torstai 8. joulukuuta 2011

Käännöskukkasiako?

Vallitsee syvä hämmennys. Kuten aina ikävystyessäni olen alkanut lukea Ian McEwania, tällä kertaa lyhyttä pokkaria nimeltä Vieraan turva.

En ymmärrä kirjan kieltä. Siis suomenkielistä käännöstä. Tätä ei satu usein, itse asiassa juuri koskaan. Luettelen teille parin aukeaman sisältä muutamia sanoja:
- luottamaalaus ("-- alkeelliseen luottamaalaukseen punaisesta kädestä") - ei ole virhemuoto luolamaalauksesta
- jata ("-- joka kuluneiden askelmien jatana vietti pikkuriikkiselle torille)
- sardoninen ("-- ja sen usein toistuvassa kertosäkeessä johon kuului sardoninen "ha ha ha'")
- kerake ("-- vieraan kielen ääntiöiden ja kerakkeiden") - tämä on ehkä kielitieteen terminologiaa?

What? Voisiko joku viisas kertoa, mitä nämä sanat ovat suomeksi..? Onko siis kyseessä Ian McEwanin luoma kielellinen maailma, jonka tarkoitus onkin vieraannuttaa lukija vai oma sukupolvieroni kääntäjä Marja Alopaeukseen? Oli miten oli, tämä on häiritsevää.

Tai jospa olenkin töistä poissaolevana hukannut jo sanavarastoni sekä älyllisestä kapasiteetista noin puolet - ehkä kaikki muut ihmiset viljelevät ihan luontevasti sanaa sardoninen kirjakeskusteluissaan. Siinä tapauksessa pahoittelen ja toivon tämän hormonilobotomian menevän joskus ohi.

20 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

En miekään tiennyt noista yhtään. :O

Leena Lumi kirjoitti...

Ina, usein minäkin tartun kieleen, mutta en tässä kirjassa. Ostin tämän 'vahingossa' Jyväskylän kirjamessuilta täydentääkseni McEwan kokoelmaani ja mitä ostinkaan: En ole vieläkään toipunut kirjasta. Mieheni luki sen myös ja oli järkyttynyt. No,minä olen paatuneempi lukija! Tämä on se kirja, jonka haluan lukea mahdollsiimman pian uudestaan.


Kirjasta on tehty elokuva, mutta en suosittele trailereiden katsomista: Sitä mistä kestää lukea, ei ehkä kestä katsoa.

Minulle on yksi lysti, mitä nuo mahdolliset uudissanat ovat. Maistele niitä hetki ja liimaudu kiinni tarinaan!

Venetsiassa tapahtuu aina kaikki. Myös Kirjan kansassa vaikutuin eniten Venetsia -jaksosta.

Risa kirjoitti...

En usko, että ovat käännöskukkasia.
sardoninen = katkeran ivallinen,
kerake = vanha nimitys konsonantista,
luotta = piirros sapluunan avulla

jata = ?, ehkä sille on joku selitys, en vain näin äkkiseltään keksi, voi olla kirjoitusvirhekin.

Ina kirjoitti...

Kiitän! En siis välttämättä olekaan lobotomiassa ja tarina vaikuttaa kyllä McEwanmaisen laadukkaalta ja koukuttavalta!

Jatkan siis sardonisesti lukukokemusta.

Ina kirjoitti...

ps. Risa: kiitos sullekin, kyse on siis sukupolvierosta kääntäjään - hienoa muuten oppia välillä uusia vanhoja sanoja! Toi sardoninen on sitä paitsi mun uusi lempisana, tulen viljelemään sitä kaikkialla kaiken aikaa.

Leena: nyt mua alko jännittää, meneekö yöunet...

Risa kirjoitti...

Marja Alopeusta on muistaakseni joskus aikaisemminkin kritisoitu outojen sanojen käytöstä.

Pekka kirjoitti...

Sanakirja sanoo, että jata on jono toisiinsa kiinnitettyjä verkkopyydyksiä... Luotta oli minullekin ihan outo, kerake hämärästi tuttu. Ehkä noiden sanojen käyttäminen on perusteltua, jos McEwan on käyttänyt yhtä spesifejä termejä. Sardonic taas on englannissa aika yleinen sana, joten kääntäjän olisi ehkä kannattanut käyttää jotain yleisempää vastinetta.

Pekka kirjoitti...

(Spesifi-sanasta sanakirja puolestaan sanoo näin: "pitää olla: spesifinen. Sanaa ei suositeta käytettäväksi." Niin että ehkä mun kannattaisi olla ihan hiljaa. ;)

Jenni kirjoitti...

Ihan vieraita sanoja mullekin! Hihittelin ensin Inan postausta lukiessani ja sitten Pekan spesifististä kommenttia lukiessani. En kuitenkaan hihitellyt sardonisesti, sen kiistän. :)

Kirsi Hietanen kirjoitti...

Luottamaalausta olisin varmaan itsekin pitänyt lähinnä painovirheenä :) Aika erikoisia sanavalintoja, kuten kerakekin, joka on siis vanhentunuttakin tavallaan. Toisaalta on hienoa, ett joku kääntäjä näkee näinkin paljon vaivaa eikä käytä aina kaikkein ilmeisimpiä sanavalintoja. Liiallinen erikoisuuden tavoittelu alkaa kyllä helposti ärsyttää ja voi vieraannuttaa koko tekstistä. Parhaimmillaan hyvä kieli on aika huomaamatontakin.

Ina kirjoitti...

Mun piti oikein kilauttaa äidille, joka vahvisti sanaston olevan hänen nuoruudestaan, sardoninen oli ihan yleinen ilmaus, muutkin tuttuja. ;) Näin tytöstä polvi huononee.

Mutta oon samaa mieltä Kirsin kanssa, että arvostan elävää kieltä ja käännöstyötä, jossa ei mennä siitä, missä aita on matalin. Tässä tapauksessa mennään kumminkin ehkä jo vähän zombin puolelle, jos kolme-nelikymppiset lukijatkaan eivät pysy kartalla. Tai mistä sen tietää, mitä McEwan on tässä alunperin käyttänyt, muun tuotannon perusteella kuitenkin veikkaan, että nyt suomennos voi olla hieman alkuperäistä vanhahtavampi. ;)

Kääntäminen on kyllä kiehtova ja vaativa taito. Näin spesifisesti ilmaistuna (onneks mulla on fiksuja lukijoita, tämä ilman ironiaa tahi sardoniaa!).

Miia/Kolmas linja kirjoitti...

No on kyllä. Itse tunsin kyllä sardonisen ja kerakkeen. Ensinmainitun siksi, että sardonic tosiaan on aika yleinen englannin sana (yleisimmin törmännyt siihen parina sardonic smile..). Kerake taas muistui mieleen jostain kielitieteen luennoilta. Eivät mitään yleisintä sanastoa!

Luotta ja jata olivat kyllä vieraita, tosin jataa olen ihmetellyt aiemminkin ehkä. Onhan se kyllä metkaa, että oppii uutta tässäkin iässä.

Yleisenä pohdintana muuten vielä, että englanninkieliselle vieraat sanat tekstissä ovat kai yleinen ilmiö, kyseisessä kielessä kun on niin tolkuttomasti sanoja, ja niin erilaisia käytössä eri puolilla kielialuetta (ja eri aikakausina). Kerran kuulin eräältä äidinkieliseltä englanninpuhujalta, joka oli vieläpä valmistunut hyvästä yliopistosta pääaineenaan englanti, että vaikkapa ihan tavallisen (joskin laajan) Oxford English dictionaryn jokaisella aukeamalla on sanoja, joita hän ei tiedä. Että pientähän tämä on!

Ina kirjoitti...

Ja nyt täytyy lisätä, että käännös on muuten erittäin tasokas ja oon pysynyt sittemmin kärryillä ilman uusia vanhoja sanoja, niitä sattui olemaan yhdessä kohdassa tungoksena. ;)

Sen lisäksi oivalsin, kiitos Leenan, että olen nähnyt tämän leffana. Hämmentävä tunne itse asiassa, Venetsian kuvaus ja henkilöt alkoivat tuntua epämääräisen tutuilta ja yhtäkkiä alkoi nousta Christopher Walkenin aina yhtä hyytävät kasvot mieleen. The Comfort of Strangers on alkukielinen nimi, enkä muista juonta - ainoastaan, että aika painajasmainen se oli, huu...

Hauska info englannin kielestä, en oo tullut ajatelleeksikaan, mutta sehän on ihan loogista kyllä.

Salla kirjoitti...

Minulle kaikki muut sanat paitsi "luottamaalaus" ovat sillä lailla semituttuja, että noissa asiayhteyksissä ymmärrän, mitä sanalla tarkoitetaan, vaikka en osaisi välttämättä ulkomuistista selittää, mitä jata, sardoninen tai kerake tarkoittavat.

Minulle tällainen monipuolinen sanasto kyllä passaa, tykkään! Pittääkin tutustua Marja Alopaeuksen kääntämiin kirjoihin. :)

Reeta Karoliina kirjoitti...

:-D

Minä en ole kuullut noista sanoista ainoatakaan! Vau!

Erja kirjoitti...

Luin tämän jokunen aika sitten, mutta ahmin varmaan tarinaa niin ihastuneena ja sitten järkyttyneenä, etten huomannut moisia kummallisuuksia ollenkaan.

Kerake on ainut jonka noista (hämärästi) tunnistan:)

HeidiN kirjoitti...

Minulla on tuon englanninkielinen versio odotellut yöpöydällä jo viikon pari. En ole jostain syystä saanut edes aloitettua, ja tämän luettuani taidan valita jatkossa muuta iltalukemista (ja säästää tuon vaikka seuraavaan reissuun).

Yritän löytää mainitsemasi erikoiset sanatkin, kiinnostavaa nähdä mistä on käännetty.

Kata MELANDER kirjoitti...

Aloittelevan kielitieteilijän vahvistus: kerake merkitsee siis konsonanttia ja ääntiö vokaalia.

Ina kirjoitti...

HeidiN: olisi kiinnostavaa kuulla, sanoja on suomeksi mm. sivusta 27 eteenpäin, jos se vastaa mitenkään alkuperäisiä sivuja.

Olin muuten huolimaton ja huomasin vasta nyt, että alkup. käännös on vuodelta -83. Onhan siitä aikaa siis. Kyllä silloin jo puhuttiin konsonanteista ja vokaaleista, mutta kääntäjä olisi ehkä tehnyt eri valintoja kumminkin. ;)

Niko kirjoitti...

Törmäsin aivan sattumalta tähän blogiin ja pakko nyt sitten rikkoa Internetin sanatonta normia siitä, ettei liian vanhoja kirjoituksia saa kommentoida :) En muista tarkallaan missä numerossa, mutta Marja Alopaeus itse on joka tapauksessa parikymmentä vuotta vanhempana kauhistellut silloisen suomennoksensa heikkoutta Parnasso-lehdessä. Vieraan turva saattoi jopa olla ensimmäinen hänen kääntämänsä romaani eikä käännöstä ilmeisesti juurikaan kustannustoimitettu.