Etsitään eko-äitiä tai isää!

Keksin vasta kestovaippakeskustelun innoittamana luvata yhden kappaleen Vaippailmiö-kirjaa pienen lapsen äidille tai isälle, joka haluaisi koelukea kirjan ja ehkä jopa kokeilla kestovaippailua sen ohjeilla? Jos tällainen rohkea eko-vanhempi löytyy, niin ilmoittaudu meiliini tai kommentointikenttään 5.3. mennessä.

Vastineeksi haluan vain sopivan ajan kuluttua lyhyen (tai pitkän) ja rehdin avautumisen blogissa julkaistavaksi siitä, onnistuiko. En vaadi mitään perusteellista testimonialia, mutta kiinnostaisi kuulla, mitä vanhemmat kirjasta tuumaavat? Kiinnostavinta olisi itse asiassa kuulla molempien vanhempien mielipide, mutta se voi olla jo aika paljon vaadittu.. ;)

Kun kerran päästiin ekoiluun, niin kerron samalla yhdestä mainiosta blogiuutisesta: Kemikaalicocktailin Noora ja Project Maman Katja ovat alkaneet tehdä Ylelle Uusi musta -saittia, radio-ohjelmakin on tulossa maaliskuussa. Saitilla käydään nyt jo aika kiivasta keskustelua luonnonkosmetiikasta, ravinnosta ja kaikenlaisesta ekohippeilystä, virkistävää! Suosittelen wannabe-ekohipeille.

Seuraavaksi palaan takaisin ruotuun ja romaaniarvioihin: olen vältellyt Lahirin Kaimasta kirjoittamista pari viikkoa, kun en keksi Lahirista mitään uutta sanottavaa. Koko kirjailijan tuotannon lukeminen putkeen oli blogin kannalta harvinaisen hönö idea ja itselleni hyvin luonteenomainen: kun innostun jostain, niin tuppaa menemään överiksi. Yritän silti kehitellä jotain.

Kommentit

pilami sanoi…
MINÄ!! Esikoinen on tuloillaan ja tarkoitus olisi kokeilla kestovaippoja, mutta toistaiseksi olen kokenut ylitsepääsemättömän hankalaksi perehtyä siihen _miten_ se tapahtuu. Huoh, kaikki ne termit, erilaiset vaippamallit jne. Apua! Olen kylläkin kuullut (!) että imuja (?) voisi tehdä vanhoista pyyhkeistä, mikä olisi super-pop, koska kaappi on täynnä vanhoja käsipyyhkeitä, jotka eivät enää käytössä oikein toimi, mutta joita ei raaski roskiinkaan heittää. Mielelläni siis toimisin testihenkilönä ja lupaan kommentoida miehenkin näkemyksiä kestovaippailusta, mutta miinuksena todettakoon, että jälkikasvu syntynee toukokuussa, joten ihan heti en pystyisi raporttia rukkaamaan.
3. maaliskuuta 2010 klo 11.40
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Miksi muuten novelleja julkaistaan nykyään niin vähän? Nehän ovat loistavia kirjoja kaikkien kiireisten bussimatkoille tai väsyneen arki-illan pikalukemiseksi. Lisää novelleja! Toivoo Ina. Summa summarum : Osaa se, novellitkin. En aio sortua enää ylisanoihin Itkosen kohdalla, vaan suhtaudun teokseen viileän analyyttisesti. Säästän vielä pari novellia viikonloppuun, mutta uskoisin saaneeni jo riittävän käsityksen. Arvio : Ihana nimi novellikokoelmalle: Huolimattomia unelmia. Juuri niistä näissä tarinoissa on kyse. Hassua kyllä, Itkosen välillä vuolaskin kirjoitustyyli on mukautunut novelleihin uusiksi: kerronta on romaaneja tiivimpää ja ytimekkäämpää. Uutta on siirtyminen pari astetta äijäkirjallisuuden suuntaan: osasta novelleja tulee mieleen Antti Tuuri tai Petri Tamminen. Itkosen kyky erilaisiin kertojiin ja näkökulmien uskottavaan vaihteluun korostuu hyvin novelleissa, joissa on uusia tyyli- ja kerrontakokeiluja: ei tule toistoa tai kyllästymistä, tunnetta siitä, että kerrotaan sama
Lue lisää

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita

Kuva
Koska viimeksi luit runoja? Aivan. En muista minäkään (Bob Dylanin kuuntelemisestakin on vuosia). Vaan nyitpä luin, onneksi. On taas ollut pientä hässäkkää (ja koskapa ei olisi) ja runot ovat täydellinen vastaus puoli-levottomaan olotilaan, jossa ei ehdi keskittyä mihinkään. Olen harrastanut vartin minimeditaatioita Anna Elina Isoaron loistavan runokokoelman Rakkautta ja vasta-aineita (Into, 2016) parissa. Alaotsikkona on Runoja äidiksi tulemisesta. Tykkään kirjasta niin paljon, että palaan aiheeseen vielä yhdessä Anna Elinan kanssa. Kuvan lapsi ei liity kirjaan mitenkään, ja kuitenkin kaikin tavoin. Mutta sitä ennen runoista. Pidän itse eniten siitä lajista runoutta, jota ymmärrän. Tämä on sellainen kirja. En ehdi lukea yhtä runoa koko päivää ja miettiä upeiden metaforien syviä merkityksiä. Valitettavasti. Mutta kirjat ovat ihmistä eivätkä ihmiset kirjoja varten, on valittava siitä kasasta, johon kulloinkin kykenee. Isoaron runot käsittelevät kaikkea mahdollista äitiyteen
Lue lisää

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan

Kuva
Kävipä hassusti. Sain kirjan arvostelukappaleen töihin. Siis arvostelukappaleen , se on: kirjekuoren, jonka sisällä on kirja ja kuoren päällä tarra "arvostelukappale". OMG! Tarkoittaako tämä sitä, että kirjabloggaajille aletaan vähitellen lähettää kirjoja ihan luettavaksi asti?? Maailma muuttuu eskoseni, todellakin! Olen saanut arvostelukappaleita ennenkin, mutta lähinnä kirja-alan tutuilta ja useimmiten itse pyytämällä. Mutta tässä kirjassa on arvostelukappale-tarra ja aion kehystää sen seinälle. Ja mikäs se kirja sitten on: Matthew MacDonaldin "Näin kehosi toimii. Käyttäjän käsikirja." (Docendo) Arvioin tekijän edellisen teoksen "Aivot - käyttäjän käsikirja", joka oli hyvä (arvio täällä ). Nyt ne olivat Docendolla osanneet ajatella, että saattaisin tykätä tästäkin. Olen niin hämmentynyt, että aion ehdottomasti arvioida ja kehua kirjan. Aihe liittyy väljästi Hesarissa viime viikolla olleeseen juttuun blogien suosion kasvusta ja jopa blogilla tienaamisesta
Lue lisää