Kuusi arkisyytä lukea lapselle - yes, you can!

Luetko lapsellesi kirjoja usein? Onnittelut - kuulut pikkiriikkiseen vähemmistöön Suomessa.

Tämän opin töissä viime viikolla. Perehdyin Lukukeskuksen Lue lapselle -hankkeeseen ja järkytyin, lainaus sivustolta:

"Viimeisten tutkimusten mukaan vain 25 % suomalaisvanhemmista lukee lapselle usein. Pohja lukemiskulttuurille ja lukutaidolle luodaan kuitenkin jo varhaislapsuudessa. Vanhempien merkitys lapsen lukutaidolle on ratkaisevin nimenomaan ennen kuin lapsi itse osaa lukea."

Piti ottaa lukulasit esiin: sanotaanko siinä todella, että vain 25 % lukee lapselle usein? Luulin, että luku olisi toisinpäin: vain 25 % vanhemmista EI lue usein lapselle. Kysyin lisää hankkeeseen osallistuvalta ammattilaiselta, joka kiertää päiväkodeissa vinkkaamassa vanhemmille ja henkilökunnalle lastenkirjoista. Hän vahvisti asian: monet vanhemmat eivät tiedä, mitä lukisivat tietyn ikäisille lapsille tai sanovat, että lukemiseen ei ole aikaa. Höpö höpö, sanon minä.


Kirjoista saa hyviä esikuvia. Vaahteramäen Eemeli ja Peppi Pitkätossu inspiroivat edelleen. 

Lue lapselle -sivulta löytyy järkiperustelut siitä, miksi lapselle kannattaa lukea sekä vinkkejä kirjoista. Nyt annan tässä omat kahden lapsen otantaan perustuvat arki-perustelut sille, miksi lapsille kannattaa lukea - ja nimenomaan usein, mitä se sitten itse kullekin tarkoittaa:

1. Lue lapselle, koska se on kivaa. Monet lastenkirjat ovat hauskoja ja niistä syntyvät päivän parhaat kikatukset tai keskustelut. Isompi lapsi saattaa kirjan innostamana yhtäkkiä kertoa elämästään jonkun sellaisen uutisen tai tuntemuksen, jota et kuulisi häneltä muuten (esim. "Mäkin pussasin Ilonaa tänään. Me ollaan rakastuneita nyt."). Joskus on kiire nukkumaan ja yksi kirja ja 10 minuuttia riittää. Joskus voi innostua itsekin ja lukea vaikka tunnin. Meillä lapset tietävät, että kirjoilla saa iltaan lisäaikaa, koska äiti ei oikein osaa sanoa kirjoille ei ja "vielä yks kirja, pliis!" -mankuminen tuottaa parempaa tulosta kuin karkin vinkuminen kaupassa.

2. Lue lapselle, koska kirja ei ole iPad. Mutuna voisin sanoa, että 99 % niistä vanhemmista, joilla on perheessä jonkunlainen viihdytyslaite, potee huonoa omatuntoa sen liiallisesta käytöstä. Kuulun tähän jengiin. Nyt rehellisesti: kuinka usein pelaat tai katsot lapsen kanssa telkkaria yhdessä? Aivan. Laitteita käytetään useimmiten silloin, kun aikuinen haluaa olla ns. rauhassa. Se on ihan ok. Mutta ei sitä aikaa voi mitenkään laskea lapsen kanssa yhdessä vietetyksi ajaksi, ellette istu oikeasti sylikkäin pelaamassa ja puhu siitä, mitä teette (tätäkin onneksi tapahtuu toisinaan). Sitä paitsi iPad tekee monet lapset levottomiksi ja sen pois ottaminen aiheuttaa usein raivarit. Ilmiön tuntevat useimmat vanhemmat, mutta kirjaraivareista en ole vielä kuullut.

Tämä hieno leffa aiheutti painajaisia pitkäksi aikaa. Lopulta kävimme juonen läpi kirjan avulla ja selvitimme, mitä siinä oikein tapahtui. Ei painajaisia.


3. Lue lapselle sitä, mistä tykkäät itse. Vastaus kysymykseen "mitä lukisin lapselle on helppo": lue sitä, mikä tuntuu sinusta hauskalta ja kiinnostavalta. Itse olen vilkkaiden poikien kanssa aina suosinut hyvää kuvitusta ja kohtuullisen lyhyitä tarinoita. Oma lastenkirjamaku selviää vain kokeilemalla. Lasten kirjamaku sen sijaan selviää nopeasti - jos kirja ei kiinnosta, he ottavat hatkat. Sitten vain seuraavan kirjan pariin. Lapset osaavat myös yllättävän nuorina valita itse kiinnostavat kirjat, joten kierros kirjastossa tai kirjakaupassa on hyvä idea.

4. Lue lapselle, koska se on halpaa ja ekologista. Tässä ei nyt voi vedota rahaan. Kuka tahansa voi kävellä kirjastoon ja lainata vaikka 75 lastenkirjaa kokeiltavaksi ihan siltä seisomalta. Lisäksi ne tädit siellä osaavat kertoa, mitä kannattaa lainata. Sama pätee kirjakauppaan: lastenkirjat ovat melko edullisia ostettuinakin ja niiden ostaminen on hyvä investointi, koska niitä rakkaimpia luetaan ja syödään vuosien ajan kunnes kannet irtoavat. Itse luen lapsilleni myös n. 20 vuotta vanhoja isojen serkkujen perintökirjoja. Useimmat lastenkirjat eivät vanhene, päinvastoin, paranevat vaan. Olen aina ostanut kummilapsilleni kirjoja lahjaksi, koska kirja on pitkäaikaisempi ja ekologisempi vaihtoehto kuin se uusin muovikrääsä, joka menettää kiinnostavuutensa ja jalkansa viimeistään ylihuomenna (viittaan tässä mm. Ryhmä Hau -kamaan, joka on luvattoman kallista suhteessa laatuun). Kierrätän kirjat seuraaviin perheisiin ja tähän asti kaikki ovat ilahtuneet.

5. Lue vauvalle, koska se rakastaa sitä. Usein olen kuullut kysyttävän, missä iässä lapselle pitäisi alkaa lukea. Aloitin sen itse, kun he olivat kuukauden ikäisiä ja helppoja uhreja. Näytin sängyllä köllivälle pötkylälle kirkkaita kuvia ja luin vauvojen loruja (esim. klassikko Kirsi Kunnas toimii aina) ja he pyörittelivät silmiään ja sanoivat ööh. Siitä se porttiteoria sitten käynnistyi. Vauvalle ei ole väliä, mitä lukee - hän rakastaa ääntäsi ja sitä, että olet lähellä. Mutta myöhemminkin ehtii - jos lapsesi harjoittelee jo lukemista, kannattaa toimia vauhdilla ja aloittaa yhdessä lukeminen heti tänään. Tunnen vanhempia, jotka lukevat yli 10-vuotiaillekin edelleen illalla ääneen, koska lapset toivovat sitä.

5. Lue lapselle, koska haluat lapsellesi hyvää. Nykymaailmassa lapsen kasvattaminen on lähes mahdoton tehtävä, jossa epäonnistuu aina. Lukemisessa ei. Yhdessä lukeminen tarjoaa lapselle aitoa läheisyyttä ja läsnäoloa ja pahinta, mitä voi tapahtua, on lapsen pitkästyminen. Tai se, että hän ei tykkääkään lukemisesta (sitäkin sattuu, ei se mitään. Olet ainakin yrittänyt!). Lukeminen kasvattaa lasten empatiakykyä ja sanavarastoa, eikä kumpaakaan voi tässä maailmassa olla liikaa.

Ei se aina huvita. Sitten vain torkut kirjan alla ja uusi yritys myöhemmin (kuvassa Anssi Keräsen Lossi-Lassi ja merten salaisuudet).


Päätän saarnani tähän. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että tulisin joka ilta hulluksi, ellen saisi kirjoilla kahta vilkasta poikaa rauhoitettua kainaloon istumaan hiljaa.

Jos et ole tähän asti lukenut lapselle kuin vain joskus, niin ei se mitään. Kokeile sitä! Just do it! Yes, you can!

Lue lapselle - et kadu!


Kommentit

Voin allekirjoittaa jokaisen kohdan tästä mainiosta kirjoituksestas! Erityisesti ilahdutti tuo vinkki, että lukeminen kannattaa aloittaa jo vauvan kanssa. Olen kuullut valitteluita (ja ehkä joskus itsekin valitellut), että pienen vauvan kanssa on välillä vähän tylsää olla kaksin kotona päivät pitkät. Vauvojen ja taaperoiden kanssa on oikeasti aika hauska lukea ja tutkia kirjoja, eikä ainakaan hetkeen ole tylsää. :)

Toinen suosikkikohtani oli tuo, jossa mainitsit, että vielä kymmenvuotiaillekin lapsille luetaan ääneen. Minä aivan ehdottomasti kannatan sitä, että isompienkin lasten kanssa luetaan ääneen yhdessä. Joskus asetelman voi tietysti myös kääntää päälaelleen ja pyytää lasta lukemaan aikuisille ja/tai pienemmille sisaruksille. Tai sitten kirjan voi lukea vaikka vuorotellen.
Ina sanoi…
Loistava idea muuten tämä, että pyytää lasta lukemaan vaihteeksi aikuisille tai pikkusisaruksille! Unohdin tästä myös äänikirjat, joita olemme itse alkaneet käyttää automatkoilla ipadin vaihtoehtona. Vanhin lapseni on vasta viisi, joten en vielä tiedä kauanko ääneen lukemista saa hänen kanssaan jatkaa, mutta toivottavasti ikuisesti! ;) Nykyiset vauvakirjat ovat muutenkin loistavia, kun niissä on luukkuja ja ääniä ja valoja ja kokonaisia biisejäkin, ainakin omat vauvat ovat jaksaneet tutkia niitä yllättävän pitkään. Hyvä vinkki ovat myös luontokirjat äänillä, lintujen aidot kukkuut hämmästyttävät toistuvasti.
Onna sanoi…
Bonussektori: iltaisin ainoa toimiva uhkaus iltatoimien nopeuttamiseksi on: "me ei ehditä lukea, jos et nyt..." Siinä myös aikuinen haluaa lapsen ehtivän, jotta päästään lukemaan.

Meillä on käyty ensimmäinen sensurointitaistelu, kun antiikin tarut osoittautuivat aikuisten mielestä turhan ronskeiksi (mies luuli kirjastosta lainatessaan ns. lasten versioksi). 6-v. karjui "LUE!!!" ja minä kieltäydyin. Tilanne huvitti, mutta eihän sitä lapselle voinut näyttää.

Mutta sydän miltei suli onnesta, kun eskarissa oli luettu Fedja-setää, ja lasten kestovitsiksi vakiintui dialogi siitä ("Kop kop." "Kuka siellä?" "Posteljooni Petshkin. Toin teille Pörriäisen.")
Ina sanoi…
Meillä on käytössä sama uhkaus! :D Ainoa, mikä tehoaa vetkutteluun on uhkaus siitä, että tämä on nyt pois lukuajasta. Fedja-setä on ihan mahtava - se on lapsuuteni lempikirjoja enkä ikinä unohda, kun luin pojalleni sitä ekaa kertaa ja hän tipahti täysin samasta posteljooni Petshkinistä, josta minäkin aikoinaan. Jos on ollut illalla jotain pikku kiistaa, kaivan aina posteljooni Petshkinin esiin ja ilta päättyy hyvällä fiiliksellä, kun hihitetään samaa kohtaa aina uudestaan.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Kuinka lapseni ei oppinut kuivaksi rusinalla

Mitäs me hirviöt