Lukukesän venäläinen pelastus
Sain tänään työpöydälle yllärinä oman talon kirjan, josta on pakko kertoa heti - en muistanut tämän tulevan vielä ennen lomaa, vaikka on setiltään melkein Inahduksen mittatilauskirja!
Nimittäin: Venäläisiä kertojia (Avain). Ah! Pitkäaikaiset lukijat ymmärtävät tämän hurmion - ei kesää ilman venäläisiä klassikoita! Viime kesänä luin taas kerran Tsehovin novelleja, mutta tänä kesänä saan sivistää itseäni jollain ihan uudellakin.
Teoksen toimittaja ja kääntäjä Vappu Orlov on valinnut kokoelman omia lempparikertomuksiaan 1800-luvun suurilta venäläisiltä, suomentanut ne uudelleen ja lisännyt vielä pitkän esipuheen, taustiedot ja selitysosion (toim. huom. pitkä esipuhe on kiitettävä ja harvinainen asia näinä pikapuheiden päivinä).
Ollakseni rehellinen en muistanut, että mukaan tulee perinteinen selitysosio: viimeksi Murakamia lukiessani mietin pari kertaa, mitä on tapahtunut kirjojen alaviitteille? Miksei käännöskirjoissa enää koskaan ole kääntäjien huomautuksia, varsinkin jos kielialue on tosi kaukainen? Ei maailma NIIN globaali vielä ole, etteikö joitain sanoja tai ilmaisuja olisi ihan tarpeen joskus selittää. Vai halutaanko kääntäjä ja käännös häivyttää teoksesta ja jos niin miksi?
Novellikokoelmassa ovat mukana Dostojevski, Gogol, Lermontov, Leskov, Puskin (mistä sen suhuässän hatun saa), Saltykov, Tolstoi ja Turgenev. Toivon, että olen tästä yhtä intona myös loman jälkeen. ;)
Aloitin Ian McEwanin Ikuinen rakkaus -teosta juhannuksena ja se oli aika tyrmäävä. Tykkäänkö, jännä nähdä mutta ainakin juoniasetelma oli poikkeuksellinen jo alusta, joten jatkettava on.
Parnasson arvioista löytyy muuten nyt Alkulukujen yksinäisyys ja melko negatiivinen arvio Panu Rajalan Meriluoto-elämäkerrasta. Sujuvuudesta tulee kiitosta, mutta heikkona puolena mainitaan tarinan rakentaminen (?) eikä runokritiikeissäkään ole mitään uutta. Jaa.
En ole kritiikin kanssa täysin eri mieltä, vaikka itse kirjasta pidinkin ja Rajala luovi mielestäni hyvin akateemisen ja populaarin välissä. Hassua, että kriitikon mielestä Rajala ei rakasta kohdettaan - itse koin Rajalan päinvastoin taistelevan pysäkseen edes lievästi objektiivisena huomioiden, että hänellä on ollut kohteen kanssa sutinaakin. Näin eri tavoilla voi siis lukea!
Kommentit
Ai niin ja se hattuässä: pienen saat painamalla Alt ja 0154 ja ison Alt ja 0138 (yhtä aikaa siis painat alttia ja näpyttelet numerot).
Mun asuinpaikka näyttäisi olevan syksystä lähtien Moskova, joten tuo opus tulee ihan tarpeeseen mulle. Olen kyllä Dostojevskini ja Gogolini lukenut, mutta en esim. Lermontovia ja Turgenevia. Jossain etäällä haaveissa päästä niihin vielä käsiksi alkukielelläkin, mutta tällä hetkellä mulle Moskovan lainakämpän hyllystä pegattu Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta -venäjännöskin on liian haastavaa tekstiä.
Dona: onnittelut mahdollisuudesta oppia venäjää tasolla, jolla voit lukea klassikoita alkukielellä! Jos muuten tulee vastaan kiinnostavaa venäläistä nykykirjallisuutta, niin kerro! Olen siitä ihan pihalla.
Suom.huom. takaisin kirjoihin!
Anki: kiitos koodista, yritän muistaa, eikö ne nyt tajua siellä tietskaritehtaassa, että kirjaihmisen näppiksessä tarvitaan suhuässä kaikkien ihmepiperrysmerkkien sijaan??
Tai ainakin ne sopivat tällaisiin klassikkokäännöksiin hyvin ja tuovat mielleyhtymän lapsena luettuihin vanhoihin käännöksiin, ehkä moderni kirjallisuus on eri juttu.