Ookkonää intellektuelli?

Parnasson blogissa oli vekkuli (?) kirjoitus siitä, että kirjakaupan myyjä ei tiennyt, mikä on Parnasso. Katsokaa täältä.

Help. Epätietoisille kerrottakoon, että se on tämän maan ainoa korkeakirjallinen kirjallisuuslehti (KirjaIn on toinen, mutta sisältää enemmän kirjailijahaastatteluja, vähän julkkispalstaa jne - siis vähemmän korkeakirjallinen ;). Parnasso sisältää myös paljon esseitä - itse tilaan sitä hyvän ja monipuolisen kirjakritiikin ja kolumnien takia (esseitä ja runojakin luen). Kirjailijoiden vaatekaappeihin siellä EI kurkistella (korkeintaan viinakaappeihin joskus ja sehän on paljon kiinnostavampaa) ja kirjoja poimitaan top-listojen ulkopuolelta.

Haluan kovasti kannattaa tällaisenkin journalismin [zurnalismi] olemassaoloa, jossa asioilla on merkitystä riippumatta henkilön kuppikoosta, avioliiton tilasta, romaanin teeman mediaseksikkyydestä tai kirjailijan nätteydestä. En siis pidä tarpeettomana tätäkään puolta (ja luen innolla kirjailijahaastikset myös Iltiksestä), mutta kyllä tähän maahan on mahduttava yksi kulturelli kirjallisuuslehti myös, ihan oikeesti!

Tämä tuli mieleen myös Cunninghamin Illan tullen -romaanista, joka saa potemaan intellektuelli-alemmuuskompleksia: se on jotenkin niin Nyciläinen romaani! Ensinnäkin päähenkilö on galleristi (tietenkin) ja koko tuttavapiiri on luonnollisesti tätä varakasta, koulutettua Nycin yläluokkaa, joka pyörii kaikki sunnuntait taidenäyttelyissä ja keräilee nykytaidetta: se on siellä kokonainen yhteiskuntaluokka, joka tuntuu Hesasta puuttuvan tai ainakin sen saa mahtumaan yhden naistenlehden juorupastaan.

Tuntee itsensä väkisinkin pikkukylän maalaistolloksi. Niinpä teenkin gallupin siitä, kuinka intellektuelli mielestäsi olet? Perustella voi kommentteihin.

Kommentit

marjis sanoi…
Vastasin 80 %, koska tiesin mikä on Parnasso. :D
Ina sanoi…
haa, se on kyllä hyvä perustelu ja riittää 80 prossaan ellei sataan! tai no, sataan ehkä vaaditaan se säännöllinen galleriaharrastus myös. ;)

huomatkaa muuten, että humanistin prossataulukko noudattaa ihan omaa logiikkaansa, huomasin vasta nyt.
Jaa-a, kyllä minä olen varmaankin vain 65% intellektuelli. ;) Tiedän kyllä, totta kai, Parnasson ja omaan ehdottomasti humanistin kyvyn laatia prosentti- tai mitä hyvänsä taulukoita, mutta myönnän lukevani mieluummin vaikka Me Naisia kuin tutkimuskirjallisuutta. Gallerioita rakastan, mutta tunnen itseni niissä aina hieman maalaiseksi.

Cunningham on tietenkin asia erikseen, Illan tullen täytyy lukea ihan pian.
Mari A. sanoi…
80 prossaa, koska jopa luen Parnassoa ja käyn harrastamassa kyltyyriä ja osaan keskustella sujuvasti mistä vain, älykkäästä aiheesta. Heh.
Tessa sanoi…
Voi ei. Ehkä 50 %. Tosin katson että tämä arvio ei suhteudu mitenkään siihen, miten intellektuelli suhteessa vaikka koko suomen kansaan olen.
Hehee, mikä kysely. Laitoin röyhkeästi 80% vaikka en osannut päättää, mietinkö itseäni omassa (fiksussa, korkeakoulutetussa jne.) viitekehyksessä vai koko maan suhteen :)

Itseäni voin taputtaa päähän siitä, että olen kirjakaupantäti joka paitsi tietää, mikä Parnasso on, myös lukee sitä :D
Anne Tammelin sanoi…
Melkein loukkaantuisin, jos joku minua sellaiseksi kuvailisi. Eli laitetaan reteät 30% ;)
Ina sanoi…
Hihi. Hyviä perusteluja. Ja tosiaan riippuu viitekehyksestä ja siitä, miten sen määrittelee tai haluaako edes olla intellektuelli! Vietin itse opiskeluaikoina sen verran aikaa wannabe-intellektuellien kanssa, että se selittää mun blogin linjaakin.

Nyt kun sitten teen töitä ihmisten kanssa, jotka ovat oikeasti aika lukeneita ja sivistyneitä, ne eivät tee siitä numeroo tai mainosta olevansa intellektuelleja, se kun ei ole erityinen itseisarvo tai tavoite sinänsä. Huomauttaisin, että myös Parnasson päätoimittaja kuuluu näihin ihmisiin, minkä takia ko lehteä aina mainostankin. ;)
marikki sanoi…
En osallistu nyt kalluppiin vaan kiitän mahtavasta otsikoinnista. Iso KIITOS siis! Kysymystä ookkonää näkkee nykyään aivan liian harvon ja sillonki se on 90%:ssa tappauksista kirijotettu väärin.
Kylläpä lämmitti Oulun tytön syväntä tämä!
Katriina R. sanoi…
En vastaa myöskään kysymykseen, mutta ärähdän: mielestäni on outoa kutsua Parnassoa "tämän maan ainoaksi korkeakirjalliseksi kirjallisuuslehdeksi" - entä Nuori Voima ja Kritiikki? Voihan Nuoren Voiman määritellä myös laajemmin kulttuurilehdeksi, mutta mielestäni on kuitenkin hassua ohittaa sen kirjallisuuteen keskittynyt, vahva sisältö. Ja Kritiikki sisältää nimenomaan kirjallisuuskritiikkejä. Parnasso on toki myös hyvä lehti. Odotan aikaa, että asun taas Suomessa ja on järkeä tilata molemmat lehdet kotiin!
Ina sanoi…
ihan aiheellinen ärähdys ja totta: itse asiassa ajattelin ehkä enemmän aikakauslehteä, mutta ilmaisin asian huonosti. nuori voima ja kritiikki on molemmat hyviä, luin niitä töissä, täytyy muistaa ostaa kotiinkin. älkää siis unohtako nuorta voimaa ja kritiikkiä! :) taisin hikeentyä parnasson puolesta niin, että ylikorostin sen asemaa. ;)
marjis sanoi…
Mun pitää vissiin poistaa osa intektuellisuusprosenteistani, koska en ole ikinä Kritiikistä kuullutkaan. :(
Katriina R. sanoi…
Jäin miettimään vielä tuota "gallerioissa pyörivää yhteiskuntaluokkaa" - ainakin täällä Berliinissä gallerioissa pyörivät lähinnä ne, joilla ei todellakaan ole varaa ostaa niitä tauluja, mutta jotka ovat kiinnostuneita taiteesta ja siitä keskustelusta. Suuri osa on myös taiteilijoita tai wannabe-taiteilijoita, kuten lähes kaikki täällä, mutta mielestäni ihan hyvässä mielessä. Tietysti on olemassa myös ihmisiä, joilla on varaa hankkia nykytaidetta, ja onneksi myös kiinnostusta ja halua laittaa rahojaan siihen vaikka oma ura olisi ihan eri alalla. Omat taideostokseni rajoittuvat museoiden postikortteihin, ja gallerioissa käyn nimenomaan koska niissä näkee taidetta ilmaiseksi - ja joka kerta kun maksan täällä taidemuseon sisäänpääsyn, napisen tietysti siitä, miten Lontoossa museot ovat ilmaisia ja miten Berliinissä ja Helsingissä lähes kaikki harvat ilmaispäivät on lopetettu tyhmistä säästösyistä. Niin ja gallerioiden avajaisissa monia kiinnostaa tietysti myös ilmainen viini (ja Pariisissa avajaisissa saa lähes aina myös ruokaa!). Joten en osaa nähdä (eurooppalaisissa) gallerioissa pyörivää luokkaa varakkaana - mutten toisaalta tunnekaan mitenkään New Yorkin gallerioissa liikkuvia.

Toinen, mitä pohdiskelin eilen tämän blogitekstisi luettuani (haa, Deutsche Guggenheimissa - tietysti maanantain ilmaispäivänä, ja vielä heidän ilmaista nettiään hyödyntäen) on suomalaisten asenne intellektuelleihin. Mulla on samantapaisia muistoja yliopistolta (ja ehkä erityisesti juuri yleisen kirjallisuustieteen luennoilta) - yliopiston hyväksymiskirjeessä pitäisi kertoa, että se, että esittää luennoitsijoille pitkiä kysymyksiä/kommentteja joista kukaan muu ei ymmärrä mitään (vaikka ehkä teeskenteleekin niin), EI tee henkilöstä intellektuellia, vaan ainoastaan epäselkeän kommunikoijan ja/tai epäselkeän ajattelijan. Mutta tästä huolimatta olen myös sitä mieltä, että Suomessa on liian vähän intellektuelleja siksi, että intellektuellismia ei arvosteta, melkein suorastaan karsastetaan. Maailma ei pyöri, jos liian moni keskittyy pohdiskelemaan hyvin teoreettisia juttuja, mutta mielestäni tällaisellakin mielenkiinnolla on paikkansa yhteiskunnassa. Cambridgessa opiskellut tuttuni kuvasi tuon yliopiston eroa muihin englantilaisiin, nykytavan mukaisesti urakeskeisempiin yliopistoihin sillä, että Cambridgessa pidetään ihan normaalina jos sanoo aikovansa pohdiskella koko vuoden yhtä filosofista kysymystä. Muissa yliopistoissa sitä pidettäisiin tehottomana ja epätaloudellisena ja jotenkin hävyttömänä, ja sanoisin, että sama koskee Suomen yliopistoja ja yleistä asenneilmapiiriä. Kuten Miian kommentista käy ilmi, itsensä julistaminen intellektuelliksi on suomalaisista yleensä röyhkeää. Mielestäni sen ei pitäisi olla. Mutta toki sillä pitää olla parempi pohja kuin kyky esittää luennoitsijaparoille epäselviä kysymyksiä.
Ina sanoi…
se on ihan totta: jos ulkomailla (esim jenkeissä, ranskassa tai englannissa) kertoo kysyttäessä olevansa humanisti ja opiskelleensa kirjallisuutta, sitä pidetään bisnepiireissäkin yleensä positiivisena asiana ja ihmiset alkavat keskustella suomalaisesta tai muusta kirjallisuudesta.

suomessa jos tekee saman (muissa kuin oman alan piireissä), saa yleensä jotain humanisti-vitsejä tai päätyy selittelemään, mitä muuta tärkeämpää elämässään on tehnyt. ;) tämä siis vain mun kokemuksena ajalta, jolloin tein töitä paljon muiden alojen ihmisten kanssa. yleensä en koulutuksesta puhunut ja jos joku kysyi, selitin myös kaikki muut opintoni ja työkokemukseni ikään kuin vakuuttaakseni, että olen ihan pätevä työssäni, vaikken ole insinööri/ekonomi.

sama pätee siihen, että kuka hullu täällä nyt sanoisi olevansa intellektuelli (joka siis voi yhtä hyvin olla insinööri tai ekonomi tietenkin), humanisti on jo tarpeeksi paha. ;)
Ina sanoi…
ps. mua on suuresti ilahduttanut Steve Jobsin taustojen avaaminen - sehän oli hippihörhö, joka opiskeli kaikenlaisia turhuuksia, muistaakseni estetiikkaa ja oisko ollut kalligrafiaakin..? sanoi näiden vaikuttaneen suuresti Applen muotoilufilosofiaan ja ajatteluun.

niin. ja sitten meillä on meidän insinööri-nokia. sanon tämän ihan kaikella rakkaudella, mutta olen jo vuosia paasannut siitä, että insinöörit hyötyisivät jostain humanististen tai taideaineiden sivuopinnoista ja humanistit puolestaan teknologiasta, kaupallisista aineista, juridiikasta tms.

tämä pätee myös kotona: musta bisnesalan humanistin ja teknologia-alan ekonomin keskustelut on erittäin virkistäviä ja tajuntaa laajentavia! ;)
Katriina R. sanoi…
Mielenkiintoista tosiaan, pitänee lukea se Jobsin elämäkerta. Ja Applessa tosiaan näkyy estetiikan hallinta!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Unohtakaa Guggenheim, nyt tarvitaan Junibacken!

Mitäs me hirviöt