Sofi takes it all!


Ohhoh. Sofi Oksanen vei koko potin ja nappasi Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon!

Mon dieu! Tämä ei ole ihan pikku juttu: paitsi, että palkintosumma on mukavat 47 ooo euroa, viimeksi sen on Suomeen voittanut Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie vuonna 2004.

Suomesta toisena ehdokkaana oli Monica Fagerholmin Säihkenäyttämö, jonka olin luvannut lukea, jos se voittaa. (Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö vielä Säihkenäyttämöäkin lukisi, mutta siirtyy hieman eteenpäin, esim. kesälomaan..)

Nyt voi alkaa puhua jo maailmanvalloituksesta. Ihan kiva, ettei tullut Puhdistusta aikoinaan lytättyä blogissa, arvio löytyy täältä. Mutta annoin "vain" neljä tähteä. Pysyn sitkeästi mielipiteessäni enkä kadu vitosesta tinkimistä. Olen edelleen sitä mieltä, että alunperin näytelmäksi kirjoittaminen näkyy teoksessa ja se olisi voinut olla vitosen kirja ilman metamorfoosia näytelmästä romaaniksi.

Olenko väärässä? Ehkä - kysynkin nyt gallupissa, mitä te annatte Puhdistukselle? Perusteluista ja Puhdistuksesta voi tietysti avautua kommenteissa.

Kommentit

Ellinoora sanoi…
En rohkeudu antamaan pisteitä tai tähtiä, mutta ajatukseni ovat aika lähellä arviotasi. Mikään ilokirja Puhdistus ei ole, aihe on ahdistava ja siksikin kesti lukea. Luulen, että palkinnoissa merkitsee aika paljon se, miten oikeaan osuu romaanin aihepiirin ajoitus. Hyvin kirjoitettu toki, mutta ei mikään valloittava lukukokemus.
30. maaliskuuta 2010 klo 14.11
Ina sanoi…
Joo, välillä oli iltaisin vaikea tarttua siihen, meinasi tulla painajaisia... Mutta kansainvälinen menestys on sikälikin hieno juttu, että saadaan pienten maiden historiaa kuuluviin!
31. maaliskuuta 2010 klo 14.14
Unknown sanoi…
mä pidin silloin lukupäiväkirjaa kun sen luin ja olen merkannut itselleni muistiin näin:
Sofi Oksanen: Puhdistus
Vaikuttava suvun
naisten tarina
Virosta, mutta että
KAIKKI ne palkinnot?
++++

Eli samaiset neljä tähteä ja pysyn mielipiteessäni. On toki erittäin upeaa, että tuo palkinto tuli Suomeen ja naiselle. Hyvä Sofi.

Ja sitten: Sofi on Hesarin palstatilansa ansainnut, mutta lukija on kyllä jo vähän väsähtänyt. Siis Hesarin lukija.
31. maaliskuuta 2010 klo 15.29
Anonyymi sanoi…
Minuún se kirja teki jollain tapaa syvän vaikutuksen. Nautittavaa kieltä, koukuttava tarina, koskettavia kuvauksia... moni kirja on samoista aineksista tehty, mutta tämä jätti minut sanattomaksi. Ja se on paljon se, kun on minusta kysymys. Täydet 5.

Säihkenäyttämöstä: yritin urhoollisesti ja pääsin puoliväliin. Totesin, ettei minun tarvitse.
Kirjassa ei ole mitään vikaa... mutta se on niin kuin iltajumppa: tietää, että olisi hyvästä (hyvä kirja), mutta kun ei millään viittis. Mielummin ottaa lasin punkkua (=hyvän kirjan) ja menee helpoimman kautta.

t håå måilanen, viihdelukija
2. huhtikuuta 2010 klo 16.01
Teresita sanoi…
Pakko oli selata oman virtuaalipäiväkirjan merkintöjä ja näemmä neljä lumihiutaletta on tullut annettua Puhdistukselle. Muistelisin näin pitkän ajan jälkeen, että kirja oli kyllä vaikuttava, muttei maailmaani mullistava. En silti tarkoita, etteikö se olisi ansainnut kaikkia palkintojaan ja huomiotaan. Oma fiilis nyt vaan oli sellainen, että se kirkkain "joku" jäi kirjasta puuttumaan.
3. huhtikuuta 2010 klo 11.13
Ina sanoi…
Yleisesti ottaen sekin on kiinnostava ilmiö, mistä kirjoista yhtäkkiä alkaa tulla elämää suurempia juttuja, jotka kahmivat kaikki palkinnot ja kansainvälisen menestyksen? ;) Ja tekeekö se kirjalle hyvää vai ei (siinä mielessä, että uudet lukijat alkavat odottaa liikoja..)

Itse olin pääsiäisenä varsinainen viihdelukija: en lukenut kirjoja YHTÄÄN, lehtiä vain, mutta hiihdin Lapissa sitäkin enemmän, olipas ihanaa! Joskus ihminen vaan tarvitsee hikeä ja happea enemmän kuin tekstiä. ;)
6. huhtikuuta 2010 klo 16.24
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uutisia!

Kerrankin kuulkaa uutisia! Sain syksyllä puhelun, joita ei elämässä ikinä odota ja kun sellaisen puhelun saa, sitä ei usko. Pyysivät Inahdusta mukaan uuteen naisten verkkolehteen. Luulin, että myyvät mainostilaa. Kun lopulta uskoin, että eivät halua mun maksavan mitään tai mainostavan mitään, aloin ymmärtää, että nyt ollaan jonkun aika vekkulin kuvion äärellä. Kävin tapaamassa toimituksen innostunutta ja ihanaa porukkaa ja katsomassa konseptia. Totesin, että aika mun näköinen juttu ja tällaisiin taidetaan pyytää max kerran elämässä mukaan. En tosin myöskään keksinyt yhtään syytä kieltäytyä. Mistä on kyse? A-lehdet on kaikessa hiljaisuudessa kehittänyt useamman vuoden ajan uutta 18-34 -vuotiaille naisille suunnattua verkkolehteä Lilyä, joka lanseerataan ensi helmikuussa. Tänään oli eka julkkaritilaisuus ja saan viimein tulla kaapista Lilyn tulevana kirjabloggaajana. ;) Lily rakentuu aika vahvasti blogien ympärille - toimituksessa on peräti neljä henkeä, sen lisäksi on lukuisia bloggaaj...
Lue lisää

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan

Kuva
Kävipä hassusti. Sain kirjan arvostelukappaleen töihin. Siis arvostelukappaleen , se on: kirjekuoren, jonka sisällä on kirja ja kuoren päällä tarra "arvostelukappale". OMG! Tarkoittaako tämä sitä, että kirjabloggaajille aletaan vähitellen lähettää kirjoja ihan luettavaksi asti?? Maailma muuttuu eskoseni, todellakin! Olen saanut arvostelukappaleita ennenkin, mutta lähinnä kirja-alan tutuilta ja useimmiten itse pyytämällä. Mutta tässä kirjassa on arvostelukappale-tarra ja aion kehystää sen seinälle. Ja mikäs se kirja sitten on: Matthew MacDonaldin "Näin kehosi toimii. Käyttäjän käsikirja." (Docendo) Arvioin tekijän edellisen teoksen "Aivot - käyttäjän käsikirja", joka oli hyvä (arvio täällä ). Nyt ne olivat Docendolla osanneet ajatella, että saattaisin tykätä tästäkin. Olen niin hämmentynyt, että aion ehdottomasti arvioida ja kehua kirjan. Aihe liittyy väljästi Hesarissa viime viikolla olleeseen juttuun blogien suosion kasvusta ja jopa blogilla tienaamisesta...
Lue lisää

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Miksi muuten novelleja julkaistaan nykyään niin vähän? Nehän ovat loistavia kirjoja kaikkien kiireisten bussimatkoille tai väsyneen arki-illan pikalukemiseksi. Lisää novelleja! Toivoo Ina. Summa summarum : Osaa se, novellitkin. En aio sortua enää ylisanoihin Itkosen kohdalla, vaan suhtaudun teokseen viileän analyyttisesti. Säästän vielä pari novellia viikonloppuun, mutta uskoisin saaneeni jo riittävän käsityksen. Arvio : Ihana nimi novellikokoelmalle: Huolimattomia unelmia. Juuri niistä näissä tarinoissa on kyse. Hassua kyllä, Itkosen välillä vuolaskin kirjoitustyyli on mukautunut novelleihin uusiksi: kerronta on romaaneja tiivimpää ja ytimekkäämpää. Uutta on siirtyminen pari astetta äijäkirjallisuuden suuntaan: osasta novelleja tulee mieleen Antti Tuuri tai Petri Tamminen. Itkosen kyky erilaisiin kertojiin ja näkökulmien uskottavaan vaihteluun korostuu hyvin novelleissa, joissa on uusia tyyli- ja kerrontakokeiluja: ei tule toistoa tai kyllästymistä, tunnetta siitä, että kerrotaan sama...
Lue lisää