Millainen poika, sellainen äiti: painajaisia Annie Proulx'n tapaan

Palaan edelliseen teemaan: painajaisiin. Ei niistä näemmä pääse edes nelikymppisenä, vaikka parhaansa mukaan välttää kauhutarinoita.

Luen Annie Proulx´n novellikokoelmaa Näin on hyvä (Otava 2011, suomentaja Juhani Lindholm). Proulx tunnetaan mm. Brokeback Mountainin alkutarinan kirjoittajana, ja samalla hyvällä linjalla jatkaa tämäkin kokoelma: vähän hyytäviä tarinoita menneen ajan cowboy-elämästä preerialla (muun muassa).

Kansi on leppoisampi kuin sisältö.
Mutta ei ole mitään pieni talo preerialla -juttua tämä kyllä. Spoilaan yhden tarinan kertomalla juonen: teini-ikäinen rakastunut pari menee naimisiin 1800-luvun lopussa. Ovat kunnon uudisraivaajia ja rakentavat omaa pientä tilaa onnellisina. 14-vuotias vaimo tulee raskaaksi, 17-vuotias aviomies/poika lähtee tienaamaan lisää rahaa kauas kotoa.

Sitten vaimo synnyttää kuolleen vauvan ennenaikaisesti yksin mökissä. Naapuri löytää hänet seuraavana keväänä, kojootit ovat syöneet vauvan ja muut preerian pikkueläimet äidin. Sillä välin aviomies on jäätynyt talvella kuoliaaksi saamatta koskaan tietää vaimonsa kohtalosta. Eikä siitä saa oikein tietää kukaan muukaan, noin ennen some- ja muuta teleoperaattoriaikakautta.

Että semmoinen hyvän yön satu. Luin sen viimeiseksi illalla ja kolmelta yöllä aloin tätä sitten pohtia. Harmaana ja jäykkänä syntynyt vauvan ruumis kummitteli päässä, samoin sen ressukka äiti, joka kitui yksin vuorokausia ennen kuin kuoli. Ei tullut uni enää silmään.

Millainen kosminen yksinäisyys. Nuoripari, joka ei saa edes koskaan tietää toistensa kohtaloista. Ja joiden kohtaloista ei kukaan välitä.

Onhan tällaista maailmassa aina ollut, ja on edelleen. Proulx kertoo koko tarinan niin koruttomasti, että tulee lyöneeksi lukijalta ilman pihalle. Tarinat ovat muutenkin aika karuja, mutta tämä oli vähän liikaa.

Proulx muuten julkaisi esikoisromaaninsa Laivauutisia peräti 53-vuotiaana ja voitti heti sekä Pulitzerin että National Book Awardin. Laivauutisia on todella hyvä kirja (ja elokuva), suosittelen sitä novellien lisäksi.

Tästä en silti oikein tiedä jatkanko. Ehkä katson telkkaria tänään.

Alkulause: "Archie ja Rose McLaverty paaluttivat itselleen oman tilan sinne, missä Little Weed -joki kohisee alas Sierra Madren rinteitä."

Kenelle: Jos pitää Carol Shieldsistä, Alice Munrosta ja muista rapakon takana loistavista novellisteista, kannattaa kokeilla tätäkin.

Väsynyt äiti -pisteytys (1-4): kaksi. Meni yöunet, siitä sakkoa heti muuten hienolle kokoelmalle.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Kuinka lapseni ei oppinut kuivaksi rusinalla

Mitäs me hirviöt