Ian McEwan: Rannalla


Ian McEwan ei ole nyt in. Anni m tunnusti inhoavansa MacEwania huonojen kirjojen listalla. Kiitos kansalaisrohkeudesta Anni! Uusimmassa Imagessa Miina Supinen haukkuu loistavassa kolumnissaan McEwanin tämän syksyn uutuuden Polte (Otava), jonka olin ajatellut lukea, vaan taidanpa uskoa Miinaa (lainaus kolumin ingressistä: "Ian McEwan poukkoilee ekokatastrofista naissotkuihin niin että vatsaan sattuu."). Luin kesällä McEwanin Rannalla-romaanin (Otava) ja siitä riittäisi yksi lause: lukekaa mieluummin Ikuinen rakkaus.

Arvio: Ikuisen rakkauden dekkarimaisen hyytävyyden jälkeen Rannalla oli vähän boring. Tai sitten odotin liikaa.

Asetelma on kiinnostava: 1960-luvulla elävä nuoripari päätyy naimisiin ja estyneeksi kasvatettu seurapiirimorsian pelkää seksiä. Itse asiassa jopa kammoaa. Tästähän voimme päätellä ilman suuria juonipaljastuksia, että hääyö ei mene ns. hyvin. Mistä puolestaan seuraa kaikenlaista inhimillistä tragediaa.

Ei siinä sitten paljon muuta olekaan. McEwan kehittelee tarinaa taitavasti, ajan kuvaus on aitoa ja kiinnostavaa, henkilöt diippejä. Taitava romaani kaiken kaikkiaan, nopeasti luettava, kiinnostavakin. Mutta tästä aiheesta ja ajasta on luettu niin paljon hienoja kirjoja ja nähty niin monia taidokkaita leffoja, että en jaksanut syttyä silti. Mikä näkyy arviossakin: tämä on yhtä lattea kuin McEwanin kirja.

Koska en osaa sanoa tästä mitään enempää (!?), lainaan jälleen Supisen kolumnia: "Mutta lopulta minun on myönnettävä, että en voi syyttää McEwania mistään." Aivan. Jos kirjassa ei ole mitään vikaa, se ei välttämättä tee siitä vielä hyvää.

Onko McEwan oman suvereenin taituruutensa vanki?

Kenelle: McEwan-faneille kai. 60-luvun kuvauksesta ja ihmissuhdedraamasta kiinnostuneille.

Alkulause: ---- (kirja jäi veneeseen, sori)

Jälkimaku: Ajat on vähän muuttuneet, sano.

Starat: 3.

Kommentit

Jenni sanoi…
Ei oo IN: mä haukuin just eilisessä postauksessa Ikuisen rakkauden. Enkä pitänyt tästä Rannalla-teoksestakaan, kun sen vissiin viime vuonna luin. Tosiaan ei mitään vikaa, mutta ei iske. Ja mikäs se kaikkien kehuma McEwan nyt onkaan, se josta on leffakin? Aloitin sen pari kertaa ja palautin kirjan omistajalleen... Ei oo mun kirjoja. Aioin juuri tällä viikolla kirjoittaa aiheesta, mutta sä ehdit ensin. :D
Karoliina sanoi…
Älkää, älkää! Sattuu!

Minä olen toistaiseksi lukenut vasta yhden McEwanin - juurikin tämän Rannalla, ja rrrrakastin sitä.

Mutta ei se haittaa, jos muut hänen teoksensa ovat vielä parempia. :)

Karoliina
Tillman sanoi…
Minä olen lukenut viimeisen vuoden aikana Ian McEwanilta kaksi kirjaa ja molemmat tekivät minuun suuren vaikutuksen.

Sementtipuutarha - kirja on kieltämättä rajutilitys perheestä, joka ei oikein kokonainen perhe ole. Se oli minusta kuitenkin hyvin kirjoitettu.

Vieraan turva - kirjassa taas liikuttiin ulkomailla, tällä kertaa ilman lapsia. Hyinen viima käy elämässä sielläkin.

Vaikka kumpikin kirja aiheeltaan on karhea, oikeastaan kauhea, kirjallisina tuotteina ja teoksina ne olivat minusta erinomaisen koukuttavia.

Pitänee kiireesti lukea näitä moitittujakin teoksia. Kukaties olen törmännyt hänen parhaimpiinsa.
Ilona sanoi…
McEwanin kirjoista ehdoton lempparini on Atonement (Sovitus), Rannalla-teosta en olekaan lukenut. Poltteessa häiritsi sama asia, johon Supinenkin kiinnitti huomiota - naissotkut ja yleismaailmallinen katastrofi. Muutenkin McEwan tuntuu olevan keskittynyt keski-ikäisen miehen seksuaaliseen turhautumiseen/nälkään (Sovitus tietysti poikkeaa tästä kuviosta). Motiivissa ei ole mitään vikaa, mutta sen samankaltainen toteuttaminen teoksessa kuin teoksessa häiritsee.
Anonyymi sanoi…
Rannalla ei kolahtanut minuunkaan, eikä kohuttu ja kehuttu, leffaksikin siirretty Sovitus. Molempia lukiessa teki mieli vain ravistella päähenkilöitä ja sanoa, että haloo, järjestäkää elämänne kuntoon älkääkä antako yhden päivän muuttaa koko loppuelämää. Sen sijaan Lauantai, Ikuinen rakkaus ja Vieraan turva kolahtivat täysillä!
Kuutar sanoi…
Minä olen pitänyt kaikista kolmesta tähän mennessä lukemastani McEwanista kovasti, myös tästä Rannalla-kirjasta. Sovitus oli kolmikosta kaikkein paras ja mieleen jäävin. Kolmas lukemani, Amsterdam, miellytti myös. Aion ehdottomasti lukea loputkin.
Ina sanoi…
Sovitusta ja Lauantaita on kehuttu kollegoidenkin keskuudessa, aion jatkaa McEwanin parissa vielä näillä tai muilla kirjoilla.

Hämmästyttävän tuottelias tapaus se ainakin on, ja kirjoista kuulee kommentteja suuntaan ja toiseen. Joillekin McEwan on todella Suuri Kirjailija, itse pidän hyvänä psykologisen romaanin mestarina.

Mutta kuten mestareilla aina, toiset tykkää ja toiset vihaa. ;)
Kirjapeto sanoi…
Who's Ian McEwan? Kommenttien perusteella olen ilmeisesti aivan ulkona jostakin johon muut suhtautuvat intohimoisen negatiivisesti tai positiivisesti.. Maa, genre? Apua!
Pekka sanoi…
Rannalla oli ensimmäinen lukemani McEwan pitkään aikaan (Sementtipuutarhan olin lukenut joskus nuorena), ja aluksi oli vähän vaikeuksia sopeutua kirjailijan tyyliin ("tarviiko takertua jokaiseen yksityiskohtaan, toimintaa nyt jo!"). Lopulta kuitenkin tulin sinuiksi sen kanssa ja lukukokemuksesta tuli myönteinen, vaikken täysin hullaantunutkaan. Sen jälkeen Amsterdam ja Ikuinen rakkaus olivatkin sitten jo ihan toista maata. En tiennytkään ettei McEwan enää ole in, heh. Uutuus kiinnostaa siitä huolimatta.

Lukemani McEwanit suunnilleen paremmuusjärjestyksessä:

1. Ikuinen rakkaus
2. Amsterdam
3. Lauantai
4. Sovitus
5. Rannalla
6. Sementtipuutarha
7. The Comfort of Strangers
8. First Love, Last Rites
Ina sanoi…
Kirjapeto: joo, olet aivan ulkona, heti häpeänurkkaan! ;) Siis: mähän olin vielä keväällä jonkunlaisessa McEwanin mustassa aukossa, olin jonkun aloittanut joskus, mutta ihmettelin, miten olen voinut missata tämän ilmeisen suuren kirjailijan, jonka KAIKKI muut tuntee.

McEwanista löytyy wikipediasta hyvä sivu: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ian_McEwan

On siis keski-ikäinen britti, Booker-palkittu. Genre: psykologinen romaani, osassa teoksia trillerin aineksia. Taitava ihmiskuvaaja. Pekalta tulikin loistava suosituslista!

Luin keväällä Ikuisen rakkauden, blogista löytyy sieltä myös lisää infoa.
Anna-Riikka sanoi…
Lauantai on minusta McEwanin paras, jos yksi on pakko valita. Miten kiehtovaa, että McEwan herättää tunteita kumpaankin suuntaan. Vielä kesällä luulin, ettei hänellä ole vihamiehiä. Rakkaus on sokea ; )
Leena Lumi sanoi…
Tätä teki todella pahaa lukea. Ehkä Ian McEwan pitäisi kieltää alle 40 -vuotiailta!Kun Anni ei ymmärtänyt Ranalla teoksen rivien välien kätkettyjä hienouksia,ajatelin lopettaa koko bloggailun, mutta eihän Anni ole koko kirjallinen yleisöni!

Minä kyllä löysin hänet jo välillä 30-40. Hyvä Ina, McEwanin Rannalla on puhdas Timantti! Hänen esikoisteoksensa sementtipuutarha oli jo timantti. Kun mieheni täytti pyöreitä, tein arvostelun Ian McEwanin Lauantaista,jonka omistin Lumimihelle. Sovitus (Atonement) on aatelia sekä kirjana että filminä. Minulta on enää lukematta vain Ikuinen rakkaus...

Mää en kestä lukea mitään Ian McEwania vastaan. Nyt mun alkoi särkeä päätä...
Leena Lumi sanoi…
PS. Tillman, lue vaikka Lauantai.
Ina sanoi…
;D Leena: lue ihmeessä Ikuinen rakkaus. Se teki muhun kyllä suuren vaikutuksen. Mutta oot varmaan oikeassa: Rannalla-teokseen saatan olla vähän väärää sukupolvea ja kuten sanottu, mun mielestä esim. Revolutionary Roadissa oli vähän samaa henkeä, mutta pidin siitä enemmän.

Rannalla ei siis ollut huono missään nimessä, mutta Ikuisen rakkauden jälkeen odotin enemmän. On luettava jossain vaiheessa Lauantai! Tai ehkä se tän syksyn uutuus, oletan, että kirjoitat siitä jossain vaiheessa? Joohan?

Ja tiedän: on hirveää, jos lempikirjailijaa ei joku ymmärrä. Pahoittelut päänsäryn aiheuttamisesta. Toisaalta pidän itse näitä eriävien mielipiteiden keskusteluja tosi kiinnostavina. Menee muuten hymistelyksi. ;)
Pekka sanoi…
"Ehkä Ian McEwan pitäisi kieltää alle 40 -vuotiailta!"

Eikä! Minäkin tykästyin "jo" 34-vuotiaana.
Leena Lumi sanoi…
Pekka, sää oot sitten hyvä tyyppi;-) Siis sellainen oikeesti kirjallinen♥

Siis saa hakea esim. Sovitusta parempaa teosta...

Ina, Polte on tulossa, mutta jos se on huono, se on sitten mun eka Ian McEwan -pettymys.

Olen kehunut ja tykännyt Revolutionary Roadista sekä kirjana että leffana.
Leena Lumi sanoi…
Oi!, Pekka listasi Ikuisen rakkauden parhaaksi ja se on mulla edessä. Pari muuta ennen tuota tulevaa ihanuutta ja sitten♥

(PS. Mulla on aina hirveesti virheitä, sillä en ehdi oikolukea. Luen ja kirjoitan liikaa.)
Pekka sanoi…
Hih, kiitos kovasti Leena, aika hyvältä ja kirjalliselta tyypiltä vaikutat itsekin. :)

Ikuista rakkauttahan ovat jotkut pitäneet ahdistavana (siis sitä kirjaa...), mutta minua ei ainakaan pelottanut liikaa, vaikka olenkin tällainen nörtti, joka ei uskalla katsoa kauhuelokuvia.

Pitäisi varmaan kaivaa Revolutionary Road hyllystä joskus pian, siellä se on odottanut jo jonkin aikaa.

(Mä taas oikoluen liikaa, ammattitauti. Omia blogijuttujani editoin usein vielä monta kertaa julkaisun jälkeen. Harvemmin sinne kirjoitusvirheitä edes eksyy, mutta sanavalintojen kanssa voi nysvätä loputtomiin.)
Miina Supinen sanoi…
Siis voi kehveli, kai mun pitäisi vähän varoa sanojani niissä kolumneissa. Polte on kyllä hyvä kirja, ihan mestariteos jopa. Se on vain aika karsea myös!
Ina sanoi…
Hehe, Miina: tulee tylsiä kolumneja, jos alkaa varoa sanojaan. ;) Mullekin tulee aina huono omatunto, jos en ylettömästi kehu jotain kirjaa. Mutta ei niitä kaikkia voi kehua. Esim. McEwan on mun mielestä niin hyvä, että kaikki siltä on enemmän tai vähemmän laadukasta. Sitten joutuu vaan laittamaan siihen McEwan-skaalaan.. ;)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Paluu menneisyyteen

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan