Minä ja mun bestsellerit

No niin. Koska Yle ja Hesari hoitavat viime vuoden bestsellereiden ja myynnin ansiokkaan analyysin, keskityn itse sen sijaan minä minä minä ja sitten vielä minä -näkökulmaan.

Kaikki viime vuoden bestseller-listat myyntilukuineen löytyvät täältä. Poimin sieltä pari ilahduttavaa asiaa: tietokirjojen laskusuuntaisesta vuodesta huolimatta myydyin kotimainen tietokirja oli John Simonin "Koneen ruhtinas".

Saan siitä vielä kerran syyn hehkuttaa ko. Pekka Herlinin elämäkertaa. Se on myyntinsä ansainnut. Sen sijaan Tieto-Finlandiat eivät tänä vuonna saaneet mitään potkua ehdokkuudestaan, onpa yllätys. Herliniä lukuunottamatta tietokirjalista menee muutenkin harrastus-, laihis- ja nikkarointiosastolle. Sääli, kun kunnianhimoisempiakin tietokirjoja julkaistiin paljon.

Sitten kaunoon. Laila on ykkönen, aina vaan. Hyryn Uuni nousi sentään sijalle kuusi, mutta heti perään tulevat Sofi Oksanen ja Kari Hotakaisen Ihmisen osa - poikkeuksellista tässä on se, että Oksasen Puhdistus julkaistiin vuonna 2008, mutta myi vielä 2009 listoille asti. Aikamoista. Tämähän on täysin vastoin kaikkea marinaa siitä, että kirjatkin ovat nykyään kertakäyttökamaa, joka unohdetaan kuukaudessa. Voi Sofi minkä teit!

Jos et ole vielä(kään) lukenut Puhdistusta, niin nyt kannattaa alkaa jo esittää lukeneensa (voit myös aina lukea arvioni ja siteerata sitä).

Käännetyn kaunon lista on sen verran ennalta-arvattava ja boring, etten keksi siitä mitään sanottavaa (dekkareita, dekkareita, kas Anna Jansson, lisää dekkareita). Sarjakuvissa Viivi ja Wagner ovat kohdanneet voittajansa - en ole siis Suomen ainoa kieroutunut, johon Fingerpori kolahtaa. Ekat kuusi sijaa menevät joko Juballe tai Fingerporille.

Hesarin juttu sotkee pakkaa ja vertaa ovelasti eri listojen myyntilukuja toisiinsa genreen katsomatta: niinpä saammekin havaita, että Suomen myydyin kotimainen kirja oli Mauri Kunnaksen Robin Hood (89 000 kpl), kakkosena Laila Hirvisaari (82 400) ja kolmosena Remes (72 900).

Kaiken kaikkiaan kirja pärjäsi siedettävästi laman keskellä ja ostitte myös joululahjaksi paljon kirjoja.

Entäs tänä vuonna? Sähkökirja tulee? Lakkaan ennustamasta siitä aiheesta, saatan vielä erehtyä.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Ymmärrän, että lastenkirjat ja sarjakuvat ovat erillisiä listoja, mutta MIKSI pokkareita ei lasketa ensimmäisiin listoihin mukaan ja sitten taas lista, missä pokkarit lasketaan, syö suihinsa sekä ulkomaiset, että kotimaiset, että ties vielä mitä muuta. Kirjojahan ne pokkaritkin ovat??? Tuohan vääristää aika kiitettävästi mielikuvaa siitä, että MITÄ SUOMI LUKEE?? Eivätkä pokkarit aina ole edes hillittömän halpoja: itse kuulun jengiin, joka osti Puhdistuksen vasta vuonna 2009, joskin pehmeäkantisen version, ja pulitin siitä silti lähemmäs 30 euroa.

Lukupiirin T täällä taas tilittelee.. ;)
Ina sanoi…
Erittäin hyvä tilitys. Näiden listojen kokoamisesta keskustellaan ja kinastellaan joka vuosi, joten oot ihan oikealla asialla!

Huom: tämä tosin ei olekaan mitä Suomi lukee -lista, vaan mitä uutuuksia Suomi ostaa. ;)

Piti varmistaa viisaammilta kollegoilta, jotka vahvisti mun käsityksen: tärkein syy on se, että pokkarit julkaistaan yleensä n. vuotta myöhemmin kovakantisen kirjan jälkeen. Näin ollen niiden pistäminen samaan listaan vääristäisi pahasti sitä, mitä näillä listoilla haetaan: tietyn vuoden myydyimpiä uutuuksia. Painopiste on siis uutuuskirjoissa, se kun kiinnostaa sekä kirjakauppiaita että kustantajia - tämähän on tavallaan alan omaa, kaupallista tietoa, jos ihan raa'asti yleistetään.

Mutta voisi se olla toisinkin. Lisäksi haluan huomauttaa eräästä vääristävästä tekijästä: tästä puuttuvat kirjastojen ostamat kirjat (on siis vain kirjakauppoja, kirjakerhoja ja nettikauppoja). Siitä syystä tätäkään ei voi pitää koko totuutena siitä, mitä SUOMI lukee - koottiin joskus omaa kirjastojen ostamat kirjat -tilastoa vertailun vuoksi ja se näyttää kyllä ihan toiselta. Lainaustilastoista puhumattakaan. Siellä kirjallisuusskaala on huomattavasti laajempi.

Niiden tietojen keräämisessä ja vertailussa tosin on haasteensa myös, en mene nyt siihen ongelmatiikkaan tässä - sen takia kannattaa muistaa, etteivät nämä ole koko totuus, mutta suuntaa-antavia kuitenkin.

Sen sijaan pokkareiden suosio on kiinnostava viime vuosien uusi ilmiö, ne ovat nyt vasta lyöneet Suomessa todella läpi. Nykyäänhän (kotimainen) kirja ilmestyy yleensä ensin kovakantisena (Puhdistuksen kansitusta ei muuten lasketa pokkariksi) ja vasta sen jälkeen pokkarina, mutta sekin saattaa muuttua.

Mutta nämä ovat tosi mutkikkaita juttuja, joten mielellään viisaammat kommentoikaa, jos teillä on parempaa tietoa?

Ja aiheeseen liittyvä mainospala: meiltä ilmestyi tällä viikolla Aravind Adigan Valkoinen tiikeri pokkarina. Suosittelen edelleen. ;)
Ina sanoi…
Ai niin, unohtui: pokkareiden suosion myötä tulevina vuosina saatetaan kyllä alkaa eritellä pokkarilistojakin, ihan hyvä pointti. Nyt on johtunut varmaan siitä, että tilastojen määrä paisuisi muuten vielä entisestään ja alan toimijoita kiinnostavat pokkareita enemmän ne uutuudet.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Unohtakaa Guggenheim, nyt tarvitaan Junibacken!

Mitäs me hirviöt