Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys

Summa summarum: Lievä lässähdys tuli. Alkulukujen yksinäisyys (WSOY) on sittenkin tavanomaisempi kirja kuin huikea alku antoi odottaa. Hyvä ja kielellisesti nautittava lukuromaani kuitenkin (nyt tulee kliseitä) rakastamisen vaikeudesta, ihmisten kohtaamisesta ja kohtaamattomuudesta, universaalista yksinäisyydestä ja daadaadaa. Synkän sijaan kuvailisin kirjaa silti mielenkiintoiseksi. Nopeahko, vetävä romaani eurooppalaisten ihmissuhderomaanien ystäville.


Arvio: Pääpari on kuin vammautunut Romeo ja Julia. Toinen on rampa anorektikko, toinen jotenkin autistinen tai vähintäänkin sosiaalisesti ja emotionaalisesti kyvytön matematiikan superlahjakkuus.

Eihän siitä mitään tule. Vaikka lapsesta asti yritetään ja jollain lailla ehkä rakastetaan, kohtaamisen mahdottomuus on näillä traumoilla ja kokemuksilla väistämätöntä. Traagista mutta totta. Toinen pakenee maasta, toinen kompromissi-avioliittoon.

Giordano kirjoittaa upeasti ja koskettavasti, kieli on nautinnollista. Lapsuusvaihe on jopa dekkarimaisen jännittävä. Aikuisuuteen siirryttäessä ärsyynnyn ajoittain kaikesta tunnevammaisuuden määrästä. En oikein tajua, mitä Alice näkee yliestyneessä Mattiassa, joka ei koskaan kykene osoittamaan häntä kohtaan mitään tunteita, väistelee vain? Silti mies tuntuu rujoudessaan ja angstissaan uskottavammalta kovan kohtalonsa takia. Alice on anoreksiansa kanssa stereotypisempi - perusneuroottinen kylmäkkö, Woody Allenin elokuvien vakiokalustoa.

Hieno kirja tämä silti on ja ehdottomasti suositeltava. Luin sen parissa päivässä, joten tarina onnistui imemään mukaan. Giordanon kirjallinen lahjakkuus on poikkeuksellista ikään nähden (s. 1982), ja mainittakoon sekin vaatimaton lisätieto, että hän on fyysikko, joka tekee väitöskirjaa hiukkasfysiikasta. Kuulemme hänestä vielä?

Kenelle: Sille, joka haluaa uppoutua hyvään tarinaan. Ei raskas ja angstinen aiheesta huolimatta, vaan sopivasti filosofinen.

Alkulause: "Alice Della Rocca inhosi hiihtokoulua."

Jälkimaku: Ei vielä ihan nerokas, mutta lähellä.

Mitä äiti tykkäsi: Jopa enemmän kuin minä. Piti matematiikan ja alkulukujen yhdistämistä ihmissuhteisiin hienona oivalluksena ja oivalsikin asioita, jotka menivät itseltäni ohi.

Starat: 4-.