"Method Ina": Iltavillien lasten äänikirjarauhoitus

Tämä on niin sanottu toivepostaus. Salamatkustaja-blogin Satu kirjoitti hauskan jutun itselleni tutusta ongelmasta: lasten iltariehasta. Satu kyseli vinkkejä aiheesta, ja koska itselläni on kaksi iltavilliä lasta lupasin kertoa siitä ainoasta elämää helpottavasta asiasta, jonka olen keksinyt: äänikirjoista.

En siis listaa tähän itsestäänselvyyksiä, kuten säännölliset rutiinit, riittävä liikunta, laitteiden sammutus ajoissa, huoneen tuuletus, rauhallinen laatuaika vanhempien kanssa ja blaati blaati blaa - ne kaikki ovat jo käytössä niillä, joilla on oikeasti hankalan iltavirkut lapset. (Yksi asia, joka auttaisi 3-vuotiaan kanssa olisi päiväunien lopettaminen, mutta koska se ei päiväkodissa onnistu, on keksittävä muuta).

Lasten äänikirjat ovat joka tapauksessa meillä pelastus iltakatastrofin hallintaan. Käytän itse BookBeatia, koska olen samassa konsernissa töissä (mutta mainittakoon, että BookBeatilla ei ole muuten mitään tekemistä tämän postauksen kanssa). Muitakin hyviä palveluja on, kuten Storytel ja Elisa Kirja.

(Varoitus lukijoille: äänikirjat voivat aiheuttaa vakavaa koukuttumista sekä aikuisille että lapsille. Älä siis koskaan jätä lasta yksin äänikirjan kanssa koko yöksi, sillä saatat katua sitä aamulla. Lapset tarvitsevat ennen kaikkea painettuja kirjoja, joten huolehdi siitä, että lastenhuoneessa on iso kasa kirjoja saatavilla koko ajan ennen kuin otat äänikirjapalvelun käyttöön. Method Ina ei myöskään ole minkään ammattikasvattajan, terapeutin, psykologin tai opettajan testaama ja suosittelema, vaan puhtaasti yhden perheen hyväksi havaitsema käytäntö iltariitojen vähentämiseksi.)

Äänikirjapalvelut toimivat kännykässä, padissa tai melkein missä tahansa laitteessa, jota käytät koko ajan muutenkin.

Esimerkkejä kategorioista: huomatkaa runot & näytelmät!


Tässä omia havaintojani opiksi ja iloksi ja muutamia vinkkejä meillä toimivista äänikirjoista:

- Iltasatu. Äänikirja ei korvaa iltasatua, vaan on sen jatke. Iltavillien lasten kanssa voidaan tinkiä meillä ennemmin hampaiden pesusta kuin iltasadusta vanhemman sylissä. Ainoa meillä todella toimiva tapa rauhoittaa lapsia on yhdessä ääneen lukeminen ja he myös tietävät, että sen jälkeen mennään sänkyyn ja piste.

- Lukija. Kun iltasadun jälkeen aletaan valita sopivaa kuunneltavaa, lukija on erittäin tärkeä kriteeri. Rauhallisia ja hyviä, mutta sopivan tasaisia lukijoita ovat omien kokemusteni mukaan esim. Paavo Kerosuo (ihana ääni!), Vuokko Hovatta, Markus Beckman tai Lauri Kortelainen. Oma lukunsa ovat ne hyvin pirteät ja innokkaat lukijat, joita ei misssään nimessä kannata valita illalla, vaan esim. autoon silloin, kun halutaan pitää lapset kiinnostuneina ja hereillä. Lukijalla on siis väliä - toiset rauhoittavat, toiset innostavat. Hyvä, että molempia löytyy.

- Toisto. Lapset reklamoivat samojen satujen kuuntelusta välillä, mutta usein uuden tarinan kanssa on vaikeampi nukahtaa. Siksi laitamme heille usein ensin lyhyen pätkän joko jotain uutta tai lasten omaa suosikkia, ja sen jälkeen vaihdetaan satuun, jonka he osaavat ulkoa ja joka ei siksi enää jännitä. Yllättävän hyvin suostuvat siihenkin. Mieheni harrastaa tässä tarkoituksessa mm. Muumeja ja Astrid Lindgrenin satuja.

- Suosikkeja: 6-vuotias on ollut erityisen innostunut Timo Parvelan Pate-tarinoista (esim. Paten aikakirjat, Tammi, Maukka ja Väykkä, Tammi), Martin Widmarkin Lasse-Maijan etsivätoimistosta (Tammi) ja Paula Norosen Supermarsusta (Tammi). 6- ja 3-vuotiaat pitävät molemmat järjettömän paljon Vaahteramäen Eemelistä (Astrid Lindgren, WSOY) ja melkein kaikista Muumeista (Tove Janssonin alkuperäisjutuista tosin osa on liian hurjia, Muumipeikko ja Pyrstötähti ei ole iltasatukamaa meillä). Uusia suosikkeja ovat Markus Majaluoman Isä, lähdetään saareen! (WSOY) ja etenkin 3-vuotias fanittaa kovasti Tiina Nopolan Siiri-sarjaa (Tammi). Äänikirjapalvelujen nerokkuus onkin siinä, että kirjoja on helppo testata ja vaihtaa. Tätä kautta meille on löytynyt myös uusia hittejä, joita luetaan yhdessä kirjoina ja joita en olisi itse tajunnut heille edes ehdottaa. Äänikirjoissa siis toimii myös porttiteoria painettuihin kirjoihin.

- Ajastus: Meidän iltavirkut eivät tietenkään aina nukahda äänikirjaan. Tästä syystä kätevintä on käyttää ajastustoimintoa, jolla voi laittaa sadun päälle vaikka vartiksi tai puoleksi tunniksi. Siinä ajassa lapsi on joko nukahtanut tai tulee huoneestaan ilmoittamaan, että satu loppui - ja sen jälkeen onkin aika miettiä, miten se nukkumatti saadaan tänään parhaiten tulemaan. Usein aika nopeasti: kun on itse saanut rauhallista ilta-aikaa puoli tuntia ilman nukutusrumbaa, jaksaa istua paremmin hetken aikaa sängyn vieressä laulamassa vielä vaikka parit tuutulaulut. Ja sitten nukutaan.

- Ja vielä yksi ässä hihasta eli musiikki: Kaikki lapset eivät halua kuunnella äänikirjoja, kertoi kollega. Meilläkin 3-vuotias on vielä ikänsä puolesta vähän sillä rajalla, jaksaako vai ei. Jos ilta vaikuttaa levottomalta, käytän hänellä sen sijaan musiikkia: ensin laulan parit tutut tuutulaulut ja sen jälkeen soitan musiikkia - tässä ihan ylivoimainen apuväline on Soiva tuutulaulukirja, (toim. Leena Järvenpää, kuv. Virpi Penna, laulujen säestäjä Vilhelmiina Luokkanen, Tammi 2015), jossa hiljennän volyyminappia lapsen rauhoittuessa ja lopulta sammutan musiikin kokonaan. Olennaista on, että lapsi saa jotain rauhoittavaa kuunneltavaa ja saa oman ajatus- ja energiavirtansa poikki.

Kokemukseni mukaan äänikirjat vaativat vähän totuttelua ja niiden kuuntelun voi aloittaa ensin vaikka automatkoilta. Meillä tätä on treenattu jo pari vuotta, joten siitä on syntynyt tuttu ja turvallinen rutiini. Ei siis kannata luovuttaa ihan heti, vaan totutella äänikirjoihin ensin hereillä ja jos lapset alkavat kuunnella niitä, siirtyä sen jälkeen iltaan ja nukkumaanmenoon. Eri palveluita saa myös testata pari viikkoa maksutta, joten kokeilemalla ei vielä menetä mitään.

BookBeatissakin lasten äänikirjavalikoima on vielä aikuisten listaa kapeampi, mutta uusia kustantajia on tulossa mukaan kevään aikana ja valikoima laajenee koko ajan. Lapset myös rakastavat kuunnella samoja juttuja uudelleen ja uudelleen, joten olemme itse pärjänneet tällä valikoimalla toistaiseksi hyvin. Havahduin tässä yhtenä iltana huomaamaan, että meillähän ei enää kukaan juoksentele sängystä pois 35 kertaa. Itse asiassa kukaan ei juokse meillä enää iltaisin sängystä edes yhtä ainoaa kertaa, mikä johtuu varmasti äänikirjojen lisäksi myös lasten kasvamisesta ja järkiintymisestä. Toivoa siis on kaikissa iltavilleissä perheissä! Lisää vinkkejä äänikirjoista lapsiperheessä mm. Taidekoti-blogissa.

Iltarauhaa ja kauniita unia!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuinka lapseni ei oppinut kuivaksi rusinalla

Kirja meille, joita jännittää kaikki

Uppista, sano esikoiskirjailija