Lääkäriromaanin ensifiilis

Yksi vuoden kehutuimpia kirjoja on Riku Korhosen Lääkäriromaani. Pitää jatkaa kehumisketjua heti, että saatte lahjalistalle, jos kirja kiinnostaa; näillä viikoilla koko teoksen lukemiseen ja arvion saamiseen tänne asti menee aikaa...

Suhtauduin varauksella, koska Korhosen Kahden ja yhden yön tarinoita jäi aikoinaan kesken. Kollega kuvaili romaania pitkään ja hartaudella kirjoitetuksi positiivisessa mielessä. Vahvistan tämän: kirjailijalla on kerrankin ollut aikaa hioa lauseita ja kieltä - nautinnollista! Tarinakin alkaa kiinnostaa aika nopeasti, mutta hiottu kieli tekee romaanista myös pari astetta vaativamman ja lievästi akateemisen. Sopisi loistavasti siis joululomaan, jolloin voi vaihteeksi kääntää aivot päälle eikä pois lukemaan ryhtyessään.

Jos pidät Kjell Westöstä, kokeile tätä. Palaan asiaan, kun pääsen loppuun...

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Oisko tästä tiedossa arviota piakkoin? Odottelen jo malttamattomana...
8. tammikuuta 2009 klo 15.22
Ina sanoi…
Hyvä kun kysyit - piakkoin saattaa olla liikaa luvattu.. :-/ Kirjasta on luettu 1/3 - alkoi tuntua liian raskaalta lomalukemiseksi, mutta aikeissa on jatkaa sitä seuraavaksi, mikä kertoo jo aika paljon: romaani on hyvä ja hyvin kirjoitettu, mutta vähän raskas. Ei imaissut ainakaan vielä niin, että olisi ihan pakko lukea yhdeltä istumalta loppuun (mutta tiedän muita, joille on käynyt niin). Tarvitsisin vähitellen lukuavustajia, anyone?? ;)
9. tammikuuta 2009 klo 18.51
Ina sanoi…
Ai niin: Korhosen esikoinenhan jäi aikoinaan kesken. :-/ Mikäs tässä nyt on. Lääkäriromaanin kanssa ei saa käydä niin, koska kirja on hyvä (ja kollegalta lainassa, joten täytyy kysyä palautusaikaa..), mutta joskus eteen osuu kirjailijoita, joiden kohtaloksi jää toistuvasti odottaa vuoroaan x-vuotta - eli joko sitä, että kirja unohtuu tai sitä, että lukija kypsyy lopulta kirjan tasolle ja palaa siihen ollessaan valmis. ;)
9. tammikuuta 2009 klo 18.54
Anonyymi sanoi…
Minultakin jäi se Korhosen ensimmäinen kirja kesken. Tai ehkä se on vähän liioitellusti sanottu, parin ensimmäisen sivun jälkeen kirja vaikutti jotenkin ärsyttävältä enkä viitsinyt edes kunnolla aloittaa sen lukemista... Mutta tuon Lääkäriromaanin luin tuossa taannoin melko ripeästi. Että se taisi todellakin olla mukaansatempaava. Siitä jäi kuitenkin jotenkin jäsentymätön fiilis, ja bongattuani sen top-listaltasi olin utelias kuulemaan mitä sinä siitä ajattelet. Kun kerran osaat kirjoitella kovin osuvia arvioita :) Mutta jään odottelemaan lisäaatoksiasi Lääkäriromaanista tai sitten niistä muista kirjoista joita luet vältellellessäsi siihen palaamista...
9. tammikuuta 2009 klo 21.42
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Miksi muuten novelleja julkaistaan nykyään niin vähän? Nehän ovat loistavia kirjoja kaikkien kiireisten bussimatkoille tai väsyneen arki-illan pikalukemiseksi. Lisää novelleja! Toivoo Ina. Summa summarum : Osaa se, novellitkin. En aio sortua enää ylisanoihin Itkosen kohdalla, vaan suhtaudun teokseen viileän analyyttisesti. Säästän vielä pari novellia viikonloppuun, mutta uskoisin saaneeni jo riittävän käsityksen. Arvio : Ihana nimi novellikokoelmalle: Huolimattomia unelmia. Juuri niistä näissä tarinoissa on kyse. Hassua kyllä, Itkosen välillä vuolaskin kirjoitustyyli on mukautunut novelleihin uusiksi: kerronta on romaaneja tiivimpää ja ytimekkäämpää. Uutta on siirtyminen pari astetta äijäkirjallisuuden suuntaan: osasta novelleja tulee mieleen Antti Tuuri tai Petri Tamminen. Itkosen kyky erilaisiin kertojiin ja näkökulmien uskottavaan vaihteluun korostuu hyvin novelleissa, joissa on uusia tyyli- ja kerrontakokeiluja: ei tule toistoa tai kyllästymistä, tunnetta siitä, että kerrotaan sama
Lue lisää

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita

Kuva
Koska viimeksi luit runoja? Aivan. En muista minäkään (Bob Dylanin kuuntelemisestakin on vuosia). Vaan nyitpä luin, onneksi. On taas ollut pientä hässäkkää (ja koskapa ei olisi) ja runot ovat täydellinen vastaus puoli-levottomaan olotilaan, jossa ei ehdi keskittyä mihinkään. Olen harrastanut vartin minimeditaatioita Anna Elina Isoaron loistavan runokokoelman Rakkautta ja vasta-aineita (Into, 2016) parissa. Alaotsikkona on Runoja äidiksi tulemisesta. Tykkään kirjasta niin paljon, että palaan aiheeseen vielä yhdessä Anna Elinan kanssa. Kuvan lapsi ei liity kirjaan mitenkään, ja kuitenkin kaikin tavoin. Mutta sitä ennen runoista. Pidän itse eniten siitä lajista runoutta, jota ymmärrän. Tämä on sellainen kirja. En ehdi lukea yhtä runoa koko päivää ja miettiä upeiden metaforien syviä merkityksiä. Valitettavasti. Mutta kirjat ovat ihmistä eivätkä ihmiset kirjoja varten, on valittava siitä kasasta, johon kulloinkin kykenee. Isoaron runot käsittelevät kaikkea mahdollista äitiyteen
Lue lisää

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan

Kuva
Kävipä hassusti. Sain kirjan arvostelukappaleen töihin. Siis arvostelukappaleen , se on: kirjekuoren, jonka sisällä on kirja ja kuoren päällä tarra "arvostelukappale". OMG! Tarkoittaako tämä sitä, että kirjabloggaajille aletaan vähitellen lähettää kirjoja ihan luettavaksi asti?? Maailma muuttuu eskoseni, todellakin! Olen saanut arvostelukappaleita ennenkin, mutta lähinnä kirja-alan tutuilta ja useimmiten itse pyytämällä. Mutta tässä kirjassa on arvostelukappale-tarra ja aion kehystää sen seinälle. Ja mikäs se kirja sitten on: Matthew MacDonaldin "Näin kehosi toimii. Käyttäjän käsikirja." (Docendo) Arvioin tekijän edellisen teoksen "Aivot - käyttäjän käsikirja", joka oli hyvä (arvio täällä ). Nyt ne olivat Docendolla osanneet ajatella, että saattaisin tykätä tästäkin. Olen niin hämmentynyt, että aion ehdottomasti arvioida ja kehua kirjan. Aihe liittyy väljästi Hesarissa viime viikolla olleeseen juttuun blogien suosion kasvusta ja jopa blogilla tienaamisesta
Lue lisää