Tekeekö mielesi unelmahommiin?

Luen Satu Rämön (Salamatkustaja) ja Hanne Valtarin (Lähiömutsi) kirjaa Unelmahommissa - Tee itsellesi työ siitä mistä pidät (WSOY 2017) vähän oudosta kulmasta. Olen palaamassa syksyllä töihin ja yhdistetyn hoito- ja kirjoitusvapaan jälkeen kaipaan kovasti nimenomaan sitä perinteistä päivätyötä ja työyhteisöä - paikkaa, jonne mennään aamulla ja josta tullaan iltapäivällä kotiin, jossa syödään lounasta hauskojen kollegojen kanssa, istutaan palavereissa ja ennen kaikkea tehdään paljon töitä kokkaamisen, imuroinnin ja leikkimisen sijaan. Tämä kaikki tuntuu hoitovapaan jälkeen ihanalta. Blogiakin pidän vain harrastuksena, joten onko tällä yrittäjyyttä ja freelancerin vapautta ylistävällä kirjalla minulle mitään tarjottavaa?

Ammattibloggaajat ottavat taitavia kuvia järjestelmäkameralla. Tässä näette havainnekuvan harrastelijabloggaajan kuvasta.


No on. Ensinnäkin itsestäänselvyys: Satu ja Hanne ovat erinomaisia ja hauskoja kirjoittajia, ja sellaisilta lukee huvikseen melkein mitä tahansa. Toiseksi kirja on kiinnostava kurkistus siihen unelmatyöhön, josta moni haaveilee: ammattibloggaamiseen. Nykypäivänä se on ihan oikea ja vaativa ammatti, jolla voi elättää itsensä ja perheensä, jos on tarpeeksi hyvä ja valmis tekemään sen eteen kunnianhimoisesti ja tunteja laskematta töitä.

Ja selväksi tulee, että töitä on tehtävä tosissaan ja pitkään. Molemmat ovat taustaltaan toimittajia ja Suomen Blogimedian bloggaajia, mitä tekee bloggaamisesta ammattimaista ja blogin sisältömarkkinoinnista huomattavasti helpompaa. Lisäksi molemmat ovat selvästi luovia ja monialaisia tyyppejä, jotka haluavat keksiä koko ajan uutta - hyvä edellytys menestyksekkääseen yrittäjyyteen. Etenkin Islannissa asuvan Sadun käyntikortti on aika uskomaton: toimittajan, kirjailijan ja bloggaajan töiden lisäksi hänellä on Islannissa suomalaista designia myyvä kauppa ja hän on myös matkailuyrittäjä. Islantilaisesta yrittäjäasenteesta voisi ottaa oppia Suomessakin.

Näiden urapolkujen kehittymistä on kiinnostavaa seurata ja he myös avaavat koko kehityskaarensa yksityiskohtaisesti opiskeluista lähtien. Paljon puhutaan verkostoitumisen merkityksestä ja kirjaankin on haastateltu monia oman unelmatyönsä toteuttajia.

Riippumatta siitä, onko päivätyöläinen vai freelancer kirja tarjoaa ajatuksia herättävän näkökulman nykyiseen työelämään ja siihen mitä yhä useammat työltään toivovat: vapautta vaikuttaa omiin työaikoihinsa, joustavuutta työajan ja vapaa-ajan välille sekä työn tuloksen mittaamista kellokortin leimaamisen sijaan. Siksi pidän kirjaa hyödyllisenä melkein kenelle tahansa. Näin asiasta kirjoittaa Satu:

"Myös työpaikan käsite huutaa uudistusta. Työ ei ole paikka, jonne mennään, vaan asia joka tehdään. Se on tulos, joka saavutetaan. Teen töitä välillä pyörän selässä. Yleensä ideat ovat parempia, jos ne syntyvät ulkona jotain hauskaa tehden kuin toimistolla koneen ääressä istuen."

On tietysti paljon töitä, joissa etätyöt tai jousto eivät ole mahdollisia - ensimmäisenä tulee mieleen hoitoala, opettajat, poliisit tai kaupan myyjät. Mutta ainakin meillä tietotyöläisillä työn ja vapaa-ajan rajat ovat yhä vaikeammin eroteltavissa - ja jos minulta kysytään, saavat ollakin. Itseäni ei haittaa lainkaan pitää silmällä työpaikan somekanavia myös vapaa-ajalla, jos työnantaja puolestaan joustaa loma-ajoissa silloin, kun päiväkoti on kiinni.

Pidän kirjan realismista: vaikka unelmatyön ja yrittäjyyden vapautta ja hyviä puolia hehkutetaan, kumpikaan ei lupaa rikastumista, vaan ainoastaan kohtuullista toimeentuloa. He myös muistuttavat siitä, että hiljaisia työviikkoja tulee ja niihin on syytä varautua taloudellisesti. Hanne kertoo unelmatyön varjopuolista ja ruuhkavuosina uupumisesta, kun kone kulkee mukana lomillakin (joista tosin voi tehdä myös blogiin sisältöä ja saada tuloja matkan kustantamiseen). Freelancerin työ vaatii hyvää itsekuria ja kykyä sanoa ei.

Kirjassa annetaan paljon käytännön neuvoja unelmatyöhön siirtymiseen ja Hanne avaa omat työtapansa ja työviikkonsa perusteellisesti. Satu puolestaan vastaa yleisimpiin kysymyksiin kivijalkakaupan perustamisesta. Jos haaveilee unelmahommiin hyppäämisestä, tämä kirja kannattaa ehdottomasti lukea ensin. Kirjoittajat muistuttavat myös siitä, että koska kaikille yrittäjäksi ryhtyminen ei ole järkevää tai mahdolllista (esim. yksinhuoltaja saattaa arvostaa vakaita tuloja ja säännöllisiä työaikoja palkallisine lomineen), jokainen voi silti miettiä, voiko päivätyön yhdistää unelmatyöhön muulla tavoin tai osa-aikaisesti.

Itse keksin hoitovapaalta yhden ihanan asian, jota en pysty toteuttamaan työpaikalla: päiväunet lapsen kanssa. Olen oppinut tämän tavan vasta viimeisen vuoden aikana ja tajunnut, kuinka paljon puolen tunnin nokoset lounaan jälkeen freshaavat päätä. Ehkä menen töissä joskus lounaan sijaan siivouskomeroon torkkumaan.

Koska kirja on työpaikkani julkaisema enkä voi siksi suositella kirjaa objektiivisesti, uskaltaudun antamaan silti yhden vinkin: tämä voisi olla myös erinomainen lahjakirja kevään ylioppilaille tai muille nuorukaisille, jotka pohtivat mitähän tekisi isona.



Kommentit

Arja sanoi…
Onnekseni olen aika unelmahommassa - vaikken harmi kyllä kirjabloggaajana, joka tietysti olisi se ultimate goal. Mutta kirja kuulostaa kiinnostavalta ja asialliselta, ja varmasti on myös ajankohtaista mietintää monelle, vaikka ehkä kuitenkin aika pienelle joukolle työikäisistä. Tuo päiväunimainintasi herätti kommentointihalun: milloin ihmeessä otamme työpaikoilla ne tavaksi - hyödyt ovat niin ilmeiset. Se väsynyt iltapäivä saisi aivan uutta puhtia. Työtapaturmat vähenisivät, ja muut turhat virheet. Tehokkuus kasvaisi. Sairauspoissaolot vähenisivät. Kaikki yrityksille edullisia asioita, puhumattakaan työntekijän hyvinvoinnista. Tästä asiasta voisi perustaa vaikka puolueen.
Joni sanoi…
Pelästyin otsikon luettuani, mutta onneksi teit kirjoituksessa selväksi, että tulet takaisin työyhteisöömme! Tämmöisten kirjojen julkaiseminen on aina vähän riski, kun ei voi tietää kuinka moni työtoveri innostuu ottamaan kirjan neuvoista vaarin...
(Itsekin toki käsikirjoitusta lukiessa ryhdyin miettimään mitä haluan tehdä ja kuka voisi siitä minulle maksaa. Lopputulos: haluan lukea kirjoja, ja kas, siitähän minulle jo maksaakin Bonnierin ystävällinen suku.)
Ina sanoi…
Joni: 😂 Kyllä vaan, unelmatyötä voi pitää paikkaa, jossa maksetaan kirjojen lukemisesta! Arja: äänestän heti päiväunipuoluettasi! Ja kirjaa voi tosiaan suositella ihan vain inspiraation hakemiseksi, bloggaajille tämä on varsinkin kiinnostava kurkistus ammattibloggaajan elämään.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Unohtakaa Guggenheim, nyt tarvitaan Junibacken!

Mitäs me hirviöt