Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike

Arvaatte: yhden kirjan olen tänään kaupasta hakenut ja lukenut melkein kokonaan, vauva on saanut makoilla lattialla (ja oppikin sitten heti kääntymään, kops, näin äidin lukuharrastus kehittää lasta välittömästi!). Nimittäin Tuomas Kyrön uusimman elikkä Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike (WSOY 2012).

Tolkun kirja se on. Tällä kertaa uhkaa Mielensäpahoittajaa liian kaunis kodinhoitaja ja siitä sitten huostaanotto sekä nälkäkuolema. Ei auta kuin alkaa opetella kokkaustaitoa ja alkaa se ruskea kastikekin syntyä siinä perunaohjeiden ohessa.

Ihan helmi on tämä, jos nauratti se edellinen. Kyllä en kyllästy, vaikka arvaan että moni jo marisee että keksisi jotain uutta. Ei tarvitse ihmisen keksiä kuin yksi hyvä idea elämässä sanon minä ja jos on tarpeeksi hyvä niin elää sillä lopun ikää, ehkä perikuntakin vielä, näin uskon tälle Kyrölle tässä käyvän Paasilinnat että yksi hyvä tarina joka vuosi niin pysyy perunoissa.

Siellä on tämmöistä itseironiaakin, lukekaa vaikka kuvaus aamu-tv:n kirjailijavieraasta: "Siloposkinen kloppi röhnötti sohvalla ja luuli olevansa hauska. Se oli kirjoittanut vanhasta äkäisestä miehestä keksityn tarinan ja luuli selvästi tietävänsä sellaisesta jotain. Kyllä toivon että saa pian reuman moinen rahasta kuvittelija. Kyllä ei kukaan alle viisikymmentävuotias ole koskaan hauska."

Se on nykyään tv:ssäkin tämä Kyrö kuten kaikki joille tässä maassa pienikin menestys jaetaan. Kyllä on hauska sielläkin, se on vissi. Onneksi on lyhyt kirja tämä, muuten jäisi lapsi hunningolle. Ja jos ette nyt tiedä mistä tässä puhutaan niin kyllä minä mieleni pahotan!

Kommentit

Calendula sanoi…
Hauska saattaisi olla hän, kun saisi joskus jonkun mielensäpahoittajan käsiinsä. Hauska oli arviokin.
(Munhan piti taannoin ihan googlata, että mistä ihmeestä tulee immeisten netissä hokema "kyllä minä mieleni pahoitin".)
Susa sanoi…
Oi, minulla odottaa jo tämä lukupinossa!
bleue sanoi…
Hauska arvio :D ja pistää taas tämän lukijan lukulistalle Kyrön ensimmäisen Mielensäpahoittajan...

Kyllähän se on tutkimuksissa todettu, että äidin lukeminen on yhteyksissä positiivisesti lapsen kehitykseen (tietyillä aloilla) mutta te olitte hauskasti malliesimerkki tästä asiasta :D. Ja kylläpä äidin oma hyvä tuuli välittyi tästä kirjapäivästä selvästi...

Saako kysellä joko vauvalla on omia kuvakirjoja hankittuna :) ?
Ina sanoi…
Kyllä saa kysellä ja mun piti tänne postata kuvaraportaasi ekan kirjan lukemisestakin, mutta kun tällä ipadilla ei saa tuotua kuvia blogiin, uskomatonta..! Jos jaksan virittää joku päivä kannettavan niin teen sen sitten, mutta yleensä oma aika päättyy siinä vaiheessa kun on saanut kannettavan viritettyä valmiiksi. ;)

Mutta kyllä: on kirjoja ja oma kirjahyllykin, sain just siskoltani meidän lapsuuden kirjoja ison pinon ja lahjaksikin niitä on saatu. Vähän vaatimatonta on vielä herran lukeminen, mutta en pahota siitä mieltäni - ehkä kirjan syöminen on se eka merkittävä lukukokemus, joka toimii porttiteorian tavoin? ;)

Mitä tulee mielensäpahoittajaan, niin suosittelen ykkösosaa, jos ei ole lukenut vielä ollenkaan. Siitä selviää se sielunmaisema kuitenkin paremmin, tämä keskittyy ruokaan nimensä mukaan. Menestyksen näkee muuten myös kirjassa olevista värikuvista - se on yleensä sikakallis ratkaisu ja kertoo huikeista myyntiodotuksista, jotka toteutunevat. ;)
Anonyymi sanoi…
Eikös sekyrö körynny jostakin urhoilun vääristä aineista ja heilu variksen kanssa kanssa, muuta en tiedä, mutta ehkä se sitten tekee kirjoja kun kaikkihan nykyään tekee kun kuulema jos menee helsingissä juopumaan samaan paikkaan ihmisten kanssa niin pyydetään tekemään kirja jos on markkinarako. Maria Nokalta kuulin. Mutta sen sanon että käsiin saa mielensähapottajan helposti. Ipodia en ole tavannut, apotin kerran ja ikumeenin kahdesti.
Ina sanoi…
;D Apotti on epäilemättä kiinnostavampi tuttavuus kuin ipodi! kyllä en suosittele paitsi jos haluaa olla internetin tietoverkossa, äidilleni sanoin että älä osta, pahotat mielesi kun ei tässä ole sitä wöördiä ja tämmösellä koskettelulla tulee kieli-ihmiselle paha mieli kaikista kirjotuksen virheistä. Ipodia siis, mielensäpahottaja sen pitää ostaa kyllä.
Mervi sanoi…
Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun ei tämä blogi ollut päivittynyt tuonne blogilistalle. Kyllä ei nykyihminen jaksa enää selata kirjanmerkeistä blogeja että onko ne päivittyneet, on se laiskaksi alkanut. :D
Hanna sanoi…
Pakko vielä kehua yhtä asiaa. Mahtava tunniste tällä kirjoituksella, Unisex-kamaa. :D
Ina sanoi…
Kyllä nyt pahotan minäkin mieleni, kun luulin tämän päivittyvän blogilistalle. Ei osaa ihminen enää näitä seurantojakaan hoitaa, kyllä putoaa tästä interneetin kehityskulusta vallan kokonaan.

Mutta juu, unisex mikä unisex, vaikka aika vähän on sexin kanssa tekemistä kirjalla kylläkään. Hauska on, siitä huolimatta.
Ina sanoi…
Pahotin muuten mieleni myös tästä uudesta Bloggerista. Kysymättä muuttavat, en tahtonut, muuttui silti. Se on sama kun tämä vasebook että muuttavat koko ajan justiinsa kun on edellisen oppinut.

Kyllä en ymmärrä miksi on muutettava asetuksia ja ulkoasuja koko ajan, näennäismuutosta se on. Sisältö pysyy silti samana elikkä enimmäkseen huonona. Kyllä ei ole ysin uutisissa muuttunut mikään 50 vuoteen, paitsi Lindin Arvi kun jäi pois ja se olikin ikävä se.
Arja sanoi…
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Arja sanoi…
Saitko Ina miniän (livenä sitten parinkymmenen vuoden kuluttua, puhun nyt kirjasta)? Kyllä ei harmita sen lukeminen, voin kertoa, minua ainakin nauratti kovasti - enemmän kuin minkään väriset kastikkeet. Kyrö on kyllä hyvä, ei voi mitään, fanittaa täytyy.
Arja sanoi…
Niin ja laitoin saman kommentin kahteen kertaan, kun sanatunnisteen mukaan eka ei onnistunut, mutta siellä se silti koreili, näkyvissä. Saas nähdä montako kertaa tämän kommentin kanssa sanantunnistusta pitää kokeilla, viimeksi meni kolmella:-)
Ina sanoi…
Kyllä minä niin mieleni pahotin kun en ymmärtänyt, että Miniän olis saanut nettikaupasta kirjan tilaamalla myös! Ja silläkin viikolla ostin kirjoja muina päivinä, mutta luulin, että pitää mennä kirjakauppaan vyysisesti Miniän saadakseen - en päässyt menemään. Kyllä olisi nyt saatava se Miniä lukuun, kyllä ei tule mitään tämmösestä asiasta että vani ei saa kirjaa vaikka haluaisi. Hanna lupasi lainata kyllä. Muuten hyvä kampanja mutta liian vaikea ymmärtää väsyneelle ihmiselle. Kyllä vaadin paremmat ohjeet ensi vuonna. Peeäs: saa lähettää Miniän minulle kotiin jos on ylimääräinen jollain. Voin maksaakin siitä esim viis markkaa elikkä noin euron.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Unohtakaa Guggenheim, nyt tarvitaan Junibacken!

Mitäs me hirviöt