Isältä pojalle
Terkkuja Suomen Turusta! Koska mulla on (toistaiseksi) jonkunlainen elämä myös kirja-alan ulkopuolella, ehdin olla kirjamessuilla vain yhden päivän, mutta sehän Turussa onkin mahtavaa: messut ovat Hesaa sen verran pienemmät, että yhdessä päivässä ehtii kiertää ja kuulla paljon kirjailijoita ilman ähkyä. Suosittelen lämpimästi niille, joille tulee Hesan kirjamessuilla ahi.
Turussa kivaa on sekin, että lavoille pääsee marginaalisemmilla mutta erittäin kiinnostavilla aiheilla kuten kirjastolla. ;) Kirjailijaesiintymisten lisäksi ehdin osallistua ennenkuulumattoman äänekkääseen nuorkirjastolaisten kirjastoseminaariin ja treffata kirjastoihmisiä muutenkin. Virkisti.
Kirjastoalalla on tapahtumassa isoja muutoksia ja uudenlaista avautumista kirjaston asiakkaiden (huom: ei käyttäjien!) suuntaan. Jos ette usko, niin katsokaa tämä Isältä pojalle - paras mainosvideo sitten Jörn Donnerin dekadentin "Lukeminen kannattaa aina"-sloganin. ;)
Kirjastoista inspiroituneena pitääkin kysyä teiltä, käyttekö kirjastossa - rehellisiä vastauksia kommentteihin tai gallupiin?
Turussa kivaa on sekin, että lavoille pääsee marginaalisemmilla mutta erittäin kiinnostavilla aiheilla kuten kirjastolla. ;) Kirjailijaesiintymisten lisäksi ehdin osallistua ennenkuulumattoman äänekkääseen nuorkirjastolaisten kirjastoseminaariin ja treffata kirjastoihmisiä muutenkin. Virkisti.
Kirjastoalalla on tapahtumassa isoja muutoksia ja uudenlaista avautumista kirjaston asiakkaiden (huom: ei käyttäjien!) suuntaan. Jos ette usko, niin katsokaa tämä Isältä pojalle - paras mainosvideo sitten Jörn Donnerin dekadentin "Lukeminen kannattaa aina"-sloganin. ;)
Kirjastoista inspiroituneena pitääkin kysyä teiltä, käyttekö kirjastossa - rehellisiä vastauksia kommentteihin tai gallupiin?
Kommentit
Minun kohdallani kirjasto auttaa erityisesti tutustumaan niihin kirjoihin, joihin muuten en tarttuisi. Lisäksi niin monet kirjat tulevat luetuiksi vain kerran, että lainaan ne mieluummin kirjastosta kuin otan kirjahyllyn rajallista tilaa valtaamaan.
Suomessa on hieno kirjastolaitos ja järjestelmä on kaiken käytön ja puolustamisen arvoinen. Itselläni kirjaston käyttämiseen on hyvin käytännöllinen syy: vihdoinkin olen ymmärtänyt sen realiteetin, että kaikki maailman kirjat eivät yksinkertaisesti sovi meidän kattomme alle. Siispä luen kirjat yleensä kirjastosta ja ne, jotka ehdottomasti haluan, ostan itselleni. Poikkeuksena muutamat kirjailijat/sarjat/aihepiirit, joita kerään ja uskallan ostaa sikana säkissä.
Tuo video muuten voisi niiiin olla meiltä. Paitsi että ihan Irvingiä ei 1-vuotiaamme vielä lue, mutta on viime aikoina alkanut viihtyä hyvin kirjojen parissa - myös yksin. Raukkapieni on varmaan saanut koko ikänsä katsella kirja kädessä kulkevaa äitiä :)
Kyllä, olen suurkuluttaja minäkin. Harvoin ostan kirjoja, kun ovat niin perhanan kalliitakin mokomat. :( Tosin tulevaisuudessa on suunnitelmissa ostaa omiakin vähän kuin kokoelmaan, mutta saas nähdä.
Kyllä, käyn kirjastoissa ja fanitan niiden ideaa sekä tunnelmaa kovasti. Nuorempana lainasin kauheasti itsellenikin, nykyisin lähinnä lapsille. Itselleni en enää paljon lainaa siksi, että harvoin tiedän, koska hankkimani kirja tulee luettua. Joskus niin käy pian, joskus vuosien päästä. Yleensä yritän lukea kirjahyllyäni tyhjäksi, ja kun siellä on ehkä noin tuhat (?) teosta, joista hyvin moni on yhä lukematta, tunnen harvoin tarvetta hakea uutta kirjastosta.
Kun sitten jotakin oikeasti haluan sinne hyllyyn odottamaan inspiraatiota, mielelläni ostan ja omistan, koska tykkään (shoppailla ja) elää omistamieni kirjojen keskellä. Ostan erittäin harvoin uutta. Yleensä hankin vanhaa ja/tai käytettyä erilaisista nettikirjakaupoista, -divareista ja -huutokaupoista.
Työkseni luen jonkin verran myös kaunokirjallisuuden uutuuksia. Välillä enemmän, välillä vähemmän.
Karoliina
Toisaalta jotkut kirjat on pakko omistaa. Yleensä ne ovat niitä omia rakkaita kirjailijoita, kuten Irving, McEwan, Waltari, Hustvedt, tietyt dekkaristit etc. ja runokirjat.
Kirja ei kuole Suomesta koskaan, kiitos upean kirjastolaitoksemme!
Nykyiset kotikenttäkirjastoni ovat Helsingin Rikhardinkadun kirjasto 10 min päästä kotoa. Se on vanha ja tunnelmallinen. Toinen missä käyn on Vallilan kirjasto työpaikan lähellä. Se on valoisa, tyylikäs ja sieltä löytää loistavasti luettavaa, hyvinrakennetut "suositteluhyllyt".
Sen sijaan kehuja ei saa Turun kaupungin jokin aika sitten tekemä päätös sulkea useita pieniä lähiökirjastoja - törkeetä touhua varsinkin näin kulttuuripääkaupunkivuoden kynnyksellä.
Ja täällä Norjassa asuessani kaipaan suomalaista kirjastolaitosta niin, että koskee…
Olen myös kirjastonhoitajan tytär, joten olen imenyt kirjastorakkauden jo ihan äidinmaidossa.
300-500 lainaa vuodessa saattaa jostakin tuntua suurelta luvulta, mutta ei se ole edes kymmentä kirjaa viikossa. Esimerkiksi runokirjoja tulee sopivan fiiliksen sattuessa kannettua kotiin kymmenkunta, niitä sitten selailee pari iltaa ja vie takaisin. Sama koskee romaanejakin ja varsinkin tietokirjoja. Jos kiinnostun jostakin aiheesta, haen kirjastosta nipun kirjoja ja palautan suurimman osan jo samalla tai seuraavalla viikolla.
Kirjasto antaa myös oivan mahdollisuuden tsekata suuren osan kiinnostavista uutuusromaaneista. Kunhan muistaa tehdä varaukset todennäköisimmin suosituista kirjoista hyvissä ajoin ennen syksyn kirjasumaa. Keväällä selviää vähemmällä. Ja uutuushyllyistä löytyy aina tuoretta luettavaa, ilman varauksiakin.
Toki kirjoja tulee ostettuakin, ehkä 30-40 vuodessa, enemmänkin, ainakin kirjahyllystä päätellen. Mutta jos meidän perheen kaikki lainatut kirjat ostettaisiin kovalla rahalla kirjakaupasta + vanhemman pojan musiikkilainat levykaupasta, kirjallisuusharrastus maksaisi vuodessa melkein pienen henkilöauton verran.
Eli toisin sanoen, lukematta jäisi.
Kun oma lapsi kasvaa sen verran, että se oppii pitämään kirjaa oikein päin kädessä, voimme alkaa viettää äiti-tytär-iltapäiviä kirjaston lukusalissa. Tästä haaveilen :) Ja siitä, että saisin joskus oman kirjaston. Siis kirjaston, joka lainaa vain hyviä kirjoja ja josta saa hierontaa lukemisen jähmettämillr hartioille.
Ja minäkin kehun Turun pääkirjastoa, olen ollut erittäin tyytyväinen siihen (vanhan puolen "kramppaavasta" ovesta huolimatta ;) ), joskin pitäisi ehkä enemmän käyttää myös niitä pikkukirjastoja...
Minä käyn kirjastossa pari kolme kertaa kuussa, ehkä korkeintaan kerran viikossa (opiskelijakirjastoa en nyt laske tähän). Olen aina pitänyt kirjastoista, ja lapsesta saakka jos ei ollut ns. mitään tekemistä, olen usein mennyt kirjastoon. Yleensä käyn tuossa Kallion kirjastossa, mutta toisinaan teen kirjastoekskursioita kauemmaskin, Rikhardinkadulle tai Pasilaan.
Olen tässä kuitenkin tietoisesti yrittänyt vähentää kirjastokäyntejä: omissa hyllyissä on kosolti luettavaa, ja välillä tuntuu, etten saa tartuttua niihin kun aina kiikutan kirjastosta jotain muuta. Mutta fanitan kyllä kirjastolaitosta ehdoitta! (etenkin kun uusimismahdollisuus netin kautta on pienentänyt myöhästymismaksujani merkittävästi)
Kiinnostavia kommentteja, Turun pääkirjasto on muuten turistinähtävyys kirjafriikeille, suosittelen!
Olin just kirjasto 10:ssä yhtenä päivänä ja hämmästyin taas sitä actionin määrää. Hieno paikka, sekin!
Koska teen työkseni töitä (myös) kirjastojen kanssa, pitäisi vissiin joskus tehdä postauksia kirjastoaiheistakin - tosin tehän tiedätte, mitä kirjastoissa tapahtuu muutenkin. ;)
Olen sikäli hämmästynyt vastauksista, että omaan ystäväpiiriin kuuluu paljon ihmisiä, jotka pahoittelevat syyllisesti etteivät käy kirjastossa, koska eivät ehdi, kirjasto ei ole lähellä tai muuten vaan ostavat lukemansa kirjat. Toisaalta sama porukka usein pahoittelee sitäkin, että on lukenut viimeksi kirjan kesälomalla 2004, ja päätellen näistä lainausmääristä te ette kuulu siihen jengiin.. ;)
Lainoja ei tule kyllä kerrytettyä kovinkaan paljoa, en niinkään ole (kirjan) luku-ihmisiä mutta kirjastot on kyllä hyvä homma, eihän tätä muuten työkseen tekisi.
Terkut siis tiskin tältä puolelta tiskin sille puolelle. Ootte ihania :) Tulkaa nykimään hihasta joskus.
Ja jotenkin, kirjasto henkii minusta sivistystä ja jotain muuta hyvää - ei nyt ehkä ihan enkeleitä kuten siinä yhdesssä itketyselokuvassa (piti oikein tarkistaa nimi: Berliinin taivaan alla/City of Angels) mutta jotain hyvää pössistä niissä leijuu, eikö vaan?