Kyllä en valita

Kyllä on ihminen onnekas, kun saa pörrätä neljä päivää työn puolesta 30 000 muun kirjafanin keskellä, jutella kiinnostavien kirjailijoiden kanssa, tarjota hauskoille ihmisille muutamia skumppalaseja, ostaa kirjoja alennuksella ja vielä treffata piristäviä kirjablogisteja.

Olen ihan tosissani. En väitä, etteikö vähän väsyttäisi. Silti olen enemmän virkistynyt kuin väsynyt. Kirjat ja niiden ympärillä liikkuvat ihmiset on ihania! Viittaan Mari Möröön: jos kokee kirjamessut hirveäksi taakaksi ja velvollisuudeksi ja vihaa ihmisiä, niin kannattaa varmaan hakeutua toiselle alalle. ;)

Muut blogistit ovat tehneet perusteellisempia ja kiinnostavampia raportteja messuvieraan ja lukijan näkökulmasta, joten totean, että töissä olleena raportointi jää aika vähiin. 90 % ajasta menee erilaiseen sosialisointiin, ohjelmasta ehtii kuunnella lähinnä omat. Muutamia asiaan kuulumattomia nostoja:

- Tapasin Sami Hilvon. Ihqua! Toivotan onnea ja menestystä Hesarin esikoiskirjakisaan, josta en ole muita lukenutkaan...

- Sähkökirja jäi sitten vissiin tulematta, ainakaan isosti (Elisalla oli valtava ständi, jota en uskaltanut lähestyä, se oli niin iso ja tyhjä). Lohduttaakseni aiemmassa postauksessa olleita huolestuneita, jotka pelkäsivät sähkökirjan jakavan kansaa köyhiin ja rikkaisiin ja vievän köyhiltä kirjat: huoli on ymmärrettävä, mutta uskoakseni aiheeton.

Sähkökirja tulee pitkään olemaan marginaalissa, kirjastot lainaavat lukulaitteita nyt jo ja siinä vaiheessa vuonna 2045 kun me luemme sähkökirjaa ihan normipäivänä, siitä on tullut halpisversioita tai käytettyjä myydään halvalla (vrt kännykkä). Vertaan digiboksiin: sehän vasta törkeä veto oli köyhiä kohtaan, mutta ilmeisesti kovinkaan monelta ei ole jäänyt tv näkemättä digiboksin hankinnan takia? Joka tapauksessa yöunia ei kannata tämän asian takia menettää, joutunemme odottamaan vielä tovin ja ennen kuin painettu kirja katoaa planeetalta, kasvamme varmana horsmaa kaikki. Lisäksi kielialueemme suojaa meitä pahalta sähkökirjalta. ;) Toistaiseksi sähkökirja voi olla vekkuli lisä etenkin niille, joita Dostojevskin tuotanto ei muutenkaan houkuttaisi (eräs iPadia lukenut kertoi messuilla lähinnä vain silmäilevänsä sitä nettilukemisen tapaan, kirjan lukee edelleen paperilta, koska lukukokemus on parempi).

- Tästä tulikin mieleeni, kun mies kantoi kämppään hirveän kokoisen taulutelkkarin: miksi sähkökirjaa ja sen tekijänoikeusongelmia verrataan aina musiikkiteollisuuden katastrofiin? Eikö kirjaa pitäisi verrata ennemmin leffaan? Leffat katsotaan samalla tavalla kokonaisuutena kuin kirjat luetaan, eikä niitä kannata musan tavoin ladata kappale kerrallaan. Levyjen tuhoksi on sen sijaan koitunut se, että iso osa taviksista haluaa kuulla hittibiisin, mutta on joutunut aiemmin pulittamaan koko levyn, jossa joko on levyn hinnan väärtejä biisejä tai (useimmiten) ei. Mutta kuka haluaa ostaa kirjasta yhden luvun? On selvää, että sähkökirjan myötä syntyy ilmiö nimeltä nettikirjapiratismi, mutta eikös leffoilla mene kuitenkin musateollisuutta paremmin piratismin osalta - elokuvateatterit ja elokuvateollisuus voivat olla hädässä (ja ovatkin), mutta kyllähän leffoja ostetaan netistä ja lainataan vuokraamoista edelleen aika vilkkaasti. Haluaisin kuulla tästä jonkun asiantuntijaluennon tai vaikka kommentin täällä, jos joku tietää totuuden?

- Eksyin aiheesta. Kirjablogistien tapaaminen oli virkistävä - meitä oli yhteensä 12 (joista kaksi miestä). Ihmettelimme jälkikäteenkin, miten bloggaajat voikin olla niin mukavia. No mutta, kirjaihmiset on - MOT. Vanuttuneita villatakkejakaan ei tainnut näkyä: keskustelimme kirjailijuuden lisäksi mm. blogistien ansaintamahdollisuuksista (heikot), arvostelukappaleiden ruinaamismahdollisuudet (hyvät) ja syksyn kirjoistakin vähän. Päätimme tavata uudestaan - en ole tässä mikään primus motor, mutta jakelulistan päivittäjä nyt alkuun kuitenkin, joten laittakaa mulle tietonne, jos haluatte jatkossa mukaan!

- Ehdin ostaa jopa kaksi kirjaa. Hävettää. Toinen on Eeva Rohaksen novellikokoelma ja esikoiskirjaehdokas Keltaiset tyypit ja toinen uusin Harjunpää (niin synkkä ja kauhea kuin se kai onkin).

Jaahas, ja ensi vuoden messuja sitten suunnittelemaan (tämä ei ole vitsi, kirja-alalla valmistaudutaan jo ensi syksyyn ennen kuin tästäkään on selvitty järjissään. ;).

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Pessimistinen kommenttini edelliseen kirjoitukseen johtui ärsyyntymisestä siihen mahdottomaan "tulee, ei tule, kohta tulee" -vouhotukseen. Sitten kun "se" lopulta tulee, tämä teknologiauskovainen kansa ei kauaa tule toimeen ilman sitä.

Enää ei riitä, että meille luodaan tarpeita, joita innokkaimmat tarvitsevat. Nyt meille luodaan tarpeita, joita kaikkien on pakko tarvita. Digiboksivedätys on hyvä esimerkki tästä (jos töllöttämistä aikoi jatkaa). Mikael Jungnerin paras perustelu oli, että digiuudistuksen myötä katsojat saavat enemmän kanavia ja parempaa kuvaa. Kukaan vain ei kysynyt, tarvitsiko tai halusiko niitä
kukaan. Höynäytetyn viestintäministerin kannustus kuului: ei kai viidenkympin digiboksi voi kenellekään ylivoimainen ostos olla. Kuinkahan moni selvisi viidellä kympillä.

Anteeksi vuodatus.
Jori sanoi…
Insinöörinä minun pitäisi olla innostunut kaikenlaisista uusista vimpaimista ja niin yleensä olenkin. Jostain syystä sähkökirja on kuitenkin sellainen keksintö, jota en kaipaa lainkaan. Kuvittelen sen käyttökelpoiseksi ainoastaan silloin jos on määrä matkustaa niin pitkäksi aikaa jonnekin, että lukemiston mukana raahaaminen muodostuisi taakaksi. Tosiasia vain on se, että haluan lukea kirjani kirjana. Kääntää itse sivuja, seurata kuinka kirjanmerkkini raivaa vähitellen tietään kohti takakantta, kurkistaa montako sivua vielä on luettavana seuraavaan sopivaan keskeyttämiskohtaan.

Piratismia en osaa nähdä uhkakuvana sähkökirjan kohdalla. Ensinnäkin laitteiden ja tekniikan ollessa uusia ovat suojausmahdollisuudet paljon paremmat. Musiikin ja elokuvat voi aina kopioida, jos ne on mahdollista toistaa. Samoin on sähkökirjan kohdalla, mutta se kopioinnin muoto on esimerkiksi paperille tulostaminen, mitä ei voi pitää kovin realistisena.
Seija sanoi…
Messut olivat tosiaan ihanat! Ja minäkin pidän Samille peukkuja, samoin Eevalle, johon tutustuin paremmin messujen lastenhoitohuoneessa. :D

Kumpainenkin on kirjoittanut hienon kirjan! Muita ehdokkaita en olekaan lukenut, joten en osaa niistä kommentoida... Rohaksen Keltaiset tyypit luin loppuun tänä aamuna. Suosittelen. :)
Dona sanoi…
Mun mielestä sähkökirjaa tarvitaan heti. Mutta ei ehkä niinkään romaani- ja runofiilistelyyn (vaikkei mulla ole mitään tarvetta sitä kieltää ja itse ostaisin kaunokirjallisuutta sähkökirjaani) vaan asiatekstien, tieteellisten artikkelien, työpaperien ja kaiken muun nykyään tietokoneprintteinä ja hankalasti ruudulta luettavien tekstien lukemiseen. Ongelma vain on, että sisällön tuottajat ja laitteiden valmistajat eivät tässä asiassa oikein vielä kohtaa - Kindlellä on kuulemma huono kyky toistaa juuri pdf:iä ja en taas halua ostaa sellaista lukulaitetta, johon on vaikea ladata tai löytää sisältöä.
Anne Tammelin sanoi…
Harmillista, että sähkökirja tallaa nyt tyhjää. Tosin ilmeisesti suomenkielinen tarjontakin on vielä niin pientä, että kukaan ei ole vaivautunut.
Ina sanoi…
Täällä saa aina vuodattaa ja olla myöskin sähkökirjaa tai mitä tahansa vastaan! ;)

Komppaan Donaa: eniten tai pelkästään kaipaan sitä ammattilukijana ja reissuille. Petteri Järvinen oli muuten kirjoittanut aiheesta Hesariin mielipidekirjoituksen, jossa mua nauratti kovasti se, että Järvisen mukaan kirjailijapiireissä vastustettiin aikoinaan ankarasti tietokonetta ja haluttiin kirjoittaa kirjoituskoneella hamaan maailman tappiin.

En tiedä pitääkö paikkansa, mutta musta vertaus muistutti hyvin siitä, että Järvisen mielestä sisällöt on tärkein, ei sittenkään se, millä kirjoitetaan ja mistä luetaan, niin paljon kuin painettu kirja meitä edelleen viehättääkin (ja meitä saattaa viehättää elämän loppuun asti, mutta uusia nettisukupolvia välttämättä ei..).

Silti joudun mäkin kyllä ensin itse saamaan positiivisen lukukokemuksen ennen kuin uskon. Paria laitetta olen kokeillut, en tykännyt. Mutta olen kehitysoptimisti!
Saari63 sanoi…
Minä uskon sähkökirjaan. Se vaan tulee niin tuskaisen hitaasti. Lukulaiteviidakko on tällä hetkellä ihan älytön, toivottavasti pian löytyy sopiva sekoitus edullisempaa ja kalliimpaa, nettiin menevää ja tietokoneen kautta käytettävää.
Suomalaiskustantajat ovat myös olleet hämmentävän hitaita e-kirjojen nettiin saamisessa, eikä hintakaan asiaa auta, kun alv:kin meni 23-prosenttiseksi.

Uusi Harjunpää oli hyvä messuostos. Se on karmaiseva, ahdistava, suorastaan iljettävä mutta upeasti kirjoitettu. Ensikokemus Joensuusta oli niin mukaansatempaava, että nyt pitää tutustua koko tuotantoon.
Anonyymi sanoi…
Miks sä laitoit blogistijutussas miehet sulkujen sisään, onks ne jotain marginaalia ?
Anonyymi sanoi…
Taidanpa vuodattaa minäkin. Lukulaitemarkkinoista tulee samanlaiset kuin kännykkätouhusta. Miettikääpä kuinka monta puhelinta teillä on ollut jo? Ja kuinka paljon kaikenlaista muuta härpäkettä kännykässänne on kuin varsinaiseen puhumiseen toisen kanssa tarkoitettu toiminto? Lukulaitteista tulee ajan myötä tämmöisiä montoimikoneita, ja kiitän tuota edellisen Anon toteamusta: "Enää ei riitä, että meille luodaan tarpeita, joita innokkaimmat tarvitsevat. Nyt meille luodaan tarpeita, joita kaikkien on pakko tarvita".

Tämä ei ole kehitystä, lukeminen ei ole sama asia kuin pelin pelaaminen. Hyvä bisnes siitä tulee, ilman muuta. Kuten digibokseistakin, jotka muutaman vuoden päästä saa heittää kaatopaikalle.

t. Ano 2
Ina sanoi…
Hyvää vuodatusta!

Ano 1: On. Mitä tulee kirjabloggaajiin, niin mun kokemuksen mukaan kyllä. Olin sen takia ilahtunut, että kaksi miestä oli uskaltautunut mukaan akkalaumaan. Miehillä on paljon kirja-alaan liittyviä blogeja (kirjailijablogeja ym), mutta en ole itse löytänyt kovinkaan montaa miehen pitämää kirjablogia, joissa keskitytään lähinnä kirja-arvioihin. Otan mielelläni linkkejä vastaan, seuraisin mielellään!

Ano 2: aiheellinen huoli, ekologisestikin ajatellen. En halua itse lisää härpäkkeitä enkä tykkää laitteiden kilpavarustelusta (ja pyrin elämään kuten opetan: olisin saanut viime viikolla ilmaiseksi vähän käytetyn iPodin, mutta en halunnut sitä, koska mun vuoden vanha nokialainen on ihan ok. Kehotin siis myymään enemmän tarvitsevalle. Myös mun työkannettava on käytetty ja suht vanha, pöytäkone samoin, käytän kunnes hajoavat.)

Mutta: pidän edelleen lukulaitteita eri asiana kuin digiboksia, jossa ei annettu valinnan vapautta. Uskon, että meillä tulee olemaan hyvin hyvin pitkään (ellei aina) vaihtoehto myös paperikirjaan. Sen sijaan näen itse töissä sen mielettömän ja vähän surullisenkin kirjatulvan, joista kaikki eivät koskaan löydä lukijaansa - kaunon ulkopuolella maailmassa on paljon muuta paperia ja tekstiä, joka voisi elää paremmin ja ekologisemmin sähköisessä muodossa.

Ken elää, näkee. ;)
Ina sanoi…
Tarkentava lisäys edelliseen: niille, jotka eivät tiedä, niin en viitannut äskeisessä kirjatulvakommentissa kustantamon kirjoihin, joita ei tule mitenkään valtavasti. Koska olen kirjastoalalla, näen täällä sivusta sen tulvan, joka syntyy KAIKESTA Suomessa vuosittain julkaistavasta kirjallisuudesta (tieto ja kauno, omakustanteet jne). Siihen päälle tulee myös ulkomaista kirjallisuutta.

Se avaa silmiä aika paljon - kirjakaupoissa ja kirjastoissa nähdään lopulta murto-osa kokonaismäärästä, Hesan kirjamessuilla voi saada aavistuksen, mutta sielläkin on tarkkaan valittu valikoima esillä. ;) Joten joskus on tullut mieleen, että voisiko osa niistä löytää paremman elämän ja enemmän lukijoita sähköisesti..? En tiedä, enkä usko että kukaan tietää vielä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Kuinka lapseni ei oppinut kuivaksi rusinalla

Mitäs me hirviöt