Valérie Tong Cuong: Pariisissa, sattumalta


Voi kurjuus kumminkin. Lahjahevosen suuhun ei pitäisi kurkkia, mutta nyt on pakko. Sain "Pariisissa, sattumalta" -romaanin Olivian kirjablogista palkintona ja sopivasti sairaslomalle. Toimii siihen. Muuten oikein ei. :-/

Arvio: En ole aikoihin lukenut ranskalaista nykykirjallisuutta ja tämä vaikutti lupaavalta. Tong Cuong on kirjoittanut kuusi romaania, näyttää ihanan pariisilaiselta ja leffasopimuskin on tehty.

Mutta miksi tästä piti tehdä kirja. En tajua. Tämähän on leffakäsikirjoitus - ranskalaisten Magnolia?

Olen turhan ilkeä, koska kirja on ihan ok ja sopii täydellisen viihdyttävästi flunssakoomaan. Mutta jos kirjan alussa siteerataan Senecaa, viritys nostetaan aika korkealle. Tirsk. Ehkä ei olisi kannattanut.

Jos olette nähneet Magnolian, tiedätte mistä on kyse: monta erilaista ihmistä erilaisissa "elämän risteyskohdissa" ja pam - he päätyvät eri syistä samaan sairaalaan. Sitten Kohdataan.

Tyypit ovat ihan mielenkiintoisia ja kohtalotkin kohtuullisesti keksittyjä. En tiedä tökkiikö käännös, vai miksi kirja ei toimi tyylillisesti? Jotenkin tulee laskelmoitu fiilis. Tästä olisi saanut enemmänkin irti.

Kirja on nopealukuinen, parhaimmillaan viihdyttävä ja mikä parasta, siitä voi tulla hyvillä näyttelijöillä mainio eurooppalainen elokuva. Muutakaan syytä kirjan suomentamiseen en oikein keksi?

Kenelle: Hyvin väsyneille. Myös kuumehoure käy.

Jälkimaku: Mon dieu.

Alkulause: "Kuulkaas neiti, ei tuollaista minun taksiini."

Starat: 2.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan