Sami Hilvo: Viinakortti


Summa summarum: Sami Hilvon esikoisromaaniin Viinakortti (Tammi) voisi lätkäistä helposti päälle leiman "homosotakirja". (Onko se muuten genre?) Se olisi suuri vääryys.

Kirja on hieno rakkaustarina, traaginen sukutarina ja jännä sotakirja. Eniten tykkään kirjan takakannen sloganista "Se tuntematon sotilas josta Linnakin vaikeni". Kirjailija Helmi Kekkosen suosituskirja, eikä turhaan.

Arvio: Pidän kirjoista, joissa on joku viisto näkökulma todellisuuteen. Tässä teoksessa näkökulma on siinä, etten ollut tullut ajatelleeksi, miten paljon sodassa on väkisinkin miesten välisiä rakkaustarinoita.

Sehän on vähän kerettiläinen näkökulma. Sopiiko se nyt ollenkaan sodan perusmaskuliiniseen maailmaan? Pussailemassako siellä oltiinkin maan puolustamisen sijaan?

Hilvo on kertonut tarinassa olevan omaelämäkerrallisia piirteitä liittyen hänen omaan isoisäänsä, jonka salainen elämä alkaa paljastua vasta pitkälle kuoleman jälkeen. Ehkä siitä syntyy tarinaan lämpö ja aito arvostus: rakkaus on rakkautta ja sankarit yhtä sankareita riippumatta siitä, sattuuko rakkaus löytymään lotan sijaan kanssasotijasta.

Kotona odottaa kulissielämä vaimoineen ja lapsineen. Kirjan suurin tragedia syntyykin siitä: mikä valtava määrä yksinäisiä ihmisiä ja tuhlattua elämää, jonka vaikutus ulottuu sukupolvien päähän.

Isoisän päiväkirjojen ja rakkaustarinan lisäksi kirjassa on pojanpoika Mikaelin oma (homoseksuaalinen) kasvutarina, jonka perhekuvaus tuo mieleen tanskalaiset leffat. Ne, joissa koko perhe on sekopäitä ja salaisuuksien murskaamia ja sukukokoontumisesta tulee suttuinen kuvio.

Kuvaus kuulostaa luultavasti raskaalta ja vaivalloiselta - salaisuuksia, sotaa, homoerotiikkaa, mitä lie sekoilua, mutta ei se ole. Pidän kirjan simppelistä kielestä, jossa on jotain antti tuurimaisen toteavaa. Asioita ei juurikaan kauhistella tai arvoteta, ne kerrotaan. Siksi kirja on paitsi vaikuttava, myös nopealukuinen ja mukaansatempaava.

Kenelle: Ei ehkä ihan jokaiselle isoisälle, mutta kaikille, joita kiinnostaa "se tuntematon sotilas josta Linnakin vaikeni".

Alkulause: "Asemalla minulle tarjotaan kyytiä, mutta kieltäydyn."

Jälkimaku: Harvinaisen valmis esikoisromaani.

Starat: 4.

Kommentit

Onna sanoi…
Minua hieman häiritsi tässä kirjassa se, ettei maltettu jäädä isoisän ja pojanpojan elämän samankaltaisuuksiin, vaan otettiin mukaan kolmaskin sukupolvi. Jotenkin liian osoittelevaa, menettää tehoaan. Mutta pidin kyllä kirjasta.
Susa P. sanoi…
Kirja oli kyllä tosi mielenkiintoinen, on kiva lukea välillä erilaisia rakkaustarinoita. Minusta kirja olisi ollut kuitenkin parempi, jos olisi keskitytty vain isoisän tarinaan. Homous sota-aikana kun oli minusta kirjan kiinnostavinta antia.
Leena Lumi sanoi…
Homous sota-aikana on ainakin minulle aika uusi aihe eli siis piristävää. Koska en ole kirjaa lukenut, en pysty antamaan omaa 'pansotani', mutta olen sitä mieltä, että erilaista kannattaa kokeilla, enkä nyt puhu seksistä, vaan kirjoista;-)
Leena Lumi sanoi…
PS. pansotani=panostani;-)
Ina sanoi…
Tämä kahden tarinan kysymys on hyvä pointti: siinä vaiheessa, kun Urhon tarina alkoi kiinnostaa, välihypyt Mikaeliin ärsyttivät (kuten melkein aina monen kertojan kirjoissa käy). Toisaalta Mikaelista tuli lisäsyvyyttä myös isoisän tarinaan: mua kosketti kovasti ajatus siitä, miten paljon isoisien teot kirjamellisesti vaikuttavat seuraaviin polviin.
Karoliina sanoi…
Minäkin siis pidin tästä kovasti, mutta hieman komppaan Onnaa. Tästä olikin aiemmin Kirjasieppo-blogin puolella puhetta, että on vähän hassua, kun kirjassa tuntuu, että lopulta _kaikki_ paljastuvat homoseksuaaleiksi.

Hieno teos silti!

Karoliina

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Unohtakaa Guggenheim, nyt tarvitaan Junibacken!

Mitäs me hirviöt