Yhden naisen Finlandia-sensuuri

Ihme suhmurointia. En tykkää.

Harmi, että Hesarin tän päivän artikkelia Finlandia-sääntöhärdellistä ei löydy netistä, juttu oli ihan hyvä.

Sen verran tympii tämä soppa, että olen päättänyt mennä yhden naisen Finlandia-sensuuriin tämän postauksen jälkeen, palaan kirjoihin myöhemmin kirjoina enkä kohuina. ;) Koska olen alalla töissä, voin muutenkin sanoa vain ympäripyöreitä latteuksia ja silloin kannattaa mieluummin olla hiljaa.

Siispä enää pari pointtia (ja huomautan, että meillä ei olisi ollut tänä vuonna mitään ei kansalaisehdokasta kuitenkaan, joten mulla ei ole mitään omaa agendaa, olen yleisen oikeudenmukaisuuden asialla ;).

Jos Salmelan kansalaisuuspointti olisi tullut jollekin mieleen ennakkoon ja hänet olisi sääntöjen mukaisesti jätetty pois, niin olisiko esim. toinen esikoissuosikki Sami Hilvo päässyt ehdokkaaksi (nostan Hilvon esiin vain siksi, että oli mun veikkaus ;)? Mitä ajattelevat muut esikoiskirjailijat nyt?

Mitä sanoisi Suomen kansa, jos jonkun urheilukisan sääntöjä muutettaisiin kesken kisan ja sanottaisiin, että oho, ei me tultu ajatelleeksi? Saattaisi tulla aika hulabaloo. Korostan vielä, että mulla ei ole sinänsä mitään Salmelan ehdokkuutta vastaan ja pidän kansalaisuus-sääntöä vanhentuneena.

Mutta jotain hyvää kohussakin: ajattelin lukea seuraavaksi ehdokkuutta ilman jääneen Olli Jalosen Poikakirjan ja ostaa sen isälle isänpäivälahjaksi. Jos tämän härdellin ansiosta saadaan ihmisiä kirjakauppoihin ja suomeksi kirjoittavat jatkossa mukaan kisoihin, niin olen tyytyväinen.

I rest my case. ;)

Kommentit

Seija Vilén sanoi…
Tämä oli hyvä teksti! :) Nyt kaikki joukolla ostamaan juur niitä kirjoja, joiden olisimme toivoneet olevan ehdokkaina!
Marika sanoi…
Eipä mitään lisättävää tähän. Pidin myös kovasti Hilvosta.
Anonyymi sanoi…
Olen nyt vaan sitä mieltä, että Joel Haahtelan Katoamispiste menee ykköseksi.
Katriina sanoi…
Kun luin Inan kysymyksen "Mitä ajattelevat muut esikoiskirjailijat nyt?", ajattelin, että turha sitä mitään on ajatella, koska eihän Finlandia-palkinnossa (ainakaan virallisesti) ole mitään yhden esikoisen kiintiötä, joka olisi automaattisesti vapautunut jos Salmela olisi hoksattu kilpailun sääntöjen vastaiseksi ehdokkaaksi edes pari tuntia aiemmin, ja koska ihan hirveän epätodennäköistä kuitenkin olisi, että oma kirja olisi ollut sitten se paikalle noussut ehdokas.

Mutta kun kustantajani kertoi, että olin päässyt Kirsi Pihan "läheltä-piti-listaan" (http://blogit.hs.fi/lukupiiri/2010/11/16/finlandia-kokemus/) ja vain muutaman esikoisen joukossa, koko kysymys tuntui paljon konkreettisemmalta. Eihän lista mitenkään virallinen ole, eikä välttämättä edusta kenenkään muun raatilaisen kuin Kirsi Pihan ajatuksia, mutta ei Piha myöskään ole kritisoinut kun joku on kutsunut listaa juuri "läheltä-piti-listaksi". Toivottavasti minusta ei tule katkeraa vanhusta joka vielä kiikkustuolissa kertoo tästä hoitokodin ylityöllistetyille työntekijöille. Kuten Seija hyvin Kirjailijablogissaan kuvasi, ihan jokainen kirjailija varmasti visioi mitä voittorahoilla tekisi (minä lähtisin Uruguayhyn tanssimaan tangoa ja maksaisin pikkusiskoni minua varten ottaman opintolainan takaisin), ja vaikka kuinka on päättänyt ajatella ettei välitä mistään tällaisesta, koska kirjallisuutta ei voi arvottaa, niin "mitä jos" -ajatus taitaa olla väistämätön.

Ja toisaalta "mitä jos" on kirjallisuutta luova peruskysymys, joten ei kai sitä vastaan kannata liikaa taistella. Lupaan kuitenkin olla kirjoittamatta katkeroituneen wannabe-arvostetun kirjailijan kertomusta, ihan Inankin takia - kirjailijuus on viime aikoina ollut ehkä vähän liiankin suosittu teema suomalaisessa kirjallisuudessa. :)
Katriina sanoi…
Hups, taisikin olla Kirsti Ellilä joka kuvasi blogissaan Finlandia-rahojen käyttösuunnitelmien muotoutumista. Kirjailijablogissa taas kuvattiin osuvasti sitä, miten omaa teosta voi olla vaikea julkisesti pitää hyvänä. Ei kyllä varmasti kaikille.
Ina sanoi…
Hyvä kommentti Katriina. Jos en olisi nykyään aika paljon tekemisissä kirjailijoiden kanssa, en olisi tullut tätä edes ajatelleeksi.

Nyt on tullut ajateltua just tätä läheltä piti -listan näkökulmaa kyllä, vaikka jossittelu on tietysti turhaa (ja toisaalta läheltä piti -lista on hyvä ja nostaa esiin lisää hyviä kirjoja).

Mutta saavat kirjailijat jossitella ja harmitella mun mielestä - Finlandian vaikutus näkyvyyteen ja myyntiin on sen verran suuri. Huhuna mainittakoon, että kuulemani mukaan joitain voittajia on ennen ehdokkuutta ja voittoa myyyty n. 500 kpl ja voiton jälkeen 40 000.

Että vaikuttaahan se kirjailijan koko tulevaisuuteen ja elantoon kirjailijana aika pirusti, kuten ihan maallikkokin ymmärtää. Onneksi F ei ole koko totuus, on muitakin palkintoja ja myös kirjoja ja kirjailijoita, joita luetaan ja kehutaan paljon mistään palkinnoista riippumatta.

Pitäisi itsekin oikeastaan keskittyä F-listan ulkopuolisiin teoksiin, ne saavat julkisuutta muutenkin kiitettävästi.

Ja Katriina: mainittakoon, että sun kirja on mun mielestä erittäin hyvä esikoinen, mutta valitettavasti edelleen kesken - se on niin paksu! ;) Mulla on itse asiassa kesken muitakin esikoisia, joita ajattelin käsitellä vielä tänä syksynä. Odottelin vähän tota Hesarin kisaa - en olisi hämmästynyt, jos olisit ollut mukana, kirjasi arvio Hesarissa oli tosi hyvä, onnittelut siitä!

Kivaa muuten, että kirjailijat osallistuvat keskusteluun.
Katriina sanoi…
Kiitos Ina! Ja jännää kuulla, mitä esikoisestani sitten kirjoitat. Listojen (myynti- ja ehdokaslistojen) ulkopuolelle jäämisestä tuli mieleen, että eräs kirja-alaa tunteva tuttuni sanoi pitävänsä kirjaani "lukupiiri-kirjana", ja kertoi, että ainakin USA:ssa tämäntyylisillä kirjoilla voi olla täysin erilainen elinkaari kuin sensaatiomaisen alun jälkeen pian muilla kirjoilla syrjäytetyillä - että hiljaisen alun jälkeenkin kirjoista voi tulla miljoonia myyviä (heh, Suomessa nyt ei voi puhua miljoonista, mutta siis USA:ssa). Tämä oli kiva ja itselleni ihan uusi ajatus, että kirjoilla voi siis olla hyvin erilaisia elinkaaria; luulen, että tähän liittyy usein pieni kustantaja, jolla ei ole varaa markkinointiin eikä muutenkaan samanlaista näkyvyyttä kuin isommilla. Kirjastosuosioni on ainakin kasvuun päin, joten niitä miljoonia odotellessa... kirjastokorvauksiahan tulee 3 senttiä per lainaus:)

Blogistasi pitää muuten mainita, että isosiskoni Pauliina oli viime kerran kirjaesittelijä lukupiirissämme Luotaajissa, ja sanoi valinneensa kirjat erään kirjablogin suosituksen perusteella. Kun kysyimme minkä blogin, oli vastaus Inahdus. Hassua, että löysin blogisi nuorimman siskoni Ainon suosituksesta, ja sitten isosiskoni on sattumalta myös löytänyt tänne (tosin en tiedä jäikö hän lukijaksi vai oliko vain googlaillut kirjablogeja. Pam, huhuu?). Täältä napsituista lukuehdotuksista luettavaksi valikoitui Ihmisen osa.
Ina sanoi…
Joo, kyllä: on hyvä muistaa, että kaikesta huolimatta monet kirjat elävät edelleen yli yhden syksyn tai kevään, tai jopa yli vuoden! ;)Siinä aika tärkeä rooli on myös kirjastoilla; vaikka kirjastokorvauksilla ei elä, niin kirjastojen ansiosta kirjat elävät sen yhden myyntisesongin yli.

Seuraan itse vähän huvittuneenakin ns. tavallisten lukijoiden kirjakiertoa, mulla on siihen oma isosisko-indeksi. Siskoni lukee mielellään, mutta ehtii lukea työn ja perheen takia vähän kaunoa: tänä syksynä hän pyysi Puhdistuksen viimein lainaan, ja totesi, että onhan se nyt kai jo pakko lukea. ;)

Valtaosa lukijoista ei siis elä tässä uutuushärdellissä.. Kiva kuulla, että blogiin löydetään sieltä ja täältä, toivottavasti Ihmisen osa herätti keskustelua!
Katriina sanoi…
Isosisko-indeksi, hih! Mä voisin ottaa käyttöön käsitteen keskimmäinen sisko -indeksi, ja se edustaa huomattavan harvoin lukevaa ihmistä. Muut neljä tytärtä lukevat paljon, mutta perheemme keskimmäinen lähinnä vain Tess Gerritseniä. Mun romaanini se kyllä luki, ja kuulemma tykkäsikin, mutta esitti silti (ihan vakavissaan) ehdotuksen, että kirjoittaisin seuraavaksi ennemmin dekkarin. Ja Puhdistusta tulee tuskin koskaan lukemaan, sillä ei pidä kirjailijasta - koska tämä ei hymyile (julkisuudessa)! Jep, tuntuma hyvin erilaisiin lukijoihin on kyllä aika terveellinen juttu :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita