Viimeinen luku: Kuinka lopettaa kirjablogi sitä oikeastaan lopettamatta

Lähdinkin näköjään tammikuussa vähän pidemmälle matkalle blogin osalta. ;) En kuitenkaan ihan puoleksi vuodeksi, nyt voi lähinnä ihmetellä, mihin aika oikein meni...

Koska inhoan katoamisia, tulin kertomaan, että hengissä ollaan - on ollut niin vilkas kevät, että blogista löytyy useampi kesken jäänyt teksti, joita en koskaan ehtinyt kirjoittaa loppuun ja julkaista. Kuten sanoin aiemminkin: ehdin lukea, mutten kirjoittaa lukemastani.

Nyt tilanne muuttuu jälleen. Palaan töihin syksyllä ja vieläpä uuteen työpaikkaan, jossa tulen kirjoittamaan kirjoista tavalla tai toisella työkseni kaiken aikaa. :) Valitettavasti se tarkoittaa samalla jäähyväisiä Inahdukselle: olen menossa töihin WSOY:lle ja olen sen jälkeen jäävi kirjoittamaan muiden kustantajien kirjoista. Ja koska olen vähän jäävi kirjoittamaan oman talon kirjoistakaan, ei taida jäädä jäljelle paljon kirjoitettavaa. Pelkkää diibadaabaa ei kukaan jaksa lukea. Mainittakoon, että tuleva työnantajani ei ole edellyttänyt blogin lopettamista - sen päätöksen olen tehnyt oman etiikkani pohjalta ihan itse. ;)

Inahduksen lopettaminen tuntuu niin haikealta, että olen lykännyt tämän viestin kirjoittamista pitkään, mutta toisaalta uskon, että tulen pyörimään muilla tavoilla blogimaailmassa ja netissä ensi syksynä. Jos minut löytää vakituisemmin kirjavinkkailemasta jostain osoitteesta, tulen infoilemaan sen tänne syksyllä.

Sillä välin kerron vielä pikavinkit kevään top-kirjoistani, ilman tärkeysjärjestystä:

- Ulla-Lena Lundberg: Jää (Teos). Finlandia-palkinnon viime syksynä voittanut Jää on suuri romaani, joka kaikkien pitäisi lukea, vähän kuin saariston Fanny ja Alexander. Nostalgista, kaunista, naurattavaa, surullista, kerta kaikkiaan hieno tarina papin perheestä ulkosaaristossa. Aion vähitellen lukea Lundbergilta kaiken muunkin - hänen pitäisi päästä koko maailman tietoisuuteen.

- Aki Ollikainen: Nälkävuosi (Siltala). Voitti Hesarin esikoiskirjapalkinnon syksyllä. Pieni suuri romaani Suomen historian unohdetuista vuosista, teki lukupiiriimme suuren vaikutuksen. Niin järkyttävä, että oli melkein vaikea lukea välillä, mutta kannatti. Timantin tarkaksi hiottua kieltä.

- Mooses Mentula: Isän kanssa kahden (WSOY). Mentula kuuluu uusiin lemppareihini. Vaihteeksi Suomen nykypäivää: isä, äiti, pieni poika ja Lapin hulluus. Mentula kuvaa vaikuttavasti etelästä tuodun vaimon sätkiviä sopeutumisyrityksiä pohjoiseen. Mentulan kieli murrevivahteineen on nautinnollista, tarina kerta kaikkiaan liikuttava ja koukuttavasti kirjoitettu. Teki mieli lähteä Lappiin välittömästi - mutta ei kylläkään perheenäidiksi.

- Anu Silfvergberg: Äitikortti (Teos). Viimeinkin joku kirjoittaa äitiydestä poliittisesti, älykkäästi ja ennen kaikkea itseironisesti! Suosittelen kirjaa ehdottomasti niille mutseille, jotka pitävät kaikkia äitiys-ismejä itselleen vieraina. Nautin Silfverbergin kirkkaasta ajattelusta ja terävästä analyysistä, jossa henkilökohtaisuus yhdistyy poliittiseen. Itketti ja nauratti moneen kertaan. Esseekokoelmana maan ehdotonta kärkeä, joskin uskon kiinnostavan eniten niitä, joita aihe liippaa läheltä. Kiitos Anu!

- Gillian Flynn: Kiltti tyttö (WSOY). Pakko saada mukaan jotain ulkomaistakin: Flynnin Kiltti tyttö on ihmissuhdedekkari, joka koukutti. Luokittelen viihteeksi, mutta melko laadukkaaksi sellaiseksi. Kuvaus kahden narsistin traagiseen suuntaan luisuvasta avioliitosta. Jättää jälkeensä kylmät väreet, mutta sopii loistavasti riippumattoon.

- Katja Kettu: Kätilö (WSOY). Kettu kuuluu kirjailijoihin, joita ehdin lukea vasta tänä keväänä ja nyt olen koukussa. Kätilö on suuri romaani Lapin sodasta ja rakkaudesta sodan varjossa. Kirja on ajoittain raaka ja kokonaisuudessaan järkyttävä: Suomen lähihistorian natsiyhteydet valkenivat itselleni uudella syvyydellä ja tuntui hirveältä, että natsien vankileirejä on ollut pienessä lintukodossamme ja vieläpä vanhempieni elinaikana! Kyllähän sen tavallaan tiesi, mutta... Huikean tarinan lisäksi Ketun kieli on omaa luokkaansa. Lukekaa. Jatkoksi suosittelen keväällä ilmestynyttä novellikokoelma Piippuhyllyä.

Mutta nyt: voi luopumisen tuskaa!

Koska vihaan jäähyväisiä, en sano niitä tälläkään kertaa. Teen siis jälleen yhden välitilinpäätöksen: kiitän lukijoita ihanista Inahdus-vuosista ja inspiroivista keskusteluista ja toivon jälleennäkemistä muissa foorumeissa!

Siteeraan lopuksi Tove Janssonia kappaleella, jota olen muistaakseni käyttänyt ennenkin:

"On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina.
Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi."

Hyvää kesää, tack och adjö! :)


Kommentit

Onnittelut uudesta, kiinnostavalta vaikuttavasta työpaikasta! Kiitokset yhteisestä matkasta. INAhdus oli ensimmäisiä kirjablogeja, joihin omaani aloittaessani tutustuin. Jään kaipaamaan! Toivottavasti kuullaan Sinusta tosiaan muussa yhteydessä. Kaikkea hyvää matkaan! <3
Arja sanoi…
Onnea uudesta työstä, mahtava juttu! Ja samoin kuin Kirsi, blogisi taisi olla ensimmäinen kirjablogi, jota aloin lukea, ja sittemmin perustin oman. Haikeaa. Mutta elämä on - ja tapaamisiin muualla, toivottavasti myös vierailet meidän blogeissamme ahkerasti (ja tutustut Katjan ja Hannan mainioon Kirjablogikirjaan) :-) Mentulan kirja odottaa yöpöydällä, kiva kuulla että pidit noin paljon. Kiltti tyttö on erinomainen, karmivan koukuttava, laatuviihdettä kuten sanoit. Hyvää kesän jatkoa!
Leena Lumi sanoi…
Ina, onnea uuteen työpaikkaan♥

Lukuvinkit: Alan Hollinghurst Vieraan lapsi sekä Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme.
penjami sanoi…
Olen kovasti pitänyt iskevästä, ytimekkäästä tyylistäsi. Jo tapa, miten usein rakennat kirja-arvion, kertoo jotakin siitä, mitä mieltä olet.

Harmi jos blogi ei enää päivity, mutta hienoa, kun sinulla on edessä uusia haasteita. Onnea matkaan!



Satu sanoi…
Ekaksi, kiitos ihan sairaan hyvästä kirjablogista. Olen löytänyt tämän kautta monta herkkua, jotka olisivat muutoin jääneet lukematta. Nyt aion toden totta tarttua tuohon Kätilöön, joka on odottanut hyllyllä lukemista jo jonkin aikaa.

Tokaksi, onnea uudesta työpaikasta. Aivan sairaan juttu!! WSOY on onnekas saadessaan sut.

Kolmanneksi, kiitos nyt muuten vaan. Enhän mä olisi ilman tätä kirjablogia kirjoittanut yhtä kirjaa <3

Ina sanoi…
Voi, kiitos teille, nyt vasta haikeaa onkin!! :) Kirjablogikirja on jo mukana kesälomapinossa, ja syksyllä aktivoidun taas kommentoimaan ja seuraamaan blogeja aktiivisemmin. Tämä nykyinen 1,5-vuotias työnantaja on hyvin intensiivinen eikä arvosta äidin tietokoneella istumista. ;)

Mutta onneksi pysyn kirja-alalla enkä katoa kirjablogimaailmastakaan minnekään, päinvastoin. Katsotaan, missä syksyllä nähdään, livenä ja verkossa! :)
http://www.olivialehti.fi/kirjasieppo/ sanoi…
Ikävää! Inahdus on ollut suosikkejani. Mutta onnea uuden duunin johdosta ja hyvää elämää!
Erja Metsälä sanoi…
Onnea uuteen ja kiitos menneistä! Minullekin sinun blogisi on ollut innoitus ja esikuva!
Deekoo sanoi…
Sivuhuomio:

"olen menossa töihin WSOY:lle ja olen sen jälkeen jäävi kirjoittamaan muiden kustantajien kirjoista. Ja koska olen vähän jäävi kirjoittamaan oman talon kirjoistakaan, ei taida jäädä jäljelle paljon kirjoitettavaa"

Juridiikassa jääviyssäännöt menevät näin, hieno periaate ja jäävääminen on aina henkilökohtainen ratkaisu.

Minusta bloggausta voisi jatkaa kirjoista, jotka ovat niin vanhoja, etteivät ole enää "kustannusohjelmassa"
Onna sanoi…
Ikävä tulee, mutta onhan tässä ollut "pehmeä lasku" :D Onnittelut uudesta työpaikasta!
Ina sanoi…
Deekoo: ihan hyvä huomio kyllä, veikkaan, että maailmasta löytyisi riittävän neutraaleja tai vanhoja kirjoja blogattavaksi, mutta en ehdi niitä enää lukea... ;D Itse asiassa jo tämäkin loma menee ensi syksyn uutuuskässäreiden lukemiseen - objektiivisuusongelman lisäksi siis aikapula olisi varmaan aika iso haaste.

Mutta katsotaan keksinkö jotain muuta, kiitos teille ihanista kommenteista jälleen kerran!
Khayr sanoi…
Sääli, että lopetat! Tykkäilin näistä teksteistä, onnea uusiin kuvioihin! Hienoa, että elanto tulee kirjojen parista, vaikka meille lukijoille se ei lohtua tuokaan. :)
S sanoi…
Tyypillistä, että löytää hienon blogin vasta sen jälkeen, kun sen ylläpito on lopetettu. Onneksi tekstit ovat kuitenkin vielä luettavissa. :P

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan

Paluu menneisyyteen