Kirja meille, joita jännittää kaikki
Nyt on harvinainen uutinen kirja-alalta: ystävä teki omakustanteena lastenkirjan, joka menestyy! Ajatelkaa: hän maksoi itse kuvittajan, painokulut ja kaiken. Ja otti juuri uuden painoksen.
Tähän voisi sanoa voi köllinpujut, koska kirja on tietenkin Project Maman eli Katja Lahden kirjoittama ja Annukka Palménin kuvittama Mörökölli-kirja: Pikkis, rohkea pikku mörökölli eli kirja kaikille, joita joskus jännittää. Kirja kuuluu meidän perheessä luonto- ja rohkeusteemansa takia ehdottomiin suosikkeihin, mutta olen iloinen myös siksi, että joskus maailmassa riskinotto kannattaa. Kirja-alalla on tietenkin aivan liikaa myös toisenlaisia esimerkkejä, joten on vaihteeksi kiva nostaa esiin iloinen poikkeus.
Mörököllin kaltaisen ison ja kalliin kirjan tekeminen omalla rahalla ja omalla riskillä on niin järjetön idea, että ei sen onnistumista voi kuin ihmetellä ja ihailla.
Itse en odottanutkaan Katjalta muuta kuin huippulaatuista lastenkirjaa, mutta on mainittava, että myös mieheni on ottanut kirjan erityiseksi fanikirjakseen. Veikkaan, että se johtuu sekä seikkailuhenkisestä metsäteemasta että tietystä selkeydestä. Kirja on hyvin konstailematon ja ajaton ja siitä syntyy helposti juttua lapsen kanssa.
Pikkiksen seikkailussa on sopivasti jännitystä, mutta ei liikaa, joten se sopii hyvin iltasaduksi. Luvut ovatkin kätevästi yhden tai kahden iltasadun mittaisia. Etenkin esikoistamme jännittää usein ihan kaikki, joten hänen on helppo samastua Pikkikseen, kuten äidinkin, jota jännittää myös edelleen usein ihan kaikki, mutta iän mukana vähän vähemmän.
Siksi meillä luetaan yleensä kaikki mahdolliset rohkeuskirjat (kts. myös Paula Norosen Supermarsun rohkeuskirja, Tammi 2018), joita suinkin löytyy, sillä herkän lapsen kasvattaminen on välillä ihan helvetillistä hommaa: lasta pitää tietenkin kannustaa rohkeuteen, mutta ei painostaa. Herkkyys ei nimittäin katoa kovuudella, sen tiedän omasta lapsuudestani. Muistan vieläkin kaikkein pahimpina kokemuksina koulun uimakoulut, jolloin vatsani oli aina niin kipeä, että uimakouluun oli ihan mahdoton mennä. Niinpä en sitten oppinut uimaankaan. Mikä ei varsinaisesti vähentänyt uimakoulun pelkoa.
Olisiko siihen auttanut uimakouluun pakottaminen: no ei. Välillä tietenkin jouduin osallistumaan ja silloin uin käsipohjaa lastenaltaassa toisen onnettoman uimataidottoman kanssa. Häpeä oli hirveä, muistan sen vieläkin kouluvuosista kaikkein parhaiten. Onneksi vanhempani tajusivat, mistä on kyse ja isäni alkoi viedä minua uimahalleihin kahdestaan. Lisäksi hän ilmoitti, ettei uimakouluun ole pakko mennä, jos se hirveästi pelottaa. Sen jälkeen pelko väheni niin paljon, että pystyin menemään. Ja jossain vaiheessa opin uimaankin.
Jos tunnistat lapsesi luonteenlaadun tästä flashbackista, suosittelen Mörökölli-kirjaa lämpimästi. Hyvän tarinan lisäksi kuvitus on komea. Annukan luontokuvitukset ovat pieniä taideteoksia:
Meillä kirja otetaan aina mukaan mökille, jossa etsitään sen innoittamana mörököllejä ja jymykiviä. Eskari-ikäinen on luullakseni ydinkohderyhmää, mutta luen kirjaa myös 3-vuotiaalle lyhennettynä versiona ja kuvia tutkien.
Pidän ylipäänsä kovasti kaikista kauniisti kuvitetuista metsä- ja luontokirjoista lapsille, mutta niitä ei ole kovin helppo löytää (suosituksia otetaan mielellään vastaan!).
Ja loppuun lisää hyviä uutisia: paitsi että mörököllin kakkospainos on jo saatavilla, seuraava osa tulee syksyllä. Tätä kirjaa saa siis vain netistä (voit tilata sen täältä) - halpahallikirja se ei ole, mutta kylläkin hintansa väärti ja muutenkin seuraavalle sukupolvelle hyvin siirtyvä klassikko. Kirjasta ovat kirjoittaneet myös mm. Isyyspakkaus, Tämän kylän homopoika ja Salamatkustaja.
Tällä suosituksella toivotan hyvää viikonloppua kaikille, joita joskus vähän jännittää!
Tähän voisi sanoa voi köllinpujut, koska kirja on tietenkin Project Maman eli Katja Lahden kirjoittama ja Annukka Palménin kuvittama Mörökölli-kirja: Pikkis, rohkea pikku mörökölli eli kirja kaikille, joita joskus jännittää. Kirja kuuluu meidän perheessä luonto- ja rohkeusteemansa takia ehdottomiin suosikkeihin, mutta olen iloinen myös siksi, että joskus maailmassa riskinotto kannattaa. Kirja-alalla on tietenkin aivan liikaa myös toisenlaisia esimerkkejä, joten on vaihteeksi kiva nostaa esiin iloinen poikkeus.
 |
| Tässä on kyllä kaunis kirja. Ja iso. |
Mörököllin kaltaisen ison ja kalliin kirjan tekeminen omalla rahalla ja omalla riskillä on niin järjetön idea, että ei sen onnistumista voi kuin ihmetellä ja ihailla.
Itse en odottanutkaan Katjalta muuta kuin huippulaatuista lastenkirjaa, mutta on mainittava, että myös mieheni on ottanut kirjan erityiseksi fanikirjakseen. Veikkaan, että se johtuu sekä seikkailuhenkisestä metsäteemasta että tietystä selkeydestä. Kirja on hyvin konstailematon ja ajaton ja siitä syntyy helposti juttua lapsen kanssa.
Pikkiksen seikkailussa on sopivasti jännitystä, mutta ei liikaa, joten se sopii hyvin iltasaduksi. Luvut ovatkin kätevästi yhden tai kahden iltasadun mittaisia. Etenkin esikoistamme jännittää usein ihan kaikki, joten hänen on helppo samastua Pikkikseen, kuten äidinkin, jota jännittää myös edelleen usein ihan kaikki, mutta iän mukana vähän vähemmän.
Siksi meillä luetaan yleensä kaikki mahdolliset rohkeuskirjat (kts. myös Paula Norosen Supermarsun rohkeuskirja, Tammi 2018), joita suinkin löytyy, sillä herkän lapsen kasvattaminen on välillä ihan helvetillistä hommaa: lasta pitää tietenkin kannustaa rohkeuteen, mutta ei painostaa. Herkkyys ei nimittäin katoa kovuudella, sen tiedän omasta lapsuudestani. Muistan vieläkin kaikkein pahimpina kokemuksina koulun uimakoulut, jolloin vatsani oli aina niin kipeä, että uimakouluun oli ihan mahdoton mennä. Niinpä en sitten oppinut uimaankaan. Mikä ei varsinaisesti vähentänyt uimakoulun pelkoa.
Olisiko siihen auttanut uimakouluun pakottaminen: no ei. Välillä tietenkin jouduin osallistumaan ja silloin uin käsipohjaa lastenaltaassa toisen onnettoman uimataidottoman kanssa. Häpeä oli hirveä, muistan sen vieläkin kouluvuosista kaikkein parhaiten. Onneksi vanhempani tajusivat, mistä on kyse ja isäni alkoi viedä minua uimahalleihin kahdestaan. Lisäksi hän ilmoitti, ettei uimakouluun ole pakko mennä, jos se hirveästi pelottaa. Sen jälkeen pelko väheni niin paljon, että pystyin menemään. Ja jossain vaiheessa opin uimaankin.
Jos tunnistat lapsesi luonteenlaadun tästä flashbackista, suosittelen Mörökölli-kirjaa lämpimästi. Hyvän tarinan lisäksi kuvitus on komea. Annukan luontokuvitukset ovat pieniä taideteoksia:
Meillä kirja otetaan aina mukaan mökille, jossa etsitään sen innoittamana mörököllejä ja jymykiviä. Eskari-ikäinen on luullakseni ydinkohderyhmää, mutta luen kirjaa myös 3-vuotiaalle lyhennettynä versiona ja kuvia tutkien.
Pidän ylipäänsä kovasti kaikista kauniisti kuvitetuista metsä- ja luontokirjoista lapsille, mutta niitä ei ole kovin helppo löytää (suosituksia otetaan mielellään vastaan!).
Ja loppuun lisää hyviä uutisia: paitsi että mörököllin kakkospainos on jo saatavilla, seuraava osa tulee syksyllä. Tätä kirjaa saa siis vain netistä (voit tilata sen täältä) - halpahallikirja se ei ole, mutta kylläkin hintansa väärti ja muutenkin seuraavalle sukupolvelle hyvin siirtyvä klassikko. Kirjasta ovat kirjoittaneet myös mm. Isyyspakkaus, Tämän kylän homopoika ja Salamatkustaja.
Tällä suosituksella toivotan hyvää viikonloppua kaikille, joita joskus vähän jännittää!
Kommentit