Liksom voitti

Neuvostoliittonostalgiaa. Se tulee ensimmäisenä mieleen, kun aloin lukea tänään Finlandia-voittaja Rosa Liksomin Hytti nro 6 -romaania (WSOY 2011). Uutisen voi katsoa vaikka täältä.

Olin suuri Liksom-fani nuorena, mutta jostain syystä 80-luvun jälkeinen tuotanto on jäänyt tsekkaamatta, en tiedä miksi. Tiedostan kuulostavani reliikiltä, kun kehun jonkun kirjailijan 80-luvun tuotantoa, mutta ei voi mitään, tämä on totuus. Yhden yön pysäkki ja Tyhjän tien paratiisit olivat kuulkaas lapset jotain ihan ennennäkemätöntä ja rajua kirjallisuutta silloin, aivan uutta ja rohkeaa muotoa ja ilmaisua! Uskoisin niiden muuten toimivan edelleen, sikäli Liksom on klassikko.

Hytti nro 6 vaikuttaa lupaavalta. N-liitossa on tiettyä houkuttelevuutta, kun en koskaan ehtinyt siellä käydä, mutta sentään elin sinä aikana - Siperian halki matkaava juna tuo heti jotain tuttua samovaarin tuoksua mieleen ja hytissä Suomi-neidon kanssa matkustava roisin raavas työmies on jotenkin ihan aito ryssä. ;) (Anteeks nyt kauhiasti, saakohan tätä sanaa enää nykyään käyttää, mutta pääheppu on hirveä tyyppi, joten käytän ilmaisua haukkumasanana, en naapurikansan kuvauksena ennen kuin joku pillastuu.) Dialogi toimii ja tarina kiinnostaa. Liksom on hyvä.

Pitkän linjan ansiokkaana ja kotimaista kirjallisuutta päräyttäneenä kirjailijana täytyy onnitella Liksomia vilpittömästi. Sitä paitsi tällä kertaa minä ja lukijat olimme voittajan suhteen oikeassa, hahaa!

Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Ainoa näistä, joka olisi saattanut kiinnostaa minua on Carlson...

Katja Kettukin kirjoittaa 'ryssä' Kätilö -kirjassaan. Voiko sanoja kieltää? Se on kuin kieltäisi veden tai hengittämisen. Saahan Suomessa nykyään erään puolueen toimesta sanoa maahanmuuttajsitakin ihan mitä vain...Oi aikoja, Oi tapoja!
Susa sanoi…
No niinhän mää sanoin! Liksom voittaa ja niin voitti ;)Saa nähdä, pääsenkö lukemaan tämän jo tässä kuussa.
Jenni sanoi…
Jee,hyvä että vaikuttaa lupaavalta! :) Niin mäkin päättelin kannen ja muutaman ekan rivin perusteella. Tekisi mieli lukea Hytti nro 6 heti, mutta mennee viikon parin päähän.

Olen varmaan maailman ainoa (ainakin vanhuksista), joka EI ole lukenut Liksomia nuorena. Sitäkin kiinnostavaa sitten kuulla, mitä pitkän linjan Liksom-lukijat sanovat tästä F-voittajasta.
Ofelia sanoi…
Minustakin on hienoa, että Liksom voitti. Onneksi ehdin jo varata aiemmin teoksen kirjastosta - jono näkyy karttuneen melkoisesti.

Finlandia-aiheesta sivuun: Leena Lumi - eikös Katja Ketun kirja kuvaa toisen maailmansodan aikaa? Silloinhan suomalaiset käyttivät neuvostoliittolaisista sanaa ryssä. Pitäisin sitä tuohon aikaan sijoittuvassa romaanissa aivan oikeana sanavalintana. Eihän se tarkoita sitä, että sana olisi nykymaailmassa kaunis ja hyväksyttävä, mutta romaanissa sen käyttö on osa romaanihenkilön henkilökuvaa.
Ofelia sanoi…
Vielä pieni lisäys. Sanoja ei tietenkään voi kieltää, mutta onhan niillä aina tyyliarvonsa, kuten myös se vaikuttaa, kuka sanaa käyttää, missä tilanteessa, yhteydessä ja sävyssä. Ymmärrän hyvin, että Ina haluaa hieman selitellä ryssä-sanan valintaansa.
Liisa sanoi…
Miksiköhän minullakin oli voimakas kutina, että Finlandia menee Likosmille, vaikka en ole yhtäkään ehdokasta lukenut.

Minäkin luin nuorena innokkaasti Liksomin novelleja. Varsinkin Yhden yön pysäkki kolahti kovaa. Kreislandinkin luin, mutta se ei tehnyt niin suurta vaikutusta, enkä sen jälkeen ole Liksomia lukenut.

Täytyy nyt katsoa, milllaisia juttuja tämä F-voittaja pokii blogistaniassa. Jos vaikka innostuisi lukemaan kirjan.
Ina sanoi…
Kyllä vaan, ryssä-sana ei suoranaisesti kuulu mun normaaliin sanavarastoon, mutta toisaalta vastustan myös tätä nykyistä yliherkkää kiertoilmaisupolitiikkaa: en vieläkään tajua, että persuja ei saa sanoa persuiksi julkisuudessa (vaikka he tosiaan saavat nimitellä muita??), musta demarit, keput ym puoluelyhenteet on ihan normaalia ja värikästä puhekieltä... Oletteko muuten huomanneet, että v-sanan käyttö on sen sijaan lisääntynyt valtamedioissakin huomattavasti? Itse vierastan sitä paljon enemmän kuin sanaa persu tms. Ihmeellistä kaksinaismoralismia.

Takaisin Liksomiin: tavoitteena on lukea se viikonloppuna, niin saision arvion piakkoin. Ihan kiva, että nousi sellainen kirja esiin, joka ei ehkä olisi ollut kaikkien joululistan top vitosessa muuten, mutta joka tod näk yllättää positiivisesti monet. Teksti tuntuu tuoreelta, Liksom on uusinut tyyliään sitten kasari-vuosien, yllätys yllätys. ;)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Unohtakaa Guggenheim, nyt tarvitaan Junibacken!

Mitäs me hirviöt