Mitä tällä lomalla keksittiin lukemisen sijaan

Oma mies voitti. Ei voi mitään - se oli ylivoimaisesti kiinnostavinta seuraa ja sai houkuteltua Rimmisen parista jäälle ja saariin hiihtämään ja seikkailemaan. Näin ollen olen jälleen kerran lukenut lomalla peräti yhden kirjan eli Finlandian voittaneen Mikko Rimmisen Nenäpäivän (Teos).

Syytän tästä myös Rimmistä. Nenäpäivä oli mielestäni (edelleen kesken jäänyttä) Pussikaljaromaania parempi, mutta ei kuitenkaan ihan mun juttu, tai ainakaan en olisi itse palkinnut sitä Finlandialla: vähän kuin Mielensäpahoittaja, mutta ilman hillitöntä huumoria. Se on vähän rumasti sanottu kirjasta, jolla on kuitenkin tärkeä sanoma. Riittääkö se? Palaan koottuihin selityksiin ja toivotan tässä välissä hyvää uutta vuotta!

(Kuvassa todistusaineistoa lukutoukan uudesta ykköstalvilajista, nimittäin moottorikelkkahiihdosta. Ei niin ekologista, mutta voitti tällä lomalla Rimmisen. ;) Lohduttaudun sillä, että pysyimme Etelä-Suomessa, joten Lappiin matkustamisen sijaan pieni moottorikelkkailu on kai ihan ok..?)

Kommentit

Unknown sanoi…
Pussikaljaromaani on uusi Alastalon salissa tai Odysseus. Näen jo, kuinka tulevaisuuden koululaisparkoja piinataan sillä.
Jenni sanoi…
Hahaa, mä julkaisin juuri omat kootut selitykseni, miksi en pitänyt Rimmisestä. Tuli kiire, ennen kuin sä viet sanat mun suusta. Ei vaan, mutta äsken postauksesi luettuani epäilen, että olemme taas kerran samoilla linjoilla. ;D

Kivan kuuloinen talviloma. Olen itse ajellut joskus moottorikelkalla ja hämmästykseni pitänyt siitä. Ei kovin lukutoukkaista...
Ina sanoi…
Dona: oraakkeli on puhunut! Näin tulee käymään takuulla etenkin Finlandian jälkeen.

Jenni: ihanaa, että avasit nihkeily-linjan, mulle ei tule niin huono omatunto. ;)

Tänä talvena jää Lappi väliin, Etelä-Suomi on mahtava! Entisenä moottorikelkkojen vastustajana olen kääntänyt kelkkani ja joutunut myöntämään, että jäisessä saaristossa se on ihan ykköspeli ja avaa loistavia hiihtomahiksia saaristossa! Lajiin kuuluu siis myös hiihtoa, ei vain pöristelyä, huom.
Arja sanoi…
Donan kommentti hihityttää... näin varmaan käy! Tajuan kyllä piinan (ja säälin jo nyt koululaisia) jos ei se huumori kolahda, mutta minuun se kyllä uppoaa.

Samoin hiihtäminen, jonka olen löytänyt äskettäin! Sehän on ihan mahtavaa! Lapsena tein kaikkeni suksen katkaisua (muka-vahinko) myöten ettei tarvitsisi hiihtää, etenkään koulussa, en ymmärtänyt homman pointtia ollenkaan. Moottorikelkkailua en ole kokeillut, vielä, listalla sekin. Lappiin lähtisin viivana jos tulisi tilaisuus, mutta nyt nautitaan mahtavista Paloheinän laduista. Ja Rimmisen jälkeen jostain muusta. Ihanaa, koko vuoden uutuuskirjat vielä edessä...
Jenni sanoi…
Myös Teresita nihkeilee ja vielä hyvin samaan tapaan kuin mä: http://teresitan.blogspot.com/2011/01/nenapaiva.html

Ja mä nihkeilen paitsi Nenäkirjan myös hiihtämisen suhteen. ;) Lapissa oon kyllä pari kertaa hiihtänyt (en minäkään vain kelkkaillut), oli ihan kivaa 20 vuoden tauon jälkeen.
Ilse sanoi…
Ei, voi ei. Ja nyt kun vielä luet sen Jalosen, ja siitäKIN minä tykkäsin ihan hirveästi... :)

No, onneksi niin on monta mieltä kuin on kirjoittajaakin.

Hyvää uutta vuotta, hyviä hiihtokelejä! ;)
Ina sanoi…
Ilse, ei hätää: oon aloittanut Jalosen ja se on mahtava! ;) Toivotaan, että jatkuu samaan tapaan.

Hiihdosta mainittakoon, että olen viime talveen asti vastustanut jyrkästi murtsikkaa ja keskittynyt lasketteluun. Kunnes päätin viime talvena viimein kokeilla ekaa kertaa sitten kouluvuosien.

Sehän on hauskaa. Eikä yhtään vaikeaa. Ja hyvää ja helppoa liikuntaa varsinkin nyt, kun on pidempään lunta. Miksi koululaitos pilaa lasten hiihtotulevaisuuden??
Anonyymi sanoi…
Pussikaljaromaanilla piinataan jo koululaisia. Se kuulema löytyy aina kirjalistoilta, kertoi lukiolainen tyttäreni.

Olen varmaan liian vanha, mutta ei uppoa Pussikalja. En vaan jaksa, liian työlästä. Nenäpäivää en edes yritä.

Nautin kekseliäästä kielestä, mutta akrobatia hengästyttää.

t håå måilanen

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita