Puolustuspuhe Härköselle


Saako olla besserwisser? Olen kuitenkin. Viime syksyn ekoihin arvioihini kuului Anna-Leena Härkösen Ei kiitos-romaani, josta tykkäsin mutten ihan riittävästi. Kirjassa oli hosutun makua ja valittelin joissain piireissä, että Härkösen pitäisi ehtiä hioa kirjojaan enemmän. Aihe oli hyvä ja kirjaa myytiin 66 000 kappaletta, joten ei huono, Jorma Uotista lainatakseni. Mielestäni Härkönen olisi vain pystynyt tyylillisesti ja kielellisesti parempaan, jos kirja olisi saanut levätä hetken ja käydä yhden hiomis- ja tiivistyskierroksen läpi.


Ja kuinka ihanaa onkaan olla oikeassa! ;) Uusimmassa Hesarin Kuukausiliitteessä on hyvä haastattelu Härkösestä ja kirjailijoiden kevätpaniikista. Härkönen kertoo Ei kiitos -romaanin aikataulupaineista, jotka väsyttivät hänet niin, että hän päätti hypätä pois kirjan tuottamisen oravanpyörästä. Seuraavan kirjansa hän aikoo kirjoittaa rauhassa ja tasan sillä tahdilla kuin itselle sopii. HYVÄ.


Valitettavasti valtaosalla kirjailijoista ei ole tätä luksusta. Kirjoja taotaan parhaillaan kovaan tahtiin, jotta kustantamot saavat tyhjennettyä pajatson syksyn kirjamessuille ja jouluun ja kirjailijat maksimoitua teoksensa julkisuuden ja myynnin.


Tämä ei ole kustantamoiden tai kirjailijoiden vika. Tämä on markkinataloutta, piste. Osalle paineet ja aikataulut sopivat, osassa kirjoista näkyy kiireen tuomaa suttua.


Loppuun vielä paatosta Härkösestä ja kriitikoiden nihkeästä suhtautumisesta häneen: Härkönen on nerokas kirjailija ja verbaalikko, jonka suurin synti on tuotteliaisuus. Toiseksi suurin synti on henkilökohtaisuus. Kumpaakaan ei Suomessa siedetä. Sen sai jo idolini Märta Tikkanen kokea aikoinaan - älä huoli Anna-Leena, saat Tikkasen tavoin arvostusta noin keskimäärin 75-vuotiaana.


Häräntappoase on mielestäni edelleen yksi parhaita suomalaisia romaaneja. Väliin mahtuu paljon lagom-teoksia, mutta esimerkiksi sisaren itsemurhaa käsitellyt kirja Loppuunkäsitelty on mielestäni pääosin ymmärretty täysin väärin. Kyllä, se on täynnä vihaa, paatosta ja suurta surua. Kyllä, Härkönen kirjoittaa yhdestä elämänsä kipeimmästä asiasta ja erittäin henkilökohtaisella tasolla. Silti tai juuri sen takia teos on yksi järkyttävimpiä, joita olen koskaan lukenut ja nostan hattua sille, että Härkönen uskalsi kirjoittaa tästäkin tabusta ja vieläpä yhteiskuntakriittisesti - näkökulma, joka arvioissa pääosin sivuutettiin.

Jos Härkönen olisi julkaissut teoksistaan vain joka viidennen ja hionut loppuja viisi vuotta per kirja, hänen arvostuksensa olisi takuulla eri tasolla. Mutta sillä ei Suomessa elä.

Jäämme siis odottamaan seuraavaa hiottua timanttia. Tsemppiä Anna-Leena! Näytä niille! ;)

Kommentit

pilami sanoi…
"Tämä ei ole kustantamoiden tai kirjailijoiden vika. Tämä on markkinataloutta, piste."

Ei ehkä kustantamoiden eikä kirjailijoiden, mutta ei myöskään kasvottoman markkinatalouden - ihmiset sen markkinataloudenkin luovat ja me kaikki olemme sen takana. Mua ärsyttää, kun kvartaalitalous, markkinatalous ja kaikki muukin talous otetaan aina jonain ihmeellisenä luonnonlakina, jolle ei muka voi yhtään mitään. Jos muutosta halutaan, niin ihmiset sen voivat tehdä, koska ihmiset sen taloudenkin ja niiden "lainalaisuudet" ovat luoneet!
Anna sanoi…
Olen kanssasi harvinaisen samaa mieltä. Häräntappoase on musta loistava romaani, ja ihan eturivin suomalaisia kirjoja, mutta loput Härkösen tuotannosta tuntuu leviävän kuin jokisen eväät. Kirjat ovat omaäänisiä, mutta niissä on pahoja rakenneongelmia - musta esim. Loppuunkäsitelty käsittelee kyllä hienoa ja arvokasta teemaa, mutta ehkä sen varjolla tyyli on sellaista kyykkymeininkiä että tuntuu että jostakin on todella reippaasti joustettu. Mulle siitä otsikon sijaan loppuvaikutelma "Hajanainen" tai "Keskeneräinen" - tai ehkä en vain tavoittanut ironiaa :D

Musta Härkönen on parhaimmillaan naistenlehden kolumnistina, kirjoittaa kirpeän pirskahtelevasti ja lyhyessä formaatissa isot rakenneongelmat eivät ehdi tulla vastaan.

Mä luulen että kirjoittamalla Suomessa elää sen verran huonosti että loputtomaan hiomiseen ei kirjoittamisella itsensä elättävällä vain ole varaa. Täytyy sanoa että itse olen aika surkea suomalaisen kirjallisuuden tukija - en jaksa puoleksikeitettyjä kokeiluja, jotka vain melkein toimivat, ja luen pääasiassa muunkielisiä kirjoja.
Ina sanoi…
Pilami: kyllä vaan, me voimme vaikuttaa: nyt kaikki ostamaan kirjoja hulluna niin kirjailijoiden tulot nousee ja useammalla on varaa hioa kirjojaan pari vuotta pidempään! ;) Valtaosa kirjailijoistahan tekee nykyään paljon muita kirjoitus- tai päivätöitä - mikä ei tietysti ole välttämättä pelkästään huono asia kokemusten keräämisen kannalta.

Anna: pidän samoin itse Härkösen kolumneista vaikken ole läheskään aina samaa mieltä asioista - olin aikoinaan Loppuunkäsitelty-kirjasta sen verran shokissa, etten kyllä muista rakenteesta paljonkaan. Tai ehkä se vain tuntui niin järkyttävältä aiheelta, ettei sitä oikein mitannut edes normi-romaanin mittakaavalla..

Mutta puolustan vielä vähän kotimaisia kirjailijoita: hämmentävän paljon kirjoitetaan hyviä kirjoja näin pienellä kielialueella. Ei käy kirjailijoiden asema sinänsä kateeksi, taistelu kirjakaupan esittelypöydän paikasta on kovaa. :-/

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Kuinka lapseni ei oppinut kuivaksi rusinalla

Mitäs me hirviöt