Tän pitäis nyt varmaan sanoa Finlandiasta jotain

Aijahaa, ai Finlandia-kohu. Taas. Jaa. Pitääkö tästä nyt jotenkin riemastua, kts. esim. Hesari.

Kaikki naisia - no entäs sitten? Jos olisivat kaikki miehiä, niin siitäpä vasta poru nousisi. Ja kiintiösuomenruotsalainenkin on jätetty pois ja esikoisia mukana peräti kaksi (samoja, jotka ovat myös HS:n esikoiskirjakisassa; en ole lukenut, enkä ota siksi niihin kantaa, mutta musta tämä päällekkäisyys on vähän sääli: iso osa mediahuomiosta ja myynnistä kasautuu näille kahdelle sekä esikoiskisan voittajalle - olisi kiva, että huomio jakaantuisi vähän laajemmalle, kun tietää miten mielettömän tärkeää tämä kirjailijoille on, etenkin esikoiskirjailijoille, joiden uran jatko voi jopa riippua siitä, huomaako kukaan hyvääkään kirjaa. Mutta ilmeisesti nämä kaksi ovat ihan poikkeushuippuja - täytynee tutustua, jos vain ehdin. Huom: en millään lailla vastusta heidän ehdokkuuksiaan, ainoastaan sitä ilmiötä, että kirjan sykli lyhenee, medianäkyvyyden merkitys kasvaa ja siksi myyvien kirjojen lista kapenee koko ajan top listojen suuntaan. Ts. yhä harvempi kirjailija pystyy tulemaan kirjoittamalla mitenkään toimeen.)

Ai niin, ehdokkaat ovat: Laila Hirvisaari: Minä, Katariina, Kristina Carlson: William N. päiväkirja, Rosa Liksom: Hytti nro 6, Jenni Linturi: Isänmaan tähden, Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu ja Laura Gustafsson: Huorasatu.

Onnea ehdokkaille - koska olen lukenut vain Carlsonin ja pidin virheellisesti sitä vähän välityönä ;) niin en taaskaan osaa sanoa näistä mitään: Laila Hirvisaaren ehdokkuus ilahduttaa, koska hän on pitkän linjan kirjailija, joka ei ole mielestäni täysin saanut ansaitsemaansa tunnustusta. Rosa Liksom -fani olin 80-luvulla, joten nyt olisi varmaan paikallaan lukea Liksomia jälleen ja muihin tutustun, jos tässä marraskuussa vielä ehdin.

Mutta kyllä minä mieleni vähän pahotin siitä, että Kyrön Kerjäläinen ja jänis puuttui. ;) Moni muukin olisi ehdokkuuden ansainnut ehdottomasti, mutta Kerjäläinen ja jänis oli mielestäni monella tavalla erityisen onnistunut teos.

Kuten huomaatte, musta ei kerrankin (!!) oikein irtoa paasausta tämän asian suhteen - taidan potea Finlandia-väsymystä, kun tuntuu, että tätä samaa mekkalaa joka vuosi harrastetaan ja mitäs sillä on nyt sitten väliä? Jokainen raati valitsee mielestään parhaat ja loppukansa on eri mieltä. ;)

Pahoittelen kyynisyyttä. Kertokaa nyt ihmeessä, jos teillä on joku Mielipide, sukupuolikysymyksestä tai mistä tahansa?

Kommentit

Susa sanoi…
Varmaan ihan kelpo ehdokkaisto, tosin yhtään en ole lukenut, mutta jokaisen aihepiiriin tutustunut.

Mutta siitä minä niin mieleni pahoitin myös, ettei siellä ollut Kyrön Kerjäläistä ja jänistä.
Jenni sanoi…
Tää nyt jo sano, vaikkei se ole lukenut yhtään kirjaa ehdokkaista sekään. :) Ainakaan vielä mikään ehdokkaista ei ole henk.koht. suosikkini. William N. pitää nyt kyllä lukea pikapuoliin, kun se on muutenkin ollut lukulistalla jo ilmestymisestään lähtien.

Veikkailin oman blogini keskustelussa, että Kyrö päässyt listoilla, koska Kerjäläisessä ja jäniksessä on jotain hyvin samaa kuin Hotakaisen kirjoissa ja esim. Nenäpäivässä. Harmi! En pitänyt Nenäpäivästä, mutta (vielä kesken oleva) Kerjäläinen ja jänis on musta todella hyvä, sekä sanomaltaan että kirjallisesti ansioitunut.

Ja se Näkymättömät kädet. Olisin kyllä halunnut nähdä senkin listoilla, mutta kun ei niin ei.
Minustakin on vähän harmi, että esikoisista ei nyt nostettu esiin mitään "uusia", siis HS-listan ulkopuolelta, juuri mainitsemistasi syistä.

Moni veikkasi ehdokkuutta Carpelanin postuumille romaanille, en tiedä olisivatko säännöt sallineet sen. Niin paljon kuin Carpelania ja Lehtiä syksyn arkistosta rakastankin, en toivonut kirjalle ehdokkuutta, saati palkintoa. Kahdesti Finlandialla palkittu edesmennyt kirjailija ei enää kaipaa tunnustusta tai rahapalkintoa, vaan suo sen ilomielin jollekin nuorelle kyvylle ;).

Tosiaan hienoa, että Hirvisaari on nyt saanut tunnustusta (en tosin ole vielä lukenut yhtäkään hänen kirjaansa, mutta noin periaatteessa).
Ina sanoi…
hih, vähän näissä toistuu tämä sama teema, että ihan kiva, mutta en ole lukenut. ;) no, tulee tietysti uutta luettavaa - hirvisaaren teos mua muuten kiinnostaa aiheensa puolesta. luin nuorena muutamia hirvisaaren teoksia ja niissä oli kyllä historialliset taustatyöt tehty hyvin!

samaa mieltä, antaa Carpelanin levätä rauhassa, vaikka kirja olisi jälleen epäilemättä minkä tahansa palkinnon arvoinen.
Arja sanoi…
Minua ei kiinnosta ehdokkaiden sukupuoli, mutta aihevalinnat kyllä: yksi liikkuu romanttisella vanhalla Venäjällä (Hirvisaari), toinen kulttisessa Neuvostoliitossa (Liksom), kaksi sodan ajan melskeissä tai vähän sitä edeltävässä sankarimaailmassa (Linturi ja Aronen) ja yksi 1800-luvun Pariisissa. Siis vankasti menneisyydessä. Eivätkö taiteiljat enää katso tulevaan? Miksei olla tässä ajassa? Tiedän, nykyisyyttä ei ymmärrä, jos ei tunne menneisyyttä, mutta kisa alkaa jo tuntua todellisuuspakoiselta, kun kaikki kuusi katsovat tiukasti taaksepäin. Hienoja kirjoja varmasti silti, en epäile, enkä ole toistaiseksi lukenut kuin yhden, joten ehkä joku yllättääkin.
Arja sanoi…
Aha, unohdin yhden, sori. Huorasatu on tätä päivää kuvausten mukaan, miesten väkivallasta naisia kohtaan. Että ajan tasalla ollaan... silti synkänpuoleiset on aiheet tällä kuusikolla. Kai sekin sitten ajasta kertoo.
Anonyymi sanoi…
Viime vuoden voittaja vei vähä pontta tältä palkinnolta, vaikken tosin ole aikaisemminkaan ollut voittajista täysin samaa mieltä.
Mutta silti haluaisin, että painopiste olisi kirjoilla eikä kirjailijoilla. Ymmärtääkseni tässä on kuitenkin tarkoitus palkita hyvä Kirja?
Ina sanoi…
Arja: erittäin kiinnostava huomio! Olen itse lukenut enemmän nyt näitä suosittuja miehiä ja jopa vähän väsyin kaikkeen ajankohtaiseen yhteiskunnallisuuteen: tuntui, että talouskriisit, mamut ja muu yhteiskuntakritiikki ovat vähän joka paikassa (viittaan esim kultaiseen kirjakolmikkoon kyrö-hotakainen-tervo).

no, tässäpä nyt tosiaan on jotain ihan muuta! naiset katsovatkin historiaan, totta.

anonyymi: olet teoriassa ihan oikeassa. käytännössä kirjan sisällön lisäksi puhutaan vähintään yhtä paljon kirjailijasta.. ;) (siinä muuten ehdotusta: kirjat lukuun anonyymeinä kässäreinä! silloin todella valittaisiin vain kirjan perusteella, heh.)

Itse kannattaisin sitä sääntömuutosta, että ehdokkaana voi olla monesti, mutta kerran voittanut ei pääse ehdokkaasi enää.

Kannatan tätä siksi, että F saa Suomessa suhteettoman paljon huomiota, vaikka muitakin tärkeitä palkintoja on. Vain kuusi kirjaa vuodessa saa tämän kunnian, mutta jos kerran on voittanut F:n, mediahuomio ja kohtuullinen kirjamyynti on kirjailijalle taattu aika pitkäksi aikaa, kirjojen laadustakin riippumatta: kerran voittaja, aina voittaja.

Siksi olisi musta vain reilua, että taataan sen verran kiertoa ja mahiksia uusille kirjailijoille päästä ehdokkaiksi ja saada osansa tästä rumbasta ja myynnistä: uskokaa huviksenne, että tässä maassa olisi tänäKIN vuonna löytynyt myös kuusi muuta hyvää ehdokasta ilman mitään oikeusmurhaa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan