Pitääkö olla pioneeri


Kerrankin arvasin oikein: Alexandra Salmelan 27 eli kuolema tekee taiteilijan (Teos) voitti Hesarin esikoiskirjapalkinnon. Onnittelut!

Sain kirjan lainaan ja tuli tänka på, tein jotain ennenkuulumatonta: yritin bongailla muita blogeja nähdäkseni, sanoisiko joku muu ensin jotain. Mutta eivät ole sanoneet, damn it. Joutuu ihan itse asialle. (Lisäys jälkikäteen: pioneeri oli kylläkin Mari A, joka sekä luki kirjan että arvioi sen ansiokkaasti täällä )

Äh. Olen tietenkin lukenut vasta 50 sivua, mutta ensivaikutelma on tämä: Salmela kirjoittaa kivasti ja omaperäisesti. On erilaisia kertojia, muun muassa lelupossu. Taitavasta suomen kielestä en edes kiitä, se tuntuisi alentavalta Finlandia-palkintoehdokkaalle. Oletus on, että kirjailija osaa silloin suomea erinomaisesti.

Kiemurtelusta osaatte jo aavistaa, että nyt tulee se mutta. Here we go: mutta kun en millään jaksaisi lukea tänä vuonna sadattatuhannetta kirjaa joko kirjailijuudesta tai kirjailijaksi haluamisesta! Aaargh.

Se ei tee tästä kirjasta huonoa, ainoastaan selittää sen, etten tiedä jaksanko lukea sitä loppuun. Lisäksi tulee kaipaamani huumori, josta kirjaa on kehuttu - Salmela oli mielestäni kirjamessuilla erittäin hauskan oloinen tyyppi, mutta kirja ei suoranaisesti naurata, ehkä lievästi huvittaa.

Aion tietysti pitää sadan sivun testistä kiinni ja jatkaa, jos 27-vuotiaan naisen kirjalliset pyrkimykset ja muut sivutarinat alkavat vetää. Noloa, jos niin ei käy, koska teos nyt kuitenkin kuuluu niihin harvoihin esikoisiin, jotka ovat sekä Hesarin palkinnon että Finlandian listoilla.

Loppukevennys 1: tapasin eilen kirjakauppiaita, jotka pitivät kirjasyksyä hyvänä. Se ei voi millään pitää paikkaansa, koska olemme saaneet lehdistä lukea, että kirjasyksy on surkea ja ala kuolee. Nämä olivat PK-seudulta, mikä voi myös selittää optimismin.

Loppukevennys 2: kirjailija Miina Supinen on vuodattanut blogissaan kirjailijan näkökulmaa kirjan kuolemaan tai elämään tai sähköön ja kaikkeen. Miina on stara, lukekaa vaikka täältä

Kommentit

Mari A. sanoi…
Ai, mä kirjoitin viikko sitten Salmelan teoksesta.

Mua kyllä paikoin nauratti ihan kympillä. Yhtä paljon kuin Supisen Apatosauruksen parissa.
Tomomi sanoi…
Kiitos rehellisestä arviostasi! Mieki olin varma, että voittaa Helsingin Sanomain esikoispalkinnon, koska/vaikka oli tämä Finlandia-ehdokkuus kohu.
Kirsti Ellilä sanoi…
Kirjallisuusmaailmassa ilmeisesti pyörii lähinnä ihmisiä jotka haaveilevat siitä miten heistä tulee kuuluisia Kirjailijoita, siksi kirjailijoiden tuskista kertovat kirjat kiinnostavat. Kirjailijoista on tietenkin ihana pyöriä omassa napanöyhdässä, minäkin olen tehnyt sitä ja kirjoittanut romaanin traumaattisesta suhteestani rakkausromaaneihin. Salmelankin kirjan varmaan luen, jos se jossain tulee vastaan.
Ina sanoi…
Mari A: no perhana, ja olin vielä lukenutkin sun arvion, sori! Muistelin, että joku siitä kirjoitti, mutta se oli näemmä mun blogifeedissä liian kaukana.. ;) Lisään linkin tekstiin. Se Supismaisuus mua tässä Salmelassa houkuttikin, mutta kumma juttu, Supinen naurattaa, tämä taas ei. Kenpä ymmärtäisi lukijoiden aivoituksia.

Kirsti: lue ihmeessä, haluaisin kuulla mitä tykkäät. Osittain kuulun niihin, jotka kyllä jaksavat lukea napanöyhdästä, kirjailijoiden elämä ja ajatukset kun on mun mielestä oikeasti KIINNOSTAVAA, mutta nyt huomasin saaneeni tämän vuoden saldon täyteen mm. Itkosen ja Onkelin jäljiltä. Tosin teen vääryyttä Salmelalle, on kirjassa paljon muutakin.

Mikä sun napanöyhtä-kirjan nimi on? Sen haluaisin kyllä lukea, heti kun jaksan lisää napanöyhtää. ;)
Salla sanoi…
Liekö napanöyhtäkirja sellainen kuin Nainen joka kirjoitti rakkausromaanin? Se on sellainen kirja, jonka kautta minä olen aikanaan tutustunut Kirstin tuotantoon. Oli ihan mainiota luettavaa. :)
Tuure kirjoittaa sanoi…
Mä kirjoitin tästä vähän jokunen aika sitten :)
Ina sanoi…
Tuure: milloin, milloin? Näin sun onnitteluviestin kyllä, mutta kävin oikein etsimässä oisko ollut enemmän - oliko se aiemmin kuin loka-marraskuussa..?
Tuure kirjoittaa sanoi…
http://tuurenrunot.blogspot.com/2010/11/kaupunki-pukeutuu-vesihelmiin.html

Tässä näin : )
Ilse sanoi…
Pioneeri minäkin:

http://juuritallaista.blogspot.com/2010/11/pullaa-ja-hauskanpitoa.html

Minuakin vähän ärsytti (alkuun!) se, että kirjailijaksi tuleminen oli niin keskeistä, mutta se kyllä jää taustalle siinä niiden kissojen ja possujen ansioista. Ja hauska tämä on kuin mikäkin, ajatella, naisen kirjoittama, HAUSKA!!!

Olen pitkään aina silloin tällöin käynyt lukemassa mutta en ole tohtinyt kommentoida kun olet niin pro. ;)
Ina sanoi…
Voi kära Ilse - kato nyt tätäkin postausta, ensin hutkin ja sitten vasta tutkin (siis ketkä kaikki on jo kirjoittaneet). ;D Ei tosiaan kannata jättää kommentoimatta - kaikki lukijat on ihan pro, jos multa kysytään!

Ja kiitos Tuure, olinhan mä ton sunkin tekstin lukenut, joku syysdementia vaivaa näemmä. Yritän päästä Salmelan imuun, pakkohan sen on olla hyvä!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Kuinka lapseni ei oppinut kuivaksi rusinalla

Mitäs me hirviöt