Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike
Arvaatte: yhden kirjan olen tänään kaupasta hakenut ja lukenut melkein kokonaan, vauva on saanut makoilla lattialla (ja oppikin sitten heti kääntymään, kops, näin äidin lukuharrastus kehittää lasta välittömästi!). Nimittäin Tuomas Kyrön uusimman elikkä Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike (WSOY 2012).
Tolkun kirja se on. Tällä kertaa uhkaa Mielensäpahoittajaa liian kaunis kodinhoitaja ja siitä sitten huostaanotto sekä nälkäkuolema. Ei auta kuin alkaa opetella kokkaustaitoa ja alkaa se ruskea kastikekin syntyä siinä perunaohjeiden ohessa.
Ihan helmi on tämä, jos nauratti se edellinen. Kyllä en kyllästy, vaikka arvaan että moni jo marisee että keksisi jotain uutta. Ei tarvitse ihmisen keksiä kuin yksi hyvä idea elämässä sanon minä ja jos on tarpeeksi hyvä niin elää sillä lopun ikää, ehkä perikuntakin vielä, näin uskon tälle Kyrölle tässä käyvän Paasilinnat että yksi hyvä tarina joka vuosi niin pysyy perunoissa.
Siellä on tämmöistä itseironiaakin, lukekaa vaikka kuvaus aamu-tv:n kirjailijavieraasta: "Siloposkinen kloppi röhnötti sohvalla ja luuli olevansa hauska. Se oli kirjoittanut vanhasta äkäisestä miehestä keksityn tarinan ja luuli selvästi tietävänsä sellaisesta jotain. Kyllä toivon että saa pian reuman moinen rahasta kuvittelija. Kyllä ei kukaan alle viisikymmentävuotias ole koskaan hauska."
Se on nykyään tv:ssäkin tämä Kyrö kuten kaikki joille tässä maassa pienikin menestys jaetaan. Kyllä on hauska sielläkin, se on vissi. Onneksi on lyhyt kirja tämä, muuten jäisi lapsi hunningolle. Ja jos ette nyt tiedä mistä tässä puhutaan niin kyllä minä mieleni pahotan!
Tolkun kirja se on. Tällä kertaa uhkaa Mielensäpahoittajaa liian kaunis kodinhoitaja ja siitä sitten huostaanotto sekä nälkäkuolema. Ei auta kuin alkaa opetella kokkaustaitoa ja alkaa se ruskea kastikekin syntyä siinä perunaohjeiden ohessa.
Ihan helmi on tämä, jos nauratti se edellinen. Kyllä en kyllästy, vaikka arvaan että moni jo marisee että keksisi jotain uutta. Ei tarvitse ihmisen keksiä kuin yksi hyvä idea elämässä sanon minä ja jos on tarpeeksi hyvä niin elää sillä lopun ikää, ehkä perikuntakin vielä, näin uskon tälle Kyrölle tässä käyvän Paasilinnat että yksi hyvä tarina joka vuosi niin pysyy perunoissa.
Siellä on tämmöistä itseironiaakin, lukekaa vaikka kuvaus aamu-tv:n kirjailijavieraasta: "Siloposkinen kloppi röhnötti sohvalla ja luuli olevansa hauska. Se oli kirjoittanut vanhasta äkäisestä miehestä keksityn tarinan ja luuli selvästi tietävänsä sellaisesta jotain. Kyllä toivon että saa pian reuman moinen rahasta kuvittelija. Kyllä ei kukaan alle viisikymmentävuotias ole koskaan hauska."
Se on nykyään tv:ssäkin tämä Kyrö kuten kaikki joille tässä maassa pienikin menestys jaetaan. Kyllä on hauska sielläkin, se on vissi. Onneksi on lyhyt kirja tämä, muuten jäisi lapsi hunningolle. Ja jos ette nyt tiedä mistä tässä puhutaan niin kyllä minä mieleni pahotan!
Kommentit
(Munhan piti taannoin ihan googlata, että mistä ihmeestä tulee immeisten netissä hokema "kyllä minä mieleni pahoitin".)
Kyllähän se on tutkimuksissa todettu, että äidin lukeminen on yhteyksissä positiivisesti lapsen kehitykseen (tietyillä aloilla) mutta te olitte hauskasti malliesimerkki tästä asiasta :D. Ja kylläpä äidin oma hyvä tuuli välittyi tästä kirjapäivästä selvästi...
Saako kysellä joko vauvalla on omia kuvakirjoja hankittuna :) ?
Mutta kyllä: on kirjoja ja oma kirjahyllykin, sain just siskoltani meidän lapsuuden kirjoja ison pinon ja lahjaksikin niitä on saatu. Vähän vaatimatonta on vielä herran lukeminen, mutta en pahota siitä mieltäni - ehkä kirjan syöminen on se eka merkittävä lukukokemus, joka toimii porttiteorian tavoin? ;)
Mitä tulee mielensäpahoittajaan, niin suosittelen ykkösosaa, jos ei ole lukenut vielä ollenkaan. Siitä selviää se sielunmaisema kuitenkin paremmin, tämä keskittyy ruokaan nimensä mukaan. Menestyksen näkee muuten myös kirjassa olevista värikuvista - se on yleensä sikakallis ratkaisu ja kertoo huikeista myyntiodotuksista, jotka toteutunevat. ;)
Mutta juu, unisex mikä unisex, vaikka aika vähän on sexin kanssa tekemistä kirjalla kylläkään. Hauska on, siitä huolimatta.
Kyllä en ymmärrä miksi on muutettava asetuksia ja ulkoasuja koko ajan, näennäismuutosta se on. Sisältö pysyy silti samana elikkä enimmäkseen huonona. Kyllä ei ole ysin uutisissa muuttunut mikään 50 vuoteen, paitsi Lindin Arvi kun jäi pois ja se olikin ikävä se.