Those were the days (?)

Kiireisen viikon keskellä pitää pikaisesti palata Heikki A. Reenpään Otava-muistelmiin. Aioin vain vilkaista "Pikku-Heikkiä", mutta luinkin sen kokonaan paria kekkos- ja metsästysmuisteloa lukuunottamatta.

Jotenkin vanhan hyvän kirja-ajan kuvaus vei mukanaan. Vai mitä tuumaatte tästä Pentti Saarikoski -kommentista:

"Tiukoissa paikossa hän usein otti minuun yhteyttä, jotta hänen pulmansa - tavallisesti rahapula - saataisiin ratkaistua. Vaikka Pentin ylläpito tuli kalliiksi, ei kukaan voinut kieltää hänen nerokkuuttaan, ja siksi Otava katsoi velvollisuudekseen maksaa tämän Eino Leinon jälkeen suurimman boheemin ja myös suurimman runoilijan kustannukset."

Tai opastus Otavan markkinointipolitiikkaan 1940-50-luvulla, kun Reenpää on nimitetty Otavan mainospäälliköksi:

"Minulle sanotaan kyllä, että mainostaminen ei ole kovin tärkeää; sitä ei oikeastaan tarvita lainkaan, koska kirjat menevät kaupaksi muutenkin: minun on vain ilmoitettava joissakin lehdissä, mitä kirjoja Otava on taas julkaissut, niin että ihmiset tietävät mennä ostamaan niitä kirjakaupoista."

:D Reenpää ei tätä toimenkuvaa ihan niele, Otavan onneksi ja menestykseksi.

Haaveilin ensin, että olisipa elänyt NOINA vuosina kirja-alalla ja keskittynyt viihdyttämään ja juottamaan toinen toistaan kiinnostavampia kirjailijoita, kunnes tajusin, että olisin ollut korkeintaan jonkun sihteeri tai vaimo. Hyvä veli -kerhon kuvauksenakin teos on kyllä varsin valaiseva. Pari naistakin jossain vilahtaa, mutta suden metsästysreissu Neuvostoliittoon ei olisi ehkä ollut ihan ominta leipälajiani kuitenkaan.

Suosittelen kirja-alan nuoremmalle polvelle, jolle on edelleen vähän hämärän peitossa, mikä kustantamo oli vasempaan tai oikeaan kallellaan ja kuinkas sitten kävikään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan

Paluu menneisyyteen