Huh Harjunpäätä

Aloin varoituksista huolimatta lukea Matti Yrjänä Joensuun uutuutta Harjunpää ja rautahuone (Otava).

Kirja on just niin hirveä kuin nimestä voi päätelläkin. Olen lukenut aina melko vähän dekkareita (pääasiassa siksi, että huonoja en jaksa lukea ja hyvistä saan painajaisia), mutta Harjunpäät ovat se poikkeus, joka vahvistaa säännön: luin lukioikäisenä ne kaikki. Muistaakseni putkeen, kuten siinä iässä luetaan.

Pidän Harjunpäistä, koska ne ovat psykologisia ja pakottavat näkemään rikokset rikollisen näkökulmasta. Se ei ole aina miellyttävä kokemus (jos koskaan?). Toiseksi pidän aitoudesta: entisenä poliisina Joensuu antaa poliisin ammatista vähän toisenlaisen kuvan kuin jenkkisarjoista olemme oppineet. Siitä se hirveys syntyykin. Herkät lopettakoot lukemisen tähän.

Esimerkki uusimmasta kirjasta: viisi päivää kuolleena olleen ruumiin inhorealistisesta kuvauksesta tulee melkein huono olo ja se saa hoksaamaan, miksi telkkarissa ruumiit ovat joko vasta löydettyjä tai suht siistejä muumioita. Eihän sitä todellisuutta nimittäin kestäisi katsoa kukaan primetimessa ilman yleisöpuhelinten tukkeutumista. Uh.

Silti on pakko lukea eteenpäin. Nyt vasta luin KirjaIN-lehden arvion, jossa todetaan, ettei teosta suositella yliherkille. No joo. Se yöunista.

Kommentit

Mari A. sanoi…
Uh, en ehkä aio tarttua tähän kirjaan ollenkaan. Minulle Pahan pappi aiheutti jo vaikeuksia kulkea metrolla (ja, kyllä asuin metroreitin varrella silloin). En aio mennä myöskään katsomaan elokuviin Pahan pappia. Jotenkin en vain jaksa näin kamalia kirjoja. En oikein tiedä, mitä ne voivat antaa..
Salamatkustaja sanoi…
Noh, nythän mun on ihan pakko lukea tämä kirja :)

Pahan pappi oli mielettömän hyvä. Ja kuten Mari A.:kin sanoi, alkoi metrolla matkustaminen pelottaa.

Aloitin juuri Taavi Soininvaaran Pakonopeuden. Mulla oli kovat odotukset laatutrilleristä, jossa käsitellään ihmiskauppaa ja maailman epäoikeudenmukaisuutta. Mutta olen aika pettynyt... Kerron lisää kunhan reuhka on lopussa.
Ina sanoi…
Toisen suositus on toisen negaatio. ;) Toistaiseksi yöunet on säilyneet Harjunpään kanssa, mutta eiköhän siitä vielä painajaisiakin synny.
Tomomi sanoi…
Hui, kuinka pelottava tämä kirja voi olla, jos siitä meinaa mennä unetkin :O Uskaltaakohan sitä edes yrittää lukea..
Ina sanoi…
Ei huolta, oon itse yliherkkä ja unet voi mennä pikkukakkosestakin jos on jotain pelottavaa. ;)

Toistaiseksi täytyy sanoa, että Harjunpää on musta älyttömän hyvä. Sellaisella vanhanaikaisen positiivisella tavalla, jossa yksityiskohdat ovat tarkkoja, juonenkäänteet yllättäviä ja kieli hiottua. Palaan!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Unohtakaa Guggenheim, nyt tarvitaan Junibacken!

Mitäs me hirviöt