Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia



Yllätyskäänne! Sain syysflunssan ja havaitsin Larssonin parhaaksi flussalukemiseksi. Siispä suositellaan syysflunssaan.

Summa summarum: Ruotsalainen James Bond meets Mikki Hiiri - tyyppinen etsivä suttaantuu ensin talousrikoksiin, sitten sairaan suvun murhamysteereihin ja kaataa siinä sivussa kaikki vastaantulevat naiset. Ylipitkä, mutta kohtuullisen koukuttava kohudekkari, jota voivat harkita myös ne, jotka eivät yleensä lue dekkareita. Jos kestää Mikki Hiirtä, that is.

Arvio: Toistan itseäni: ei se huono ole. Mutta ei ihan henkeäsalpaavan nerokaskaan. Tulee mieleen loistava ruotsalainen ilmaus lagom. Tämä on ihan lagom-kirja. Hirveä tuomio sinänsä, kun tästä on tehty jo menestysleffakin.

Kirjassa on kansankodille sopivasti näennäis-feministinen lataus: käsitellään sadistisia miehiä, jotka vihaavat ja murhaavat naisia. Naishahmot ovat vahvoja uranaisia, jopa epästereotyyppisellä tasolla (nainen, joka on ilmiömäinen hakkeri, ooh! Osaa käyttää tietokonetta! Ja pelastaa etsivän hengenkin, tajuttoman tasa-arvoista!!). Kirjasta löytyy ihailtavan monipuolinen ja hyvin kuvailtu henkilögalleria, on pahoja miehiä ja pahoja naisia ja kaikkea siltä väliltä. Pisteet siitä.

Mutta sitten kuitenkin. Välillä väsyn liian yksityiskohtaiseen tapahtumaselostukseen (mitä väliä missä kahvilassa päähenkilö Mikael Blomqvist juo kahvit matkalla jonnekin??) ja lopulta väsyn itse Mikael Blomqvistiin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun jo kolmas muka vaikeasti tavoiteltava nainen on kestämättömän rakastunut tähän yltiömoraaliseen Mikki Hiiri -hahmoon. Hei pliis??!

Mikki Hiiri itse sen sijaan ratsastelee kohti auringonlaskua rosmojen ulottumattomissa moraalistaan ylpeänä ja kainalossaan kätevästi naimisissa oleva naisystävä, jonka ihana ruottalainen aviomies ymmärtää sivusuhteen - hei pliis?? Jotta Mikki Hiirestä tehtäisiin kuitenkin sopivasti inhimillinen, hänellä on yksi hirveä puute: hän on huono isä. Oi sentään.

Tämä erhe sivuutetaan silti aika kätevästi, eikä tytärkään häntä vihaa. Minkäs teet, sitoutumiskammoinen mutta lutunen yksinäinen ratsastaja. (Tulee mieleen Juha Itkonen loistava kolumni uusimmassa Imagessa, jossa hän ihmettelee, mitä tasa-arvo tekee sankaruudelle, sitaatti: "Mutta millaisia elämäkertoja kirjoitetaan miehistä, jotka pelaavat sählyä ja vaihtavat vaippoja? Kuka niitä jaksaa lukea?") ;D

Eniten annan kuitenkin miinuksia siitä, että kirjan kerronnallinen teho kärsii kahdesta juonesta: kun se kiinnostavin eli murhamysteeri on saatu ratkaistua, kirja palaa vielä - ihan turhaan - takaisin alkuperäiseen talousrikokseen, joka ei mielestäni tuo juoneen mitään lisäarvoa, ainoastaan pitkitetyn ja lässähtävän lopun. Ihmettelen.

Lisämiinukset myös siitä, että ainakin kaksi juonenkäännettä tarjoiltiin liian tarjottimella jo etukäteen - tiedän, että monien mielestä on koukuttavaa keksiä juonenkäänteitä sata sivua ennakkoon, mutta itse pidän sitä vain kirjailijan laiskuutena. En haluaisi pystyä keksimään mitään ennakkoon kun kyse on dekkareista.

Kritiikistä huolimatta palaan alkuun: tämä on ihan hyvä dekkari. Mutta jatko-osia en enää jaksa.

Kenelle: Ensisijaisesti dekkarifaneille. Toissijaisesti niille, joilla on aikaa ja halua lukea vuodessa yksi 600 sivun dekkari vaikka syysflunssassa.

Alkulause: Oikeudenkäynti oli lopullisesti ohi, ja kaikki mitä oli voitu sanoa, oli sanottu.

Jälkimaku: Lagom. Kiinnostavampi kuin Kauppalehti, kuitenkin.

Starat: 3,5. Tässä oli hetkensä.

Kommentit

Jamppa sanoi…
Hehheh... Ne kaksi seuraavaa osaa ovat tyyten erilaisia kuin tämä eka. Sanon vaan. Talousrikokset ja muut jäävät pois, kerronta tiivistyy.
BLOGitse sanoi…
Taman kirjan ostin vahingossa kesakuussa taalla kaydessani. Tykkasin!

Ennen tuloani elokuussa tilasin kaksi muuta netista valmiiksi odottamaan.
Nyt kirjat odottavat matkalaukussa kunhan paasen takaisin himaan niita lukemaan...
Tuure kirjoittaa sanoi…
Haa! Mulla on nyt syysflunssa, ja nuo kirjatkin hyllyssä, joten taidan lukea!

Ai niin. Ne ovatkin ruotsiksi, joten en taida taitojeni takia lukea...
Ina sanoi…
Eli otan seuraavan osan seuraavaa syysflunssaa varten hyllyyn valmiiksi... ;) Hmm. Voin jopa harkita jatko-osien lukemista, jos diibadaabaa kerran jää pois. Historiallista! Mut saatiin melkein dekkarikoukkuun!
Jenni sanoi…
Kauheaa, dekkarikoukussa! Mutta luepa ne jatko-osat siihen putkeen, niin et ole enää koukussa vaan saanut yliannostuksen. t. Nimim. Eka L oli ihan ok, kolme aivan liikaa.

Kiva kuitenkin että luit kirjan ja kirjoitit siitä: kirjoituksesi oli miljoona kertaa hauskempi kuin mikään Larssonin kirja! :)

Itse olen päässyt dekkarilamaannuksen yli ja siirtynyt Lundánin kautta sujuvasti Kafkaan rannalla. Reilu sata sivua takana ja tykkään kovasti!
Ina sanoi…
Huvittavaa Jenni, miten meidän lukulistat menee yksiin.. ;) Mulla on Kafka rannalla aloitettuna ja tykkään kovasti - se tosin odottaa, että selviän näistä päivänpolttavista kotimaisista ensin (Hotakainen & Tervo).
Anonyymi sanoi…
Ite jäin Larssoniin koukkuun, huomattavasti parempi ku yksikään dekkarikirjailija, jota olen vaivautunut lukemaan (vähän niitä olen kyllä lukenut, koska mielestäni dekkarit ovat aina olleet tylsiä ja loppuratkaisut arvattavia) Luin kaikki kirjat muutamassa päivässä ja päälle vielä Larssonin avovaimon tekemän kirjan millenium-miljoonista. Saisi olla neljäskin osa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Paluu menneisyyteen

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita