kunnianhimottomuuden jalon taidon jo ennestään.

Kenelle: Niille, jotka kestävät outoa. Kafkasta tai Calvinosta tykkääminen ennustanee hyvää. Sopii kesälomakassiin.

Jälkimaku: Mikä on minun lampaani?

Alkulause: "Se oli lyhyt yhden kappaleen juttu aamulehdessä."

Mitä äiti tykkäsi: Aika erikoinen kirja, tykkäsi, mutta meni välillä liian mystiseksi. Murakami ei osannut lopettaa ajoissa, kirja pitkittyi. Kafka rannalla oli kuulemma ihan erilainen, mutta äiti piti enemmän siitä.

Starat: 4-. Lisää Murakamia.

Kommentit

Rooibos sanoi…
Murakamia on käsittääkseni kritisoitu kotimaassaan liiasta länsimaalaisuudesta.

Miten olisi seuraavaksi Murakamiksi "Sputnik, Sweetheart"? Suomeksi kai "Sputnik, rakastettuni" (?). On aika hyvä. Samoin tykkäsin "Blind Willow, Sleeping Woman" -novellikokoelmasta.
Tuure kirjoittaa sanoi…
Mun isän yks lempikirjoista :D en ole itse lukenut.
Ofelia sanoi…
Minä tykkäsin paljon Kafkasta rannalla. Jotenkin se oli niin älytön, mitä tahansa saattoi tapahtua. ;) Lammasseikkailu on hankittu, mutta saa nähdä, milloin otan sen luettavaksi, kun niin paljon kirjoja on jonossa. Mutta hyvä tietää, että mielenkiintoista luettavaa on hyllyssä odottamassa.
Ina sanoi…
Sputnikia kollegakin suositteli lomakirjaksi! Novellikokoelma muuten olisikin loistava, täytyy katsoa saanko sen jostain vielä ennen kesää.

Luen tosin väliin muuta, mies joutuu muuten kärsimään liikaa mun pseudofilosooffisista pohdinnoista kotona. Tähän aikaan vuodesta (eli ennen lomaa) ja näillä hermoilla surrealismia löytyy arjestakin niin paljon, että sitä ei pidä lietsoa kirjoilla enää. Oiskohan nyt se Uuni viimein paikallaan, back to basics?? ;D

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Kuinka lapseni ei oppinut kuivaksi rusinalla

Mitäs me hirviöt