Elossaoloilmoitus

Päivää. Täällä ollaan. Ja vieläpä ihan hyvissä sielun ja ruumiin voimissa (siltä varalta, että luulitte minun kadonneen väsyneiden äitien kaatopaikalle - en ole siellä, vielä). ;)

Seuraa tilitystä ei-bloggaamisesta ja vauvaelämästä: luin Markus Nummen Karkkipäivän, jonka olisi sietänyt saada Finlandia ja kaikki muutkin maailman palkinnot, järjettömän hyvä kirja, lukekaa lukekaa lukekaa! En päässytkään lukupiiriin, jossa Nummi kertoi kirjasta ja käytiin muutenkin inspiroivaa kirjakeskustelua (mainittakoon, että olin onneksi sentään ihanalla lomalla Tukholmassa enkä kakkavaippasuossa, joten sain oman lasini skumppaa minäkin). Kirjoitan toivottavasti Karkkipäivästä joskus - kirja-arvioiden tekeminen ylittää toistaiseksi ajallisen ja henkisen kapasiteettini rajat.

Seuraavaksi kerraksi luetaan Tommi Melenderin Ranskalainen ystävä, joten toteutan aikeeni lukea viimeinkin Melenderiä (ja yritän päästä viimein lukupiiriin, varsinkin jos Melender tulee sinne, olisi mahtavaa tavata ihan aito oikea suomalainen intellektuelli!)

Dilemma on tämä: ehdin lukea kirjoja TAI blogata, mutta en molempia. :-/ Vaikka meillä on varsin lungi lapsi (en tiedä kehen esi-isään lienee tullut), elämä on silti sen verran puuhakasta, että tässä pätkä-aikatodellisuudessani on valittava lukeminen tai blogi - ja mistäs sitten kirjoittaisin blogiin jos en lue.. Siinäpä haastetta kerrakseen yhdelle humanistille!

Lisäksi olemme fiksanneet itsellemme muuton maaliskuussa, joten seuraavan kerran palaan tänne todennäköisesti joskus. ;)

Missasin myös Seija Vilénin Pohjan akan kirjajulkkarit (silloin olin kakkavaippasuossa), mikä harmitti järjettömästi, mutta yritän päästä ensi viikolla Vuoden mutsi -kirjan julkkareihin, because I am. ;) Koitan raportoida edes niistä jotain.

Nyt työnantajani ilmaisee syvää tyytymättömyyttään palvelutasoon ja olennaisesta eli hänen ympärillään pyörimisestä lipsumisesta, joten gotta go. Ai niin, on mulla suunnitelmakin: uudessa kodissa on parveke, joten aion varastaa itselleni salaa silloin tällöin päiväuniajan vapaaksi tuuppaamalla lapsen päiväkävelyn sijaan partsille nukkumaan. Hyi hyi, onpa paheellista. Ja sillä ajalla en tee mitään muuta kuin luen kirjaa tai bloggaan - I have a dream! :) Voikaa hyvin, meillähän on jo kevät!

Kommentit

Hanna sanoi…
Karkkipäivä on taas kaikkien huulilla, pitäisi kyllä nyt se viimein lukea. Mie kaipailinkin sinua Seijan julkkareihin.

Miekin luen nyt enemmän kuin ehdin blogata, kun töiden jälkeen en jaksa olla koneella ja puhelimella on helppo lukea muiden blogauksia, muttei kirjoittaa omia sepustuksia.
anni.M sanoi…
kiva kuulla kuulumisia ja AMEN tuohon Karkkipäivä asiaan. Ja mekin muutettiin vauvan tultua, jos ei nyt aivan kokonaan parvekkeen takia niin ainakin melkein. Ja minä olen aika lailla vaan blogannut ja lukenut silloin, mutta sen kyllä huomaa (miksi kukaan ei siivoa meillä?)
Jaakko sanoi…
Tuli niin vahva suositus Karkkipäivästä, että siirrän sen harkintalistalta lukulistalle.

Lukeminen on välttämätöntä, bloggaaminen ei. Lectio necesse est... vai mitenkähän se latinaksi menisi?
Ina sanoi…
Lukutoukan koti ei kyllä äitiyslomalla todellakaan kiillä. ;) Hyvä Jaakko tämä Lectio necesse est! Samaa mieltä, enkä malta odottaa että voin alkaa lukea lapselle. Hän on vielä sillä lailla kehittymätön, että arvostaa enemmän laulamista kuin ääneen lukua, vaikka ikää on jo 2,5 kk. ;)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Unohtakaa Guggenheim, nyt tarvitaan Junibacken!

Mitäs me hirviöt