Novellihaaste: Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia

Montakohan romaania hyllyssäni on kesken Haruki Murakamilta? Suhdettani häneen kuvastaa parhaiten se, että hänen kirjoissaan on jotain, josta pidän ja jotain, joka saa jättämään ne kesken. En tiedä miksi. Kerronta on tuntunut aina taitavalta, mutta jotenkin unettavalta ja seuraavaksi olenkin aloittanut ihan vain väliaikaisesti jonkun muun kirjan.

Siksi novellihaaste sopii Murakamiin loistavasti. Eikä turhaan: Miehiä ilman naisia -kokoelman (Tammi 2016, suom. Juha Mylläri) ensimmäinen novelli Drive my car ei todellakaan jää kesken.



Se kertoo vanhasta näyttelijämiehestä, joka saa itselleen nuoren naiskuskin. Yksinäinen leskimies tulee lopulta avautuneeksi kuskille onnellisesta avioliitostaan ja kuolleesta vaimostaan, joka petti häntä useita kertoja ilman, että miehelle koskaan selvisi miksi eikä hän osannut sitä vaimon eläessä kysyäkään. 

Vanhan näyttelijämiehen yksinäisyyttä jää pohtimaan, eikä naislukijan ole ehkä aivan mahdoton ymmärtää, miksi vaimo on kaivannut muita miehiä tämän kaiken eristäytyneisyyden keskellä. Jos mies katselee vaimonsa syrjähyppyjä sivusta sanomatta mitään, häntä tuskin voi pitää kovin intohimoisena ihmisenä muutenkaan. 

Rivien välistä voi aavistaa, että kommunikaatio ei ole ollut suhteen vahvuuksia ja vaikka mies on ollut onnellinen, onko hän koskaan tullut kysyneeksi sitäkään vaimoltaan? Parin päivän ikäisenä kuollut vauvakin on kuitattu kotona täydellisellä hiljaisuudella:

"Syntynyt tyhjiö oli raskas ja pimeä. Jaloilleen pääseminen vei puolisoilta kauan. He viettivät pitkiä aikoja kotona puhumatta sanaakaan. Tuntui, että suun avaaminen johtaisi helposti jonkin typeryyden ulos päästämiseen. Kafukun vaimo alkoi juoda paljon viiniä. Kafuku itse uppoutui joksikin ajaksi kalligrafiaharrastukseen."

Näin. Kuinka ollakaan, vaimon ulkopuoliset suhteet alkoivat tämän jälkeen.

Voi olla, että Murakami sopii itselleni nimenomaan novellistina, ei romaanikirjailijana. Hänen tyylissään on jotain viehättävän vanhanaikaista ja klassista. Drive my car on rakennettu parhaan novellitaiteen oppien mukaan, henkilöistä syntyy monipuolinen kuva, heidän välillään on jännite ja novellissa on kiinnostava juoni. 

Aion lukea kokoelman vauhdilla kokonaan. Saa nähdä toimiiko porttiteoria: jos innostun tosissani, saatan palata jonkun romaaninkin pariin uudella innolla. 

Novellikokoelmasta lisää mm. Kirja vieköön! ja Mitä Luimme kerran -blogeissa.

Kommentit

Tiia&Tommi sanoi…
Kivaa lukea, että innostuit noin kovasti. En ole vielä lukenut yhtäkään Murakamia, mutta vahvasti olen lupautunut lukemaan Miehiä ilman naisia tähän novellihaasteeseen. On ollut kiva lukea blogeista, kuinka pidetty tämä on, eipähän jännitä enää niin kovasti. Murakamin romaaniin tarttuminen olisi mulle varmasti paljon vaikeampaa, vaikka kuinka kehuttaisi. Novellit ♥
dirac sanoi…
Minulla on muutama Murakami, mutta lukenut olen vain Norwegian woodin. Senkin lopun kiirehtien ja huolimattomasti. Yleensä olen tarkka, että jokainen rivi on luettu ja sisäistetty :-D Mutta onneksi ystävät lainaavat murakamejani, joten ne eivät jää pelkästään koristeeksi. Minusta Murakami ei ole kaksinen, tosin olen ylikriittinen. Olen niitä vanhanliiton miehiä, jotka kaipaavat juontakin ja draaman kaarta, sekä kauniita lauseita. Murakamin ilmaisu ei sytytä. Hän kirjoittaa seksistäkin kuin teini-ikäinen. Toinen mistä en tykkää, on Tikli-nainen, jonka jumalat juhlivat öisin. Jotakin samaa on Murakamin kanssa ilmaisussa heillä. Jaksavat lätistä päivien viemästä vailla sen kummempaa sisältöä. Tai sitten minä en vaan ymmärrä kaikkea sitä hienoa, mitä sinne on kätketty. Yleensä niin on, vaikka yritän rajallisen ymmärrykseni mukaan jokaisen rivin sisäistääkin :-P
Ina sanoi…
Murakami on ollut mulle jotenkin liian suuri kirjailija ja sitten on nolottanut, kun en ihan innostukaan. Olisipa kaikilla kirjailijoilla novellikokoelmia, joiden kautta voi tutustua tyyliin ja sitten vasta tarttua siihen 700 sivun romaaniin. 😉
Ina sanoi…
Naurattaa kovasti tämä "jaksavat lätistä päivien sisällöstä vailla sen kummempaa sisältöä", tunnistan mistä puhut. 😊 Tätä ongelmaa ei mielestäni ole tässä kokoelmassa: ainakin tässä novellissa jokaisella lauseella tuntui olevan merkitys ja jokainen lause vei novellia eteenpäin. Siksi rakastan itse hyviä novelleja, olen vanhemmiten tullut ehkä aikapulankin takia kärsimättömäksi lukijaksi. Suosittelen siis kokeilemaan tätä!
Digitalis sanoi…
Minulla on nyt tuossa Kafka rannalla seisomassa ja pitäisi kahlata päästä päähän. Ehkä sitten kokeilen herran novelleja. Kummallista, että pidän Virginia Woolfista yli kaiken, vaikka hänen kirjoissaan vasta päivien viemät kimaltelevatkin vailla sen suurempaa tarkoitusta. En meinannut muistaa, että mihin blogiin kommentoin. Tästä pitäisi tulla ilmoitus jonnekin, mutta ei näköjään tule. On näitä profiilejakin niin paljon, että sekaisin menee. Kun luin, mitä Sabinan knalli kirjoitti Murakamista, tunsin itseni noloksi. Ei näillä harmailla soluilla tavoita mitään sellaista. On kuin katujyrällä ajaisi puutarhan läpi. Jää ne nyanssit noin niinku huomaamati.
Ina sanoi…
Kokeile novelleja! Ja muuten: Woolf on myös omia lemppareitani, on totta, että heissä on jotain samaa. Olen nolostellut tätä Murakamia tähän asti. Nyt olen vähän helpottunut - nautin sentään Murakamin novelleista ja ymmärrän hänen hienoutensa omakohtaisesti, en muiden hehkutuksen takia. 😉

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Kuinka lapseni ei oppinut kuivaksi rusinalla

Mitäs me hirviöt