Isältä pojalle

Terkkuja Suomen Turusta! Koska mulla on (toistaiseksi) jonkunlainen elämä myös kirja-alan ulkopuolella, ehdin olla kirjamessuilla vain yhden päivän, mutta sehän Turussa onkin mahtavaa: messut ovat Hesaa sen verran pienemmät, että yhdessä päivässä ehtii kiertää ja kuulla paljon kirjailijoita ilman ähkyä. Suosittelen lämpimästi niille, joille tulee Hesan kirjamessuilla ahi.

Turussa kivaa on sekin, että lavoille pääsee marginaalisemmilla mutta erittäin kiinnostavilla aiheilla kuten kirjastolla. ;) Kirjailijaesiintymisten lisäksi ehdin osallistua ennenkuulumattoman äänekkääseen nuorkirjastolaisten kirjastoseminaariin ja treffata kirjastoihmisiä muutenkin. Virkisti.

Kirjastoalalla on tapahtumassa isoja muutoksia ja uudenlaista avautumista kirjaston asiakkaiden (huom: ei käyttäjien!) suuntaan. Jos ette usko, niin katsokaa tämä Isältä pojalle - paras mainosvideo sitten Jörn Donnerin dekadentin "Lukeminen kannattaa aina"-sloganin. ;)

Kirjastoista inspiroituneena pitääkin kysyä teiltä, käyttekö kirjastossa - rehellisiä vastauksia kommentteihin tai gallupiin?

Kommentit

Rooibos sanoi…
Käyn kirjastossa harvoin. Johtuu siitä, että pidättäydyn kirjastosta tarkoituksella. Mikä taas johtuu syystä, jonka blogini lukijat hyvin tietävät: tulee halvemmaksi ostaa ne kirjat kuin maksaa niitä myöhästymismaksuja ;).
Tessa sanoi…
Käyn, ja nykyisin ihan runsaasti! Monen vuoden tauko päättyi, kun muutimme nykyisessä kotikaupungissamme lähiöstä keskustaan: viiden minuutin polkaisu pyörällä ja on kirjaston edessä. Ah autuutta! Paitsi, että lukeminen on lisääntynyt, olen onnistunut pidättäytymään kaikki nurkat valtaavien hömppälehtien (eli Trendi ja Olivia) ostosta kohtalaisen hyvin, kun voin käydä lukemassa kaupassa käydessä mielenkiintoiseksi havaitut kansijutut lukusalissa.

Minun kohdallani kirjasto auttaa erityisesti tutustumaan niihin kirjoihin, joihin muuten en tarttuisi. Lisäksi niin monet kirjat tulevat luetuiksi vain kerran, että lainaan ne mieluummin kirjastosta kuin otan kirjahyllyn rajallista tilaa valtaamaan.
Amma sanoi…
Olen kirjaston suurkuluttaja. Välillä meni monta vuotta, etten oikein löytänyt kirjastosta mitään lukemista, mutta sitä ongelmaa ei enää ole :)

Suomessa on hieno kirjastolaitos ja järjestelmä on kaiken käytön ja puolustamisen arvoinen. Itselläni kirjaston käyttämiseen on hyvin käytännöllinen syy: vihdoinkin olen ymmärtänyt sen realiteetin, että kaikki maailman kirjat eivät yksinkertaisesti sovi meidän kattomme alle. Siispä luen kirjat yleensä kirjastosta ja ne, jotka ehdottomasti haluan, ostan itselleni. Poikkeuksena muutamat kirjailijat/sarjat/aihepiirit, joita kerään ja uskallan ostaa sikana säkissä.

Tuo video muuten voisi niiiin olla meiltä. Paitsi että ihan Irvingiä ei 1-vuotiaamme vielä lue, mutta on viime aikoina alkanut viihtyä hyvin kirjojen parissa - myös yksin. Raukkapieni on varmaan saanut koko ikänsä katsella kirja kädessä kulkevaa äitiä :)
Unknown sanoi…
Ihana video. Ja minä käyn kirjastossa vähintään kerran, useimmiten 2-4 krt viikossa. Varaan kirjoja jatkuvasti ja minulla on useimmiten 70 lainan raja tapissa. En joudu maksamaan sakkoja, koska ramppaan siellä tosiaan jatkuvasti. Asiaa varmaan auttaa että asun ihan vieressä. Ja lapsikin (5v) viihtyy siellä. EN ymmärrä miksi joku ei kävisi kirjastossa.
Anki sanoi…
Kirjastofani ilmoittautuu!
Kyllä, olen suurkuluttaja minäkin. Harvoin ostan kirjoja, kun ovat niin perhanan kalliitakin mokomat. :( Tosin tulevaisuudessa on suunnitelmissa ostaa omiakin vähän kuin kokoelmaan, mutta saas nähdä.
Karoliina sanoi…
Selitin tämän jo Annin blogissa, mutta en jaksa lähteä kopioimaan, joten yritän uudelleen hieman eri sanoin:

Kyllä, käyn kirjastoissa ja fanitan niiden ideaa sekä tunnelmaa kovasti. Nuorempana lainasin kauheasti itsellenikin, nykyisin lähinnä lapsille. Itselleni en enää paljon lainaa siksi, että harvoin tiedän, koska hankkimani kirja tulee luettua. Joskus niin käy pian, joskus vuosien päästä. Yleensä yritän lukea kirjahyllyäni tyhjäksi, ja kun siellä on ehkä noin tuhat (?) teosta, joista hyvin moni on yhä lukematta, tunnen harvoin tarvetta hakea uutta kirjastosta.

Kun sitten jotakin oikeasti haluan sinne hyllyyn odottamaan inspiraatiota, mielelläni ostan ja omistan, koska tykkään (shoppailla ja) elää omistamieni kirjojen keskellä. Ostan erittäin harvoin uutta. Yleensä hankin vanhaa ja/tai käytettyä erilaisista nettikirjakaupoista, -divareista ja -huutokaupoista.

Työkseni luen jonkin verran myös kaunokirjallisuuden uutuuksia. Välillä enemmän, välillä vähemmän.

Karoliina
opiskelija sanoi…
Tottakai käyn. Lainaan kiinnostavat kirjat kirjastosta, ja ostan vain kaikkein parhaimmat omaan hyllyyn. Lainaan mahdollisuuksien mukaan myös kurssikirjat ja käyn lukemassa lehtiä.
Leena Lumi sanoi…
Ina, Suomen kirjastolaitos on kuin Suomen sivistys! Nousen heti barriakadeille, jos yhteenkin kirjastoon kosketaan. Opin itse lukemaan jo 4-vuotiaana kiitos Aku Ankkojen, mutta siitä meni muutamia vuosia ja jo luin täyttä häkää yhden kylän kirjaston melkein kaikki kirjat. Sitä määrää kirjoja, mitä luin, ei kukaan olisi minulle pystynyt ostamaan.

Toisaalta jotkut kirjat on pakko omistaa. Yleensä ne ovat niitä omia rakkaita kirjailijoita, kuten Irving, McEwan, Waltari, Hustvedt, tietyt dekkaristit etc. ja runokirjat.

Kirja ei kuole Suomesta koskaan, kiitos upean kirjastolaitoksemme!
kissu sanoi…
Teininä taisi tulla minullekin yliannostus kirjastonkäytöstä :) Olen ajoittain ihmetellyt että mihin olen hukannut lukuhimoni, katosiko se yliopisto-opintojen aikana ja miksei se ole palannut kun nyt kolmekymppisenä ja lapsettomana työläisenä olisi vapaa-ajalla aikaakin lukea. Asun Tampereen seudulla ja käytän hyväkseni useita eri kirjastoja hyvin satunnaisesti tarpeen mukaan. Useimmiten haen ensin verkkokirjastosta tarvitsemiani kirjoja ja katson, mistä ne ovat sillä hetkellä saatavilla. Kirjasto on kätevä harrastusten tukena, kun tulee tarve tutustua johonkin uuteen aiheeseen. Esimerkkinä mitä olen vuosien varrella kirjastoista hakenut: sukututkimuskirjallisuutta, käsityökirjoja, matkailukirjoja, johtamiseen liittyviä kirjoja. Kaunokirjallisuutta en ole enää kirjastosta lainannut. Tässä on osittain syy miksi kiinostuin hienosta blogistasi, toivon että löydän täältä jotakin lukemisenarvoista ja saan taas kimmokkeen palata kaunokirjallisuuden pariin.
Salla sanoi…
Käyn! Tykkään eniten pienistä kirjastoista, niistä löytää parhaiten luettavaa.

Nykyiset kotikenttäkirjastoni ovat Helsingin Rikhardinkadun kirjasto 10 min päästä kotoa. Se on vanha ja tunnelmallinen. Toinen missä käyn on Vallilan kirjasto työpaikan lähellä. Se on valoisa, tyylikäs ja sieltä löytää loistavasti luettavaa, hyvinrakennetut "suositteluhyllyt".
Ninna sanoi…
Tässä yhteydessä sopii hyvin hehkuttaa kotikaupunkinki Turun (melko uutta) upeaa ja ihanaa pääkirjastoa, joka on hieno paitsi arkkitehtuurisesti myös ilmapiiriltään ja palveluiltaan. Kirjat löytyy helposti, ja niitä tekee mieli jäädä lukemaan kirjaston viihtyisiin tiloihin tai kirjaston yhteydessä olevaan kahvilaan, ja varsinkin kesällä sen ulkopöytiin rauhalliselle sisäpihalle.

Sen sijaan kehuja ei saa Turun kaupungin jokin aika sitten tekemä päätös sulkea useita pieniä lähiökirjastoja - törkeetä touhua varsinkin näin kulttuuripääkaupunkivuoden kynnyksellä.
Reeta Karoliina sanoi…
Kyllä käyn kirjastossa usein. Ihan jo siksi, ettei minulla millään ole varaa ostaa kaikkia niitä kirjoja jotka luen.

Ja täällä Norjassa asuessani kaipaan suomalaista kirjastolaitosta niin, että koskee…

Olen myös kirjastonhoitajan tytär, joten olen imenyt kirjastorakkauden jo ihan äidinmaidossa.
penjami sanoi…
Ilman kaupunginkirjastoa ainakin minun kirjallisuusharrastukseni valjuuntuisi pahasti. Omalle kortille tulee ehkä muutama sata lainaa vuodessa, osa toki lasten kirjoja, mutta toisaalta lainaan itselleni paljon luettavaa perheen muillakin korteilla.

300-500 lainaa vuodessa saattaa jostakin tuntua suurelta luvulta, mutta ei se ole edes kymmentä kirjaa viikossa. Esimerkiksi runokirjoja tulee sopivan fiiliksen sattuessa kannettua kotiin kymmenkunta, niitä sitten selailee pari iltaa ja vie takaisin. Sama koskee romaanejakin ja varsinkin tietokirjoja. Jos kiinnostun jostakin aiheesta, haen kirjastosta nipun kirjoja ja palautan suurimman osan jo samalla tai seuraavalla viikolla.

Kirjasto antaa myös oivan mahdollisuuden tsekata suuren osan kiinnostavista uutuusromaaneista. Kunhan muistaa tehdä varaukset todennäköisimmin suosituista kirjoista hyvissä ajoin ennen syksyn kirjasumaa. Keväällä selviää vähemmällä. Ja uutuushyllyistä löytyy aina tuoretta luettavaa, ilman varauksiakin.

Toki kirjoja tulee ostettuakin, ehkä 30-40 vuodessa, enemmänkin, ainakin kirjahyllystä päätellen. Mutta jos meidän perheen kaikki lainatut kirjat ostettaisiin kovalla rahalla kirjakaupasta + vanhemman pojan musiikkilainat levykaupasta, kirjallisuusharrastus maksaisi vuodessa melkein pienen henkilöauton verran.

Eli toisin sanoen, lukematta jäisi.
Salamatkustaja sanoi…
Mahdollisimman usein kyllä. Kirjastot ovat kirjakauppojen ohella suosikkipaikkojani.

Kun oma lapsi kasvaa sen verran, että se oppii pitämään kirjaa oikein päin kädessä, voimme alkaa viettää äiti-tytär-iltapäiviä kirjaston lukusalissa. Tästä haaveilen :) Ja siitä, että saisin joskus oman kirjaston. Siis kirjaston, joka lainaa vain hyviä kirjoja ja josta saa hierontaa lukemisen jähmettämillr hartioille.
Maana sanoi…
Kirjastoissa käyminen on ollut yksi lempiasioitani lapsesta saakka, joten siitä on tullut mulle itsestäänselvyys, elämääni erottamattomasti kuuluva asia. En haluaisi enkä voisi ostaa kaikkia kirjoja joita lainaan kirjastosta, ja lisäksi kirjastosta voi hetken mielijohteesta napata kaikenlaisia muitakin kiinnostavia teoksia kuin romaaneita (joiden takia siis pääasiassa kirjastoa käytän) mukaan. Se yllätyksellisyys ja ihan pelkkä kirjaston rauhasta nauttiminen ja kirjahyllyjen välissä kävely on osa kirjastossa käymisen ihanuutta. Silloin tällöin lainaan myös sarjakuvia ja elokuvia. Kirjastojen hyllyiltä löytää myös mielenkiintoisia esitteitä esim. liikunta- ja kulttuuritapahtumista sekä hyödyllistä infoa kouluttautumisasioista, jos ne ovat itselle ajankohtaisia. Kirjastoreissut ihan kokonaisuudessaan ovat minulle tärkeä asia. Pitäisi tulla vastaan tosi pakottavia olosuhteita, että niistä luopuisin.

Ja minäkin kehun Turun pääkirjastoa, olen ollut erittäin tyytyväinen siihen (vanhan puolen "kramppaavasta" ovesta huolimatta ;) ), joskin pitäisi ehkä enemmän käyttää myös niitä pikkukirjastoja...
Hih, ei yllätä, että tänne kommentoivat lähinnä kirjastojen suurkuluttajat :)

Minä käyn kirjastossa pari kolme kertaa kuussa, ehkä korkeintaan kerran viikossa (opiskelijakirjastoa en nyt laske tähän). Olen aina pitänyt kirjastoista, ja lapsesta saakka jos ei ollut ns. mitään tekemistä, olen usein mennyt kirjastoon. Yleensä käyn tuossa Kallion kirjastossa, mutta toisinaan teen kirjastoekskursioita kauemmaskin, Rikhardinkadulle tai Pasilaan.

Olen tässä kuitenkin tietoisesti yrittänyt vähentää kirjastokäyntejä: omissa hyllyissä on kosolti luettavaa, ja välillä tuntuu, etten saa tartuttua niihin kun aina kiikutan kirjastosta jotain muuta. Mutta fanitan kyllä kirjastolaitosta ehdoitta! (etenkin kun uusimismahdollisuus netin kautta on pienentänyt myöhästymismaksujani merkittävästi)
Ina sanoi…
Jaaha, täällä blogissa käykin näemmä se porukka, joka pitää Suomen kirjastolaitoksen pystyssä! ;D

Kiinnostavia kommentteja, Turun pääkirjasto on muuten turistinähtävyys kirjafriikeille, suosittelen!

Olin just kirjasto 10:ssä yhtenä päivänä ja hämmästyin taas sitä actionin määrää. Hieno paikka, sekin!

Koska teen työkseni töitä (myös) kirjastojen kanssa, pitäisi vissiin joskus tehdä postauksia kirjastoaiheistakin - tosin tehän tiedätte, mitä kirjastoissa tapahtuu muutenkin. ;)

Olen sikäli hämmästynyt vastauksista, että omaan ystäväpiiriin kuuluu paljon ihmisiä, jotka pahoittelevat syyllisesti etteivät käy kirjastossa, koska eivät ehdi, kirjasto ei ole lähellä tai muuten vaan ostavat lukemansa kirjat. Toisaalta sama porukka usein pahoittelee sitäkin, että on lukenut viimeksi kirjan kesälomalla 2004, ja päätellen näistä lainausmääristä te ette kuulu siihen jengiin.. ;)
mace sanoi…
Mä käyn kirjastoissa myös :) Olen ollut Kirjasto 10:ssä melkein koko ajan ja ihan kohta työt siirtyy täällä erittäin oikeutetusti kehuttuun Turun kaupunginkirjastoon. Oma vapaa-ajan suosikki on Rikhardinkadun kirjasto, erityuisesti siellä yläkerroksessa tulee norkoiltua ajoittain. Kansalliskirjastolla ja Kalliossa on kans kiva olla. Ja sit on noita erikoisempia paikkoja, esim. SKS:n upea kirjasto Krunassa joilla nurkilla on muutenkin tullut pyörittyä.

Lainoja ei tule kyllä kerrytettyä kovinkaan paljoa, en niinkään ole (kirjan) luku-ihmisiä mutta kirjastot on kyllä hyvä homma, eihän tätä muuten työkseen tekisi.

Terkut siis tiskin tältä puolelta tiskin sille puolelle. Ootte ihania :) Tulkaa nykimään hihasta joskus.
Ina sanoi…
Hyvä Mace! :) Turun kaupunginkirjastolla(kin) on muuten kiinnostavia blogeja, kannattaa tsekata (www.turku.fi/kirjasto) - odotan Mace myös sun raportteja Turuust! Bon voyage!
Arja sanoi…
En voisi kuvitella elämää ilman kirjastoa, ja Helsingin kaupunginkirjasto on yksi toimivimpia palveluntarjoajia tässä maassa. Saivat sen Suomen laatupalkinnonkin pari vuotta sitten ja aiheesta. Kirjaston läheisyys ja laatu on meillä vaikuttanut niin kodin sijaintiin kuin mökkipaikankin valintaan. Kaikkia luettavaksi himoittuja kirjoja ei vaan voi ostaa itse - ei riitä tilat eikä rahat - eikä ostaessa tule tehtyä "löytöjä", joita kirjastossa vaeltaessa joskus eteen sattuu. Ei ole pakko lukea loppuun jos ei miellytäkään, kun ei mitään maksanutkaan. Uudetkin kirjat saa nopeasti lukuun kun viitsii seurata netistä ilmestymisiä ja varata - ja myös levyt. Tää on ihan luksuspalvelua ja kaikille tasapuolisesti, vaivaisella 50 sentillä per varaus.
Ja jotenkin, kirjasto henkii minusta sivistystä ja jotain muuta hyvää - ei nyt ehkä ihan enkeleitä kuten siinä yhdesssä itketyselokuvassa (piti oikein tarkistaa nimi: Berliinin taivaan alla/City of Angels) mutta jotain hyvää pössistä niissä leijuu, eikö vaan?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Paluu menneisyyteen

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita