Huh Harjunpäätä
Aloin varoituksista huolimatta lukea Matti Yrjänä Joensuun uutuutta Harjunpää ja rautahuone (Otava).
Kirja on just niin hirveä kuin nimestä voi päätelläkin. Olen lukenut aina melko vähän dekkareita (pääasiassa siksi, että huonoja en jaksa lukea ja hyvistä saan painajaisia), mutta Harjunpäät ovat se poikkeus, joka vahvistaa säännön: luin lukioikäisenä ne kaikki. Muistaakseni putkeen, kuten siinä iässä luetaan.
Pidän Harjunpäistä, koska ne ovat psykologisia ja pakottavat näkemään rikokset rikollisen näkökulmasta. Se ei ole aina miellyttävä kokemus (jos koskaan?). Toiseksi pidän aitoudesta: entisenä poliisina Joensuu antaa poliisin ammatista vähän toisenlaisen kuvan kuin jenkkisarjoista olemme oppineet. Siitä se hirveys syntyykin. Herkät lopettakoot lukemisen tähän.
Esimerkki uusimmasta kirjasta: viisi päivää kuolleena olleen ruumiin inhorealistisesta kuvauksesta tulee melkein huono olo ja se saa hoksaamaan, miksi telkkarissa ruumiit ovat joko vasta löydettyjä tai suht siistejä muumioita. Eihän sitä todellisuutta nimittäin kestäisi katsoa kukaan primetimessa ilman yleisöpuhelinten tukkeutumista. Uh.
Silti on pakko lukea eteenpäin. Nyt vasta luin KirjaIN-lehden arvion, jossa todetaan, ettei teosta suositella yliherkille. No joo. Se yöunista.
Kirja on just niin hirveä kuin nimestä voi päätelläkin. Olen lukenut aina melko vähän dekkareita (pääasiassa siksi, että huonoja en jaksa lukea ja hyvistä saan painajaisia), mutta Harjunpäät ovat se poikkeus, joka vahvistaa säännön: luin lukioikäisenä ne kaikki. Muistaakseni putkeen, kuten siinä iässä luetaan.
Pidän Harjunpäistä, koska ne ovat psykologisia ja pakottavat näkemään rikokset rikollisen näkökulmasta. Se ei ole aina miellyttävä kokemus (jos koskaan?). Toiseksi pidän aitoudesta: entisenä poliisina Joensuu antaa poliisin ammatista vähän toisenlaisen kuvan kuin jenkkisarjoista olemme oppineet. Siitä se hirveys syntyykin. Herkät lopettakoot lukemisen tähän.
Esimerkki uusimmasta kirjasta: viisi päivää kuolleena olleen ruumiin inhorealistisesta kuvauksesta tulee melkein huono olo ja se saa hoksaamaan, miksi telkkarissa ruumiit ovat joko vasta löydettyjä tai suht siistejä muumioita. Eihän sitä todellisuutta nimittäin kestäisi katsoa kukaan primetimessa ilman yleisöpuhelinten tukkeutumista. Uh.
Silti on pakko lukea eteenpäin. Nyt vasta luin KirjaIN-lehden arvion, jossa todetaan, ettei teosta suositella yliherkille. No joo. Se yöunista.
Kommentit
Pahan pappi oli mielettömän hyvä. Ja kuten Mari A.:kin sanoi, alkoi metrolla matkustaminen pelottaa.
Aloitin juuri Taavi Soininvaaran Pakonopeuden. Mulla oli kovat odotukset laatutrilleristä, jossa käsitellään ihmiskauppaa ja maailman epäoikeudenmukaisuutta. Mutta olen aika pettynyt... Kerron lisää kunhan reuhka on lopussa.
Toistaiseksi täytyy sanoa, että Harjunpää on musta älyttömän hyvä. Sellaisella vanhanaikaisen positiivisella tavalla, jossa yksityiskohdat ovat tarkkoja, juonenkäänteet yllättäviä ja kieli hiottua. Palaan!