Umayya Abu-Hanna: Sinut
Aloitan uuden vuoden yhdellä viime vuosien lempikirjoistani, josta tuli ikävän ajankohtainen: lähi-Idässä soditaan - taas. Jos haluat saada käsitystä lähi-Idän historiasta ja siitä, millaista oli kasvaa Israelissa palestiinalaisessa kristityssä ateistiperheessä (!), lue Umayyan esikoinen Nurinkurin. Ensisijaisesti tai sen lisäksi suosittelen vuonna 2007 ilmestynyttä sekä hulvatonta että koskettavaa Sinut-kokoelmaa, joka on kielellisesti nautittavampi.
Summa summarum: Umayya Abu-Hannan vauhdikas elämä siirtolaisena Suomessa 80-luvulta nykypäivään - alkaen yrityksestä muuttaa nimi ja identiteetti Maija Hänniseksi (!!) huonolla menestyksellä. Harvinainen kirja, joka saa sekä viihtymään että ajattelemaan.
Arvio: Suomessa ei ole juurikaan maahanmuuttajakirjallisuutta (vielä), mutta Umayya on tehnyt genreen aikamoisen startin. Umayyan suomen kielen kehityksen näkee hyvin siirryttäessä vielä vähän hajanaisesta ja hapuilevasta Nurinkurin-teoksesta Sinut-kokoelmaan, joka on jo täynnä hillitöntä verbalistiikkaa ja kielellisiä oivalluksia.
Kirjassa on melkein liikaakin hehkutettavaa, joten totean, että ainakin tämä teos on elävä todiste siitä, miten maahanmuuttajakirjallisuus rikastuttaa kieltä: Umayyan omat sanat ja lauserakenteet ovat hilpeitä ja osuvia (yksi ihastuttavimmista on mieleen jäänyt rähmäsade = räntäsade). Arabialaisen kirjallisuuden ja kerronnan polveilevuus ja rikkaus siirtyy mainiosti kolisevaan suomen kieleemme - siksi suosittelen kirjaa erityisesti niille, jotka nauttivat kielellä pelaamisesta.
Surullisempia ja suututtavampia ovat tekstit, joissa kuvataan identiteetin katoamista vieraassa maassa ja niitä karmeita rasistisia kokemuksia, joita isotukkainen arabinainen Suomessa saa osakseen (kirjassa on mukana myös Umayyan hillittömän hauska afrotukkakeskeinen haastattelu Lola Odusogasta - en ollut itse tajunnut, että upea ja paksu afrotukka voi olla sellainen häpeän lähde, kun en oikein osaa tätä suomalaista maantiehaituvaa arvostaa).
Ihanaa on myös suvaitsevaisuus: Umaaya kärjistää ja polemisoi, muttei tuomitse, suomalaisuutta tarkastellaan nyt jo suurella rakkaudella. Silti jokaiselle suomalaiselle tekisi hyvää katsoa silloin tällöin omaa ns. ylivoimaista länsimaista (nuorta) kulttuuria muiden silmin: silloin kun meillä poltettiin ihmisiä roviolla, lähi-Idässä vallitsi demokratia ja kulttuurin ja sivistyksen kukoistuskausi. Tänään on toisin, mutta who knows?
Kirja on kooste Umayyan eri teksteistä ja sopii siksi luettavaksi esseekokoelman tavoin luku kerrallaan. Nauramisen ja itkemisen lisäksi olen oppinut Umayyan kirjoista lähi-Idästä ja sen kaiken mutkikkuuden taustoista enemmän kuin uutisista ja koulusta ikinä yhteensä. Suosittelen.
Kenelle: Kaikille; pieni- tai isotukkaisille ihmisille.
Alkulause: "Maija Hänninen", sanoo valkotakkinen kolmekymppinen mieslääkäri.
Jälkimaku: Free your mind - Umayya on ihana!
Starat: No 5, koska tästä tulee suomalaisen maahanmuuttajakirjallisuuden klassikko.
Summa summarum: Umayya Abu-Hannan vauhdikas elämä siirtolaisena Suomessa 80-luvulta nykypäivään - alkaen yrityksestä muuttaa nimi ja identiteetti Maija Hänniseksi (!!) huonolla menestyksellä. Harvinainen kirja, joka saa sekä viihtymään että ajattelemaan.
Arvio: Suomessa ei ole juurikaan maahanmuuttajakirjallisuutta (vielä), mutta Umayya on tehnyt genreen aikamoisen startin. Umayyan suomen kielen kehityksen näkee hyvin siirryttäessä vielä vähän hajanaisesta ja hapuilevasta Nurinkurin-teoksesta Sinut-kokoelmaan, joka on jo täynnä hillitöntä verbalistiikkaa ja kielellisiä oivalluksia.
Kirjassa on melkein liikaakin hehkutettavaa, joten totean, että ainakin tämä teos on elävä todiste siitä, miten maahanmuuttajakirjallisuus rikastuttaa kieltä: Umayyan omat sanat ja lauserakenteet ovat hilpeitä ja osuvia (yksi ihastuttavimmista on mieleen jäänyt rähmäsade = räntäsade). Arabialaisen kirjallisuuden ja kerronnan polveilevuus ja rikkaus siirtyy mainiosti kolisevaan suomen kieleemme - siksi suosittelen kirjaa erityisesti niille, jotka nauttivat kielellä pelaamisesta.
Surullisempia ja suututtavampia ovat tekstit, joissa kuvataan identiteetin katoamista vieraassa maassa ja niitä karmeita rasistisia kokemuksia, joita isotukkainen arabinainen Suomessa saa osakseen (kirjassa on mukana myös Umayyan hillittömän hauska afrotukkakeskeinen haastattelu Lola Odusogasta - en ollut itse tajunnut, että upea ja paksu afrotukka voi olla sellainen häpeän lähde, kun en oikein osaa tätä suomalaista maantiehaituvaa arvostaa).
Ihanaa on myös suvaitsevaisuus: Umaaya kärjistää ja polemisoi, muttei tuomitse, suomalaisuutta tarkastellaan nyt jo suurella rakkaudella. Silti jokaiselle suomalaiselle tekisi hyvää katsoa silloin tällöin omaa ns. ylivoimaista länsimaista (nuorta) kulttuuria muiden silmin: silloin kun meillä poltettiin ihmisiä roviolla, lähi-Idässä vallitsi demokratia ja kulttuurin ja sivistyksen kukoistuskausi. Tänään on toisin, mutta who knows?
Kirja on kooste Umayyan eri teksteistä ja sopii siksi luettavaksi esseekokoelman tavoin luku kerrallaan. Nauramisen ja itkemisen lisäksi olen oppinut Umayyan kirjoista lähi-Idästä ja sen kaiken mutkikkuuden taustoista enemmän kuin uutisista ja koulusta ikinä yhteensä. Suosittelen.
Kenelle: Kaikille; pieni- tai isotukkaisille ihmisille.
Alkulause: "Maija Hänninen", sanoo valkotakkinen kolmekymppinen mieslääkäri.
Jälkimaku: Free your mind - Umayya on ihana!
Starat: No 5, koska tästä tulee suomalaisen maahanmuuttajakirjallisuuden klassikko.
Kommentit
Lainausjonoon! o/ Mä tykkäsin siitä Nurinkurinistakin, osittain just sen epätäydellisen kielen ja itsekeksittyjen sanojen takia, on mahtavaa lukea ei-länsimaisen ihmisen tekstiä kun kaikki metaforat, vertaukset ja kuvaukset ovat ihan tuoreita. Ihailtava nainen, kerrassaan.
Ps. Voitko arvostella jonkun Jenni Haukion runokirjan? :D
Huomaa, että Umayya on runoilijan tytär itse - en voi valitettavasti lainata mun omaa Sinut-kappaletta, kun siinä on ihana omistuskirjoitus Umayyalta ja se on siksi kirjahyllyni kallisarvoinen aarre. ;) ´
Joo: Jenni Haukioon on tosiaan perehdyttävä pian (jos joku ei vielä tiedä, niin Niinistön tuore vaimo on myös runoilija!). ;D Itse en ole ihan ylin luontorunouden asiantuntija, mutta koska ikkunalaudalla sattumoisin odottaa jonossa yksi Niinistön kirja, niin täytynee ottaa tällainen lööpeistä poikkeava kirjallisuustieteellinen näkökulma uusimpaan kohupariin (joka vei nyt harmillisesti kyllä vähän terää mahdollisilta Tanjan tulevilta hääuutisilta - näin ne exät voivat yllättää puun takaa!). Se päivänpolitiikasta tällä erää.