Toisen hauska on toisen tylsä, mutta winner takes it all

En lähde tällä kertaa viisastelemaan kirjasta, jota en tunne: Satu Taskisen Täydellinen paisti voitti Hesarin esikoiskirjakisan - onnea! Kirjaa kehutaan eurooppalaiseksi ja hauskaksikin, kuulostaa lupaavalta.

Vekkulia tässä on se, että Hesarin kritiikki ei alunperin ollut kovin kehuva, mutta tämä todistaa sen, että yhden kriitikon susi voi olla palkintoraadin helmi, tai päinvastoin. ;) Hienoa, että voitto ei myöskään edellytä hehkuttavaa kritiikkiä, vaan raati päättää puhtaalta pöydältä.

Hesarin alkuperäisen kritiikin voi lukea täältä. Siinä moititaan yhden päivän romaania pitkäveteiseksi ja monipolviseksi, eikä huumorikaan ihan riitä. Olen muuten kriitikon kanssa samaa mieltä siitä, että yhden päivän romaanin rakenne on vaativa. Se oli mielestäni vähän haastavaa Antti Leikaksen Melomisessa ja myös Hotakaisen Jumalan sanassa - rakenne tuntuu helposti joko keinotekoiselta tai siihen tulee pitkästyttäviä suvantoja. Ei aina, mutta usein.

No kumminkin. Olen pitänyt tapanani lukea esikoisvoittajan ja yritän nytkin, jos ehdin. Kertokaa, jos olette lukeneet - onko se hauska vai pitkäveteinen? ;)


Kommentit

Susa sanoi…
Minusta se oli alussa varsinkin hauska, mutta sitten se nauru muuttui ehkä enemmän sellaiseksi kylmäksi nauruksi paikoin..MUTTA niin sen kuuluikin mennä, sillä Tarun henkilöhahmo avautuu täydellisen paistin paiston ohella sellaisiin sfääreihin, että kirjan loputtuakin jää vielä miettimään monia juttuja. Minusta se monipolvisuus tulee nimenomaan siitä, mitä Tarusta selviää vähän kerrassaan ja se toimii. Toki se paikoin hämmentää ja vaatii tarkkaavaisuuttakin, mutte kuitenkin.
Ina sanoi…
Yleensä mulle ilmaukset monipolvinen ja yhden päivän romaani ovat "ei mun kirja" -määreitä, tulee edelleen mieleen Rimmisen Nenäpäivä: taitava romaani, joka ajoittain pitkästytti kaikella monipolvisuudellaan (ei tosin yhden päivän romaani kylläkään).

Mutta tässä tapauksessa asetelma kuulostaa hauskalta ja samastuttavalta - Tervon aika rajun Laylan jälkeen on jotain ihan erilaista ainakin. Hämmentäminenhän ei ole huono juttu, se taitohan on esikoiselle ansioksi, jos kirjallisuuden uudistamista ajatellaan.
Katja sanoi…
Mun sanavahvistus ois ollut pervers. Ja onkin, nyt kun päätin tästä kertoa. Ei mulla muuta.
Ina sanoi…
:D valkkaako blogger noita jotenkin postauksen sisällöllisen laadun mukaan?
Seija sanoi…
Paistin kohtalo ehkä hihityttää, mutta minua huvittaa enemmänkin se, että Taskinen taitaa olla ehdokkaista ainoa, jonka haastattelun ehdin nähdä Aamun kirjasta. Vai haastateltiinko niitä muita ollenkaan? Joka tapauksessa olen alkanut ajatella, että esikoiskirjakilvassa etsitään enemmänkin kirjailijaa kuin kirjaa. Mielenkiintoista, vetävää persoonaa, josta saa hyviä juttuja, itse sanomalehteenkin. (Toki tämän ei sulje pois sitä, että vetävällä kirjailijalla pitää olla myös vetävä kirja.)

Hmm, mun vahvistussana ei ole mikään "pervers" vaan päättäväinen, rock-henkinen "oxede"...
Ina sanoi…
Alkoi tämä esikoisteema kuumottaa sen verran, että piti avautua enemmänkin. ;) Jaa-a, luulisin, että esikoiskirjalilijan mediakelpoisuus ei tee hänelle hallaa, mutta uskon, että edelleen syntyy Remeksenkin tyyppisiä ilmiöitä, joissa kirjailija pysyy totaalisen piilossa. tai muuten olemme kyllä hukassa!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Unohtakaa Guggenheim, nyt tarvitaan Junibacken!

Mitäs me hirviöt