Inahduksen parhaat ja muuta avautumista
Hesarissa listattiin tänään Hesarin kriitikoiden tänä vuonna ylistämät kirjat. En tiedä, olenko hämmästynyt vai nolostunut siitä, miten harvoja kirjoja olen niistä lukenut ja varsinkin siitä, miten harvoista kirjoista olen samaa mieltä Hesarin kanssa.
No mutta. Johan on monesti todettu, että blogit ovat asia erikseen ja ammattikritiikki on ammattilaisten tekemää - sitä paitsi blogien lukijakunta poikkeaa jossain määrin päivälehdistä, joten molemmat palvelevat omia lukijoitaan. Hesarin ylistämistä kirjoista löysin vain kaksi vielä omalla lukulistalla olevaa: toinen on Mikko Rimmisen Nenäpäivä, jota alan lukea seuraavaksi ja toinen Olli Jalosen Poikakirja, jota odotan lainaan ja jota monet kollegat pitävät yhtenä vuoden parhaista kirjoista. Markus Nummen Karkkipäiväkin kiinnostaa, mutta menee varmaan ensi vuoteen.
Katsoin huvin vuoksi blogista omat vuoden parhaat kirjat, joille olen antanut 4 tai 5. Nyt huomaan harmillisen puutteen: tietokirjat puuttuvat melkein kokonaan. Johtuu siitä, että luen pääasiassa oman talon tietokirjoja (joita on paljon) enkä ole kehdannut mainostaa niitä täällä (vaikka monia olisi kannattanutkin). Yksi niistä löytyy Hesarin listalta: Jani Kaaron Terveenä 100-vuotiaaksi, josta sekä oma mies että isä ovat innostuneet kovasti. Suosittelen. Luulen, että tulen jatkossa muuttamaan tätä käytäntöä ja ainakin kertomaan blogissa niistä Avaimen tietokirjoista, joita luen parhaillaan (huomautan, että en tee kustantamon tietokirjoja enkä päätä niistä, joten luen ne sikäli neutraalisti).
Samaan syssyyn korjaan myös yhden turhan kainouden ja kerron omasta mielestäni vuoden Inahdusmaisimmasta tietokirjasta, jolle haluan myöntää erityisen Lukutoukka kiittää -palkinnon: Jarmo Papinniemen ja Kaisa Neimalan Aloittamisen taito, johon on koottu sekä kotimaisen että maailman kirjallisuuden parhaita alkuja ja vielä selostettu miksi. Olen maininnut tästä ohimennen ennenkin, mutta koska teosta ei ole noteerettu lainkaan Hesarissa, haluan antaa tämän erityisen kunniamaininnan kirjalle, joka esim. jokaisen kirjailijaksi haluavan pitäisi lukea. ;) Arvion voitte lukea esim. Jenniltä. Noin. Sitten se vuoden parhaat -kirjalista takaperin syksystä tammikuuhun:
Petri Taminen: Muita hyviä ominaisuuksia (Tammi)
Miina Supinen: Apatosauruksen maa (WSOY)
Sami Hilvo: Viinakortti (Tammi)
Vappu Orlov (toim): Venäläisiä kertojia (Avain)
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja (WSOY)
Ian McEwan: Ikuinen rakkaus (Otava)
Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu (Tammi)
Claudie Gallay: Tyrskyt (Avain)
Panu Rajala: Lasinkirkas, hullunrohkea. Aila Meriluodon elämästä ja runoudesta. (WSOY)
Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys (WSOY)
Elina Hirvonen: Afrikasta. Muistiinpanoja vuosilta 2007-2009 (Avain)
Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta (Avain)
Seija Vilén: Mangopuun alla (Avain)
Jhumpa Lahiri: Kaima (Tammi) (ja muutkin Lahirin teokset)
Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max (Teos)
Seuraavaksi on teidän vuoronne avautua vuoden parhaista kirjoista - kuten huomaatte, täällä ei ole mitään jääviyssääntöjä, joten voitte kehua myös omia tai kavereiden kirjoja? ;)
No mutta. Johan on monesti todettu, että blogit ovat asia erikseen ja ammattikritiikki on ammattilaisten tekemää - sitä paitsi blogien lukijakunta poikkeaa jossain määrin päivälehdistä, joten molemmat palvelevat omia lukijoitaan. Hesarin ylistämistä kirjoista löysin vain kaksi vielä omalla lukulistalla olevaa: toinen on Mikko Rimmisen Nenäpäivä, jota alan lukea seuraavaksi ja toinen Olli Jalosen Poikakirja, jota odotan lainaan ja jota monet kollegat pitävät yhtenä vuoden parhaista kirjoista. Markus Nummen Karkkipäiväkin kiinnostaa, mutta menee varmaan ensi vuoteen.
Katsoin huvin vuoksi blogista omat vuoden parhaat kirjat, joille olen antanut 4 tai 5. Nyt huomaan harmillisen puutteen: tietokirjat puuttuvat melkein kokonaan. Johtuu siitä, että luen pääasiassa oman talon tietokirjoja (joita on paljon) enkä ole kehdannut mainostaa niitä täällä (vaikka monia olisi kannattanutkin). Yksi niistä löytyy Hesarin listalta: Jani Kaaron Terveenä 100-vuotiaaksi, josta sekä oma mies että isä ovat innostuneet kovasti. Suosittelen. Luulen, että tulen jatkossa muuttamaan tätä käytäntöä ja ainakin kertomaan blogissa niistä Avaimen tietokirjoista, joita luen parhaillaan (huomautan, että en tee kustantamon tietokirjoja enkä päätä niistä, joten luen ne sikäli neutraalisti).
Samaan syssyyn korjaan myös yhden turhan kainouden ja kerron omasta mielestäni vuoden Inahdusmaisimmasta tietokirjasta, jolle haluan myöntää erityisen Lukutoukka kiittää -palkinnon: Jarmo Papinniemen ja Kaisa Neimalan Aloittamisen taito, johon on koottu sekä kotimaisen että maailman kirjallisuuden parhaita alkuja ja vielä selostettu miksi. Olen maininnut tästä ohimennen ennenkin, mutta koska teosta ei ole noteerettu lainkaan Hesarissa, haluan antaa tämän erityisen kunniamaininnan kirjalle, joka esim. jokaisen kirjailijaksi haluavan pitäisi lukea. ;) Arvion voitte lukea esim. Jenniltä. Noin. Sitten se vuoden parhaat -kirjalista takaperin syksystä tammikuuhun:
Petri Taminen: Muita hyviä ominaisuuksia (Tammi)
Miina Supinen: Apatosauruksen maa (WSOY)
Sami Hilvo: Viinakortti (Tammi)
Vappu Orlov (toim): Venäläisiä kertojia (Avain)
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja (WSOY)
Ian McEwan: Ikuinen rakkaus (Otava)
Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu (Tammi)
Claudie Gallay: Tyrskyt (Avain)
Panu Rajala: Lasinkirkas, hullunrohkea. Aila Meriluodon elämästä ja runoudesta. (WSOY)
Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys (WSOY)
Elina Hirvonen: Afrikasta. Muistiinpanoja vuosilta 2007-2009 (Avain)
Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta (Avain)
Seija Vilén: Mangopuun alla (Avain)
Jhumpa Lahiri: Kaima (Tammi) (ja muutkin Lahirin teokset)
Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max (Teos)
Seuraavaksi on teidän vuoronne avautua vuoden parhaista kirjoista - kuten huomaatte, täällä ei ole mitään jääviyssääntöjä, joten voitte kehua myös omia tai kavereiden kirjoja? ;)
Kommentit
Alkuvuodesta lukemani kirjat olivat aika höttöä, mutta kesän aikana tilanne parani. Tai siis kykyni valikoida hyviä kirjoja parani :D
Margaret Atwood: Wilderness Tips
Margaret Atwood: The Tent
Nedjma: The Almond
Aila Meriluoto: Lasimaalauksen läpi
Brian Chikwava: Harare North
Paul Auster: Invisible
Eniten luin swahilinkielistä runoutta, mutta koska sitä ei ole suomennettu, jätin pois lukijaystävällisyyden vuoksi :) Suomalaisia teoksia luin vain muutaman, siitä niiden vähäisyys.
Tosin on lisäksi yksi suomalainen romaani, jonka luin muistaakseni viisi kertaa lähes perä jälkeen, joka sai pohtimaan maailmankatsomustani ja mielikuvitukseni luonnetta enemmän kuin mikään toinen kirja, jonka henkilöhahmoja aloin kuvitella eläviksi ja jonka ansiosta heräsin useana yönä täynnä uusia ideoita. Mutta vaikka Ina sanoi, että omia kirjoja saa mainostaa, niin en kuitenkaan laita tuota omaa romaaniani listaan, kun samanlainen lukukokemus tuskin on jaettavissa :)
Torgrim Eggen: Sisustaja
F. H. Burnett: Salainen puutarha
Erich Segal: Love Story
Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä
Paul Auster: Mr Vertigo
David Nicholls: One Day
Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max
:)
- kaikenlaiset versiot Kalevalasta, johon olen totaalihurahtanut
- ja haluaisin mainita myös ison kasan Avaimen kirjoja! :) Ne ovat minulle ehkä sattuneesta syystä tutuimpia ja rakkaimpia. :)
Melissa Bank: Nyt nappaa (uudelleen luettuna) ja Täydellinen juttu
Peter Franzén: Tumman veden päällä
Markku Pääskynen: Enkelten kirja ja Vihan päivä
Susanna Alakoski: Sikalat
Ian McEwan: Rannalla
Chimamanda Ngozi Adichien: Puolikas keltaista aurinkoa
Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin
Kathryn Stockett: The Help (Piiat)
Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet
Carol Shields: Rakkauden tasavalta
Elizabeth Gilbert: Eat, Pray, Love
Märta Tikkanen: Kaksi
Nyt on kesken Anne Tylerin Avioliiton lyhyt oppimäärä, jonka varmasti luen tänä vuonna loppuun, ja joka todennäköisesti pääsee listalle, ellei Tyler onnistu tyrimään loppua täydellisesti. Ai, ja kesken on myös Sara Gruenin Vettä elefanteille, josta kaikki pitävät kauheasti, mutten uskalla vielä luvata omasta puolestani. :)
Lopuksi täytyy vielä sanoa, että Katriinan loppukommentti oli mahtava. :D Samaa voisin sanoa omasta käsiksestäni, jota ei voi kuitenkaan kirjaksi (ainakaan vielä) laskea.
Karoliina